Saturnalia
Onko täällä muita 30+ vuotiaita, ensi kertaa äidiksi tulevia?
Olen itse 35 v, plussasin sunnuntaina
opcorn:
Olen itse 35 v, plussasin sunnuntaina
opcorn:Heip. 33-v. Plussasin 11.1. ja nyt jännitetään. Tää oli yllättävän helppoa meille. Ensimmäinentodellinen yrityskuukausi, vaikka ehkäisyä ei käytetty kolmeen kuukauteen. Emme kuitenkaan yrittämällä yrittäneet... Noh. Hurjaa.
Mahaa nipistelee, tissit ovat kipeät, huulet todella kuivat ja eilen etoi jonkin verran. Ja maha on kans tosi turvoksissa.
Asiasta tietää mies, äiti ja paras kaveri. Tekis mieli kuitenkin sanoa asiasta laajemminkin. Mutta en vielä uskalla.
Mahaa nipistelee, tissit ovat kipeät, huulet todella kuivat ja eilen etoi jonkin verran. Ja maha on kans tosi turvoksissa.
Asiasta tietää mies, äiti ja paras kaveri. Tekis mieli kuitenkin sanoa asiasta laajemminkin. Mutta en vielä uskalla.
Saturnalia
Kiitos onnitteluista!
Jännäähän tämä on. Tietää, että on raskaana muttei tunnu siltä...
Mekään ei yritetty, muttei estettykään. Mulla ei ole mitään oireita, muuta kuin kamala nälkä ja jano koko ajan. Muuten oon elämäni kunnossa.
Jännäähän tämä on. Tietää, että on raskaana muttei tunnu siltä...
Mekään ei yritetty, muttei estettykään. Mulla ei ole mitään oireita, muuta kuin kamala nälkä ja jano koko ajan. Muuten oon elämäni kunnossa.
Mulla plussa viime viikolta, ikää melkein 36 v ja ensimmäinen lapsi nyt siis toivottavasti tuloillaan. Meillä tärppäsi jo toisesta kierrosta, vaikka oltiin asennoiduttu siihen, että tällä iällä voi kestää paljon pidempään. Kyllä siinä melkein viikko vierähti, ennen kuin uskoin tämän todeksi
Olo on samaan aikaan epätodellinen ja mielettömän upea. Fyysisesti on vähän etova olo (ruokavalio meni heti uusiksi) ja rinnat kipeät. Silmät, huulet ja muutenkin limakalvot ovat kuivat ja hiivasienikin meinasi kai jo tulla. Mielenkiinnolla odottelen, mitä oireita seuraavaksi tulee. On tämä ihanaa, vaikka toki jännittää aika paljon. Varhaisraskauden ultran varasin jo parin viikon päähän - sitten saa vähän varmistusta siitä, onko kaikki hyvin.
Onnea kaikille tämän onnen ja ihmetyksen jakaville!
Olo on samaan aikaan epätodellinen ja mielettömän upea. Fyysisesti on vähän etova olo (ruokavalio meni heti uusiksi
) ja rinnat kipeät. Silmät, huulet ja muutenkin limakalvot ovat kuivat ja hiivasienikin meinasi kai jo tulla. Mielenkiinnolla odottelen, mitä oireita seuraavaksi tulee. On tämä ihanaa, vaikka toki jännittää aika paljon. Varhaisraskauden ultran varasin jo parin viikon päähän - sitten saa vähän varmistusta siitä, onko kaikki hyvin. Onnea kaikille tämän onnen ja ihmetyksen jakaville!
Nyt pelottaa... Olen sanonut jo aika monelle siitä, että olen raskaana. Oliskohan pitänyt odottaa vielä? Mulla on sellainen "varmuus", että keskenhän tämä menee. Pientä vuotoa on ollut tässä monena päivänä ja tissit eivät ole enää yhtään niin kipeät kuin vielä viime viikolla. Ja kaikenlisäksi on sellaisia selkeitä "menkkakramppeja". Eli olen satavarma, että menkat alkavat ja tuovat alkion mukanaan. Mulla olis siis pitänyt alkaa menkat viimeistään 14.1. Tein testin ajoissa, koska oireet olivat niin selvät. Mutta siis... Mitä mä nyt teen? Neuvola-aikakin on vasta helmikuun alussa ja mä haluan tietää heti! Eli jos ens viikola on viikko 6 (ovis oli aikaisin), niin voisinko saada neuvolan kautta ultraäänitutkimuksen? Tai siis, hemmetti... Mitä nyt?
Onko kellään muulla vuotoa? Millaista? Ja voiko se olla mitä vaan?
Onko kellään muulla vuotoa? Millaista? Ja voiko se olla mitä vaan?
Mahis: Mulla oli ruskeaa vuotoa raskauden alussa viikolla 7, mutta ei siihen syytä osattu sanoa. Kävin ultrassa ja kaikki oli hyvin. Menkkamaista kipua on ollut tässä pari viikkoa sitten, mutta en tiedä mistä se tulee...plääh.
Vuotoa voi tulla kun limakalvot ovat herkemmät vuotamaan, tai hematoomasta johtuvaa, kohdunkaula voi vuotaa, samoin istukka jos ei ole ihan vielä kunnolla kiinnittynyt. Toivotaan, että raskaus jatkuu vuodosta huolimatta. Soita neuvolaan tai äitipolille jos ei vuoto lakkaa. Muuta en uskalla neuvoa...
Tsemppiä!!!:hug:
Vuotoa voi tulla kun limakalvot ovat herkemmät vuotamaan, tai hematoomasta johtuvaa, kohdunkaula voi vuotaa, samoin istukka jos ei ole ihan vielä kunnolla kiinnittynyt. Toivotaan, että raskaus jatkuu vuodosta huolimatta. Soita neuvolaan tai äitipolille jos ei vuoto lakkaa. Muuta en uskalla neuvoa...
Tsemppiä!!!:hug:
Missä kävit ultrassa? Yksityisellä? Soittelin tuossa muutamille lääkäriasemille, mutta mitään en varannut. Mistä sitä edes tietää kannattaako vielä mennä? Clearbluen testi siis antoi lauantaina lukemaksi 3+ eli raskaus olisi nyt sitten viikolla 5+. Pitääkö tässä vielä odottaa siis pari viikkoa? Puh ja höh. Miksei hommat voi olla niin yksinkertaisia, että sitä vaan laittais lapsen, kun on siihen valmis ja sit raskaus menis kiskaks ja hupskeikkaa, maailmassa olisi yksi uusi terve kansalainen. Tämä epävarmuus (, joka ilmeisesti on vähän joka välissä ja kaikista asioista sen jälkeen kun on tälle tielle lähtenyt) on raastavaa.
Joskus toivoisin, että olisin "tehnyt" lapseni parikymppisenä. Ei vielä tietäis ihan kaikkea, minkä tietää nyt, eikä osais varmaan niin paljon huolehtia ja murehtia niistäkään mitä tietää.
Joskus toivoisin, että olisin "tehnyt" lapseni parikymppisenä. Ei vielä tietäis ihan kaikkea, minkä tietää nyt, eikä osais varmaan niin paljon huolehtia ja murehtia niistäkään mitä tietää.
Mahis: Neuvolasta lähettivät mut äitipolille, joten siinä mielessä vähän eri tilanne kuin sulla. En osaa sanoa mitä kannattaisi tehdä. Yksityiselle voi mennä, ja minäkin kävin ennen viikkoa 12 kun en uteliaana jaksanut odotella.
En tiedä olisko nuorempana ollut helpompaa, mulla menojalkaa sen verran paljon vipatti ettei siinä vauvoja ehtinyt ajatella. Vasta nyt tuntuu että alkaa olla sen verran aikuinen, että vauvallekin on "tilaa". Oishan tuo saanut tulla jo aiemmin, mut oisko ollut ikä vai mikä kun ei näkyny eikä kuulunut.
En tiedä olisko nuorempana ollut helpompaa, mulla menojalkaa sen verran paljon vipatti ettei siinä vauvoja ehtinyt ajatella. Vasta nyt tuntuu että alkaa olla sen verran aikuinen, että vauvallekin on "tilaa". Oishan tuo saanut tulla jo aiemmin, mut oisko ollut ikä vai mikä kun ei näkyny eikä kuulunut.
Tsemppiä Mahis, toivottavasti kaikki menee hyvin!
Varhaisraskauden ultrasta: Itse varasin sen Femedasta ja tiedustelin myös ajoituksesta. Sain ajan tasan 7 viikkoa vimeisten menkkojen alkamispäivästä. Sanoivat, että sitä ennen ei kannata tulla, tai sitten joutuu todennäköisesti tulemaan uudelleen. Ainakaan sydämenlyöntejä ei täysin varmasti voida havaita aikaisemmin, vaikka jotain näkyisikin.
Kyllä tässä itse kukin taitaa olla vähän hermona, ainakin itse tarkkailen oireita koko ajan. Nyt on ollut parina päivänä jotenkin "liian hyvä" olo, eli etova olo on hävinnyt melkein kokonaan. Eilen ja tänään huolestuin, kun teki mieli suklaata - muutamana edellisenä päivänä suklaan näkeminenkin ällötti! Aamuisin kun herään, tunnustelen heti rintojani, että ovathan ne vielä arat, ja päivän mittaan tunnustelen useita kertoja, se kun on selkein oire tällä hetkellä.
Noista vuodoista Mahis kyselit myös: mulla ei ole ollut muuta kuin vaan tavallista runsaampaa valkovuotoa. Mutta jonkinlainen verenvuoto on tosiaan ymmärtääkseni suht normaalia, mutta on toki ihan mahdotonta tietää, mikä on normaalin puitteissa. Itse varmaan sinun sijassasi hakeutuisin mahdollisimman pian ultraan, näkyi mitä näkyi, olisin varmaan jo hermorauniona jännityksestä... Ainakin rahalla pääsee, jos ei muuten. Minusta tuntuu pitkältä jo tämä puolentoista viikon odotus tästä ultraan.
Kai tämä ikä tuo siinä mielessäkin stressiä, ettei mitenkään haluaisi joutua aloittamaan alusta uudelleen ja lykätä näin lapsentekoa eteenpäin. Saatikka sitten joutua siihen tilanteeseen, että ei meinaa millään tulla uudelleen raskaaksi!
Mä olen kertonut raskaudesta jo vanhemmille ja sisaruksille (ihana vastaanotto joka paikassa uutiselle!), ja varmaan pari lähintä kaveriakin saa tietää jo ennen ekaa ultraa, kun tavataan. En tiedä, kuinka fiksua on kertoa näin aikaisin, mutta toisaalta ajattelin, että jos vaikka sitten keskenmeno tulee, niin kyllä sen voin ja haluankin näiden läheisimpien ihmisten kanssa jakaa. Eli kerron vain niille, joille olisin kykenevä ja halukas kertomaan mahdollisesta keskenmenosta.
Varhaisraskauden ultrasta: Itse varasin sen Femedasta ja tiedustelin myös ajoituksesta. Sain ajan tasan 7 viikkoa vimeisten menkkojen alkamispäivästä. Sanoivat, että sitä ennen ei kannata tulla, tai sitten joutuu todennäköisesti tulemaan uudelleen. Ainakaan sydämenlyöntejä ei täysin varmasti voida havaita aikaisemmin, vaikka jotain näkyisikin.
Kyllä tässä itse kukin taitaa olla vähän hermona, ainakin itse tarkkailen oireita koko ajan. Nyt on ollut parina päivänä jotenkin "liian hyvä" olo, eli etova olo on hävinnyt melkein kokonaan. Eilen ja tänään huolestuin, kun teki mieli suklaata - muutamana edellisenä päivänä suklaan näkeminenkin ällötti! Aamuisin kun herään, tunnustelen heti rintojani, että ovathan ne vielä arat, ja päivän mittaan tunnustelen useita kertoja, se kun on selkein oire tällä hetkellä.
Noista vuodoista Mahis kyselit myös: mulla ei ole ollut muuta kuin vaan tavallista runsaampaa valkovuotoa. Mutta jonkinlainen verenvuoto on tosiaan ymmärtääkseni suht normaalia, mutta on toki ihan mahdotonta tietää, mikä on normaalin puitteissa. Itse varmaan sinun sijassasi hakeutuisin mahdollisimman pian ultraan, näkyi mitä näkyi, olisin varmaan jo hermorauniona jännityksestä... Ainakin rahalla pääsee, jos ei muuten. Minusta tuntuu pitkältä jo tämä puolentoista viikon odotus tästä ultraan.
Kai tämä ikä tuo siinä mielessäkin stressiä, ettei mitenkään haluaisi joutua aloittamaan alusta uudelleen ja lykätä näin lapsentekoa eteenpäin. Saatikka sitten joutua siihen tilanteeseen, että ei meinaa millään tulla uudelleen raskaaksi!
Mä olen kertonut raskaudesta jo vanhemmille ja sisaruksille (ihana vastaanotto joka paikassa uutiselle!
), ja varmaan pari lähintä kaveriakin saa tietää jo ennen ekaa ultraa, kun tavataan. En tiedä, kuinka fiksua on kertoa näin aikaisin, mutta toisaalta ajattelin, että jos vaikka sitten keskenmeno tulee, niin kyllä sen voin ja haluankin näiden läheisimpien ihmisten kanssa jakaa. Eli kerron vain niille, joille olisin kykenevä ja halukas kertomaan mahdollisesta keskenmenosta.Noh. Nyt on tullut ellotus ja vuodot ovat loppuneet. On se kumma kuinka voi olla sitä levollisempi, mitä huonompi olo on. Väsyttääkin pirusti. Se tosin johtunee siitä, että olen nukkunut erittäin huonosti? Tässä on tullut monta elämänmuutosta samaan syssyyn, joten syy saattaa olla siinäkin. Ehkä.
Mulla ei ole ole siis ollut mitään ruoka-aineinhoamisia vielä. Kaikki menee. Ja kahvi - voi taivas kuinka se on ihanaa. Mutta siis nukun huonosti, tissit kipeät, limakalvot kuivat, ei menkkoja ja vasta alkanut etova olo. Koko ajan myös palelee. Ja mielialat vaihtelee hitusen tavallista vauhdikkaammin. Ja alavatsa "nippailee", välillä melkein kramppaa.
Mutta siis - onko muilla ollut uniongelmia? Vai pitääkö se oire kuitenkin laittaa muiden elämänasioiden syyksi?
Vähän on turvallisempi olo kuitenkin. Varhaisraskauden ultraa vähän pohdin, mutta en ole vielä varma, haluanko laittaa siihen niin paljon rahaa. Se ei kuitenkaan takaa, että raskaus jatkuu eikä oikeastaan mitään muutakaan. Vaikka toki se tekisi tämän jotenkin konkreettisemmaksi. Jännittävää ja pelottavaa tämä on kaikki tyyni.
Mulla ei ole ole siis ollut mitään ruoka-aineinhoamisia vielä. Kaikki menee. Ja kahvi - voi taivas kuinka se on ihanaa. Mutta siis nukun huonosti, tissit kipeät, limakalvot kuivat, ei menkkoja ja vasta alkanut etova olo. Koko ajan myös palelee. Ja mielialat vaihtelee hitusen tavallista vauhdikkaammin. Ja alavatsa "nippailee", välillä melkein kramppaa.
Mutta siis - onko muilla ollut uniongelmia? Vai pitääkö se oire kuitenkin laittaa muiden elämänasioiden syyksi?
Vähän on turvallisempi olo kuitenkin. Varhaisraskauden ultraa vähän pohdin, mutta en ole vielä varma, haluanko laittaa siihen niin paljon rahaa. Se ei kuitenkaan takaa, että raskaus jatkuu eikä oikeastaan mitään muutakaan. Vaikka toki se tekisi tämän jotenkin konkreettisemmaksi. Jännittävää ja pelottavaa tämä on kaikki tyyni.
Palelua oli mulla myös alussa, kuuluu neuvolan mukaan asiaan. Unet meni kun sain tietää olevani raskaana, onnellisena vaan mietin vauvaa. Sit meni kun pelkäsin kaikkea, mut tulipa nuo takaisinkin. Nyt taas välillä valvon ilman syytä, kai se on tää raskaus. Valmentaa kai yöheräilyjä varten...
Ei kai se auta kuin odotella, toivotaan nyt et kaikki on hyvin ja raskaus jatkuu hyvissä merkeissä.
Ei kai se auta kuin odotella, toivotaan nyt et kaikki on hyvin ja raskaus jatkuu hyvissä merkeissä.
On tää aikamoista ailahtelua. Tänään oli taas rusehtavaa vuotoa. En olis varmasti kyllä huomannu koko hommaa ilman valkoisia alusvaatteita. Hmm... Ja muutenkin. Miksi en osaa leijua? Onko niin, että mieli kertoo, että ei siellä mitään ole kehittymässä? Vai olenko jotenkin viallinen. Voi nyyh. Kai mun on pakko sinne ultraan mennä - jos vaikka hetkeksi saisi jonkun selvyyden. Vai pääsisköhän sitä neuvolan kautta, kun valittelis noita vuotoja... Eikös se ole riittävä syy alkuraskauden ultraan? Rusehtava vuoto voisi kuitenkin periaatteessa kai tarkoittaa kohdun ulkopuolista raskautta ja kun noita pikku kipujakin tuntuu olevan joka päivä. Pienesti, mutta kuitenkin. Toisaalta. Heti, jos ei ole vähään aikaan syönyt niin etoo. Uh.
On kyllä mukavaa, kun on voinut avautua ja vielä saanut kannustavia vastauksiakin. Neuvola on varattu helmikuun alkuun. Tuntuu, että sinne on kamalan pitkä aika. Onkos muilla kaikki hyvin? Miltä nyt tuntuu?
On kyllä mukavaa, kun on voinut avautua ja vielä saanut kannustavia vastauksiakin. Neuvola on varattu helmikuun alkuun. Tuntuu, että sinne on kamalan pitkä aika. Onkos muilla kaikki hyvin? Miltä nyt tuntuu?
Hienoa mahis, minäkin jo ilahduin siitä, että sulle oli tullut paha olo! Omista etovista oloistanikin olen aina ihan innoissani. Nuo pienet rusehtavat vuodot lienevät ihan normaaleja - kai vähän runsaammatkin olisivat. En usko, että niistä pitää olla huolissaan.
Mulla väheni paha olo viime kirjoituksen jälkeen ennestään, eli viime päivinä ei ole juurikaan tuntunut pahaa oloa. Kolme päivää sitten sain tuosta oireiden vähenemisestä sellaisen stressin, että mies kävi lopulta illalla apteekista hakemassa yhden digitaalisen Clearbluen tsekkausta varten. Ja näyttihän se 3+ vkoa, kun viikkoa aikaisemmin oli näyttänyt 2-3 vkoa, eli ei ole mitään syytä olettaa, että mikään olisi vialla. Kai se oireiden vaihtelevuuskin on ihan normaalia. Nyt olen osannut olla taas pari päivää vähän rennommin ja ajatella myös niitä positiivisia ajatuksia.
Kysyit mahis siitä unettomuudesta. Mulla on ollut sellaista, että herään aamuyöstä, enkä saa enää unta. Tätä tapahtui jo ennen plussaamista kolmena yönä, ja esimerkiksi viime yönä taas. En ole ihan varma, johtuuko se raskaudesta vai siitä, että stressaan ja ajattelen hirveästi asioita. Mulla myös tapahtuu elämässä tällä hetkellä tosi paljon, ja mulle on muutenkin stressissä tyypillistä tuo aamuvalvominen. Toisaalta tunnen myös ihmisiä, joilla on ollut raskauden aikana tosi pahojakin uniongelmia, eli luulen, että raskaudella on oma roolinsa kyllä tässä.
Yksi uusi oire on taas ilmaantunut, nimittäin närästys! En ole juuri koskaan ennen kärsinyt moisesta vaivasta, mutta nyt polttelee ylävatsaa aika usein. Onneksi Rennietä saa ymmärtääkseni käyttää raskaanakin. Muitakin konsteja täytyy kokeilla. Ehkä kahviakin pitää vähentää, kun sitä kuluu kolmisen mukillista päivässä.
Mulla ekaan ultraan (yksityisellä) nyt 8 päivää. Nyt kun olen jo vähän levollisemmalla mielellä, ei tuo ultra tunnu enää niin pakottavalta tarpeelta, mutta onhan sinne mukava mennä. Ja 9 päivää ekaan neuvolaan. Nämä konkretisoinevat taas asiaa sekä itselle että miehelle, joka tulee mukaan ultraan.
Hyvää (ja huonoa) vointia kaikille! Ja kertokaahan, miten raskaus etenee.
Mulla väheni paha olo viime kirjoituksen jälkeen ennestään, eli viime päivinä ei ole juurikaan tuntunut pahaa oloa. Kolme päivää sitten sain tuosta oireiden vähenemisestä sellaisen stressin, että mies kävi lopulta illalla apteekista hakemassa yhden digitaalisen Clearbluen tsekkausta varten. Ja näyttihän se 3+ vkoa, kun viikkoa aikaisemmin oli näyttänyt 2-3 vkoa, eli ei ole mitään syytä olettaa, että mikään olisi vialla. Kai se oireiden vaihtelevuuskin on ihan normaalia. Nyt olen osannut olla taas pari päivää vähän rennommin ja ajatella myös niitä positiivisia ajatuksia.
Kysyit mahis siitä unettomuudesta. Mulla on ollut sellaista, että herään aamuyöstä, enkä saa enää unta. Tätä tapahtui jo ennen plussaamista kolmena yönä, ja esimerkiksi viime yönä taas. En ole ihan varma, johtuuko se raskaudesta vai siitä, että stressaan ja ajattelen hirveästi asioita. Mulla myös tapahtuu elämässä tällä hetkellä tosi paljon, ja mulle on muutenkin stressissä tyypillistä tuo aamuvalvominen. Toisaalta tunnen myös ihmisiä, joilla on ollut raskauden aikana tosi pahojakin uniongelmia, eli luulen, että raskaudella on oma roolinsa kyllä tässä.
Yksi uusi oire on taas ilmaantunut, nimittäin närästys! En ole juuri koskaan ennen kärsinyt moisesta vaivasta, mutta nyt polttelee ylävatsaa aika usein. Onneksi Rennietä saa ymmärtääkseni käyttää raskaanakin. Muitakin konsteja täytyy kokeilla. Ehkä kahviakin pitää vähentää, kun sitä kuluu kolmisen mukillista päivässä.
Mulla ekaan ultraan (yksityisellä) nyt 8 päivää. Nyt kun olen jo vähän levollisemmalla mielellä, ei tuo ultra tunnu enää niin pakottavalta tarpeelta, mutta onhan sinne mukava mennä. Ja 9 päivää ekaan neuvolaan. Nämä konkretisoinevat taas asiaa sekä itselle että miehelle, joka tulee mukaan ultraan.
Hyvää (ja huonoa
) vointia kaikille! Ja kertokaahan, miten raskaus etenee.Heippa vaan kaikille tasapuolisesti.
Täällä pärähti plussa tikkuun 12.1. ja siitä lähtien ollaankin suurinpiirtein oltu saikulla pahoinvoinnin ja oksentelun ansioista. "Ihanaa". Viikko 7 pyörähtää käyntiin huomenna, ja töihinkin pitäis palata keskiviikkona....en vaan tiedä miksi ja miten sinne menisin yökkimään ja oksentelemaan; se kun sattuu olemaan monen muunkin työpaikka. Enkä haluais tästä vielä mitään julkista. Kaikki mahdollinen on (ollut) tähän yrjötykseen käytössä, mistään ei ole apua. Yök yök YÖK. Tänä aamuna lensi laatta kun avasin jääkaapin oven. Great
Eka neuvola on vasta 20.2., kun meillä on häämatka just 8-9 viikoilla. Hirvittää että miten sekin nyt sitte tulee menemään. Yökin ja oksennan koneessa ja perillä sitten palmun alla...?
Esikoinen siis tulossa ja tuleva äitee taitaa ehtiä just täyttää 35 ennen kuin vauva syntyy. Olihan tämä jokseenki "järkytys", vaikka 8 kk elettiin meiningillä tulee jos on tullakseen
Täällä pärähti plussa tikkuun 12.1. ja siitä lähtien ollaankin suurinpiirtein oltu saikulla pahoinvoinnin ja oksentelun ansioista. "Ihanaa". Viikko 7 pyörähtää käyntiin huomenna, ja töihinkin pitäis palata keskiviikkona....en vaan tiedä miksi ja miten sinne menisin yökkimään ja oksentelemaan; se kun sattuu olemaan monen muunkin työpaikka. Enkä haluais tästä vielä mitään julkista. Kaikki mahdollinen on (ollut) tähän yrjötykseen käytössä, mistään ei ole apua. Yök yök YÖK. Tänä aamuna lensi laatta kun avasin jääkaapin oven. Great
Eka neuvola on vasta 20.2., kun meillä on häämatka just 8-9 viikoilla. Hirvittää että miten sekin nyt sitte tulee menemään. Yökin ja oksennan koneessa ja perillä sitten palmun alla...?
Esikoinen siis tulossa ja tuleva äitee taitaa ehtiä just täyttää 35 ennen kuin vauva syntyy. Olihan tämä jokseenki "järkytys", vaikka 8 kk elettiin meiningillä tulee jos on tullakseen
Närästystä oli jossain vaiheessa jonkin verran, siihen mulla auttoi ihan vaan maidon lipittäminen tai jugurtti. Eli ei mitään kauheita vaivoja siltä osin... Saas nähdä tuleeko tässä viimeisen kolmanneksen aikana taas uudestaan kun vauva alkaa viedä enemmän tilaa. Ainakaan vatsaan ei mahdu ruokaa yhtä paljon kuin ennen, ja kumarrella ei heti syömisen jälkeen. :x
Pahoinvointia ei ole ollut edes alussa, mikä oli kyllä helpotus.
Mulla alkaa olo olla aika turpea, mikä ei tunnu kivalta. Tosin voispa noita syömisiäänkin vähän katsoo ja vähentää suolan käyttöä, ehkei olis ihan näin tukalaa. Ja pahempaan päin kai tää kaiken järjen mukaan menee! Enää vähän päälle 10 viikkoa jäljellä! Huiiii! :O
Pahoinvointia ei ole ollut edes alussa, mikä oli kyllä helpotus.
Mulla alkaa olo olla aika turpea, mikä ei tunnu kivalta. Tosin voispa noita syömisiäänkin vähän katsoo ja vähentää suolan käyttöä, ehkei olis ihan näin tukalaa. Ja pahempaan päin kai tää kaiken järjen mukaan menee! Enää vähän päälle 10 viikkoa jäljellä! Huiiii! :O
Voi kauhistus tuota oksentamista Marge. Onneksi ei sellaista mulla ole. Aloitin uudessa työssä kaksi päivää ennen plussaamista, joten olisin tehnyt varmasti lähtemättömän vaikutuksen yökkimällä tahi sairastamalla... Toivottavasti kuntoudut ainakin häämatkaan mennessä kuitenkin.
Uusia vaivoja (mummokerhomeininkiä) on ilmestynyt joskin vanhojakin on poistunut. Rinnat eivät ole enää niin kipeät vaikka pinkeältä tuntuvatkin eikä etominen ole kokoaikaista. Nyt kiusaavat lonkat. Voiko noi kivut tulla jo näin aikaisin vai onko sittenkin influenssa tms. tulossa? Käveleminen on kuitenkin varsin ikävää, kun joka askeleella tuntuu, ettei lonkkaa tohtisi koukistaa. Kävelen kuin paraskin kummajainen - yritän "rullata" eteenpäin ettei sattuisi. Jotenkin luulis, että influenssa aiheuttaisi kipuja muuallakin. Mutta että jo nyt sattuisi niveliin? Miten hankalaa se on sitten muutaman kuukauden päästä, huh. Nukuttaakin ihan kiitettävästi. Eilen menin nukkumaan jo ennen yhdeksää ja silti teki tiukkaa herätä puoli seitsemän. Ja nyt tunnun olevan päikkäreiden tarpeessa. Oi oloa ja eloa! Mutta ainakin tuntee olevansa raskaana.
Jaksamista itse kullekin - loppu- tai alkuraskauteen.
Uusia vaivoja (mummokerhomeininkiä) on ilmestynyt joskin vanhojakin on poistunut. Rinnat eivät ole enää niin kipeät vaikka pinkeältä tuntuvatkin eikä etominen ole kokoaikaista. Nyt kiusaavat lonkat. Voiko noi kivut tulla jo näin aikaisin vai onko sittenkin influenssa tms. tulossa? Käveleminen on kuitenkin varsin ikävää, kun joka askeleella tuntuu, ettei lonkkaa tohtisi koukistaa. Kävelen kuin paraskin kummajainen - yritän "rullata" eteenpäin ettei sattuisi. Jotenkin luulis, että influenssa aiheuttaisi kipuja muuallakin. Mutta että jo nyt sattuisi niveliin? Miten hankalaa se on sitten muutaman kuukauden päästä, huh. Nukuttaakin ihan kiitettävästi. Eilen menin nukkumaan jo ennen yhdeksää ja silti teki tiukkaa herätä puoli seitsemän. Ja nyt tunnun olevan päikkäreiden tarpeessa. Oi oloa ja eloa! Mutta ainakin tuntee olevansa raskaana.
Jaksamista itse kullekin - loppu- tai alkuraskauteen.
heip! sopisinkohan mä tähän sakkiin vaikken ihan vielä oo 30v? me mennään rv 18+5 ja laskettu aika ois 21.6.2012, ja mä täytän 30v heinäkuun alussa.. alkuraskaus meni oksennellessa ja pelätessä keskenmenoa.. nyt ehkä jo vähän uskaltaa hengittää. meinas aika rankaks käydä kropalle ja mielelle se oksentelu, onneks loppui kuitenkin.. kauhujuttuja kuullu miten joillaki on kestäny koko raskauden ajan :O rakenneultraa tässä odotellaan ja se ois 7.2. pikkunen on alkanu jo potkia..
Tervehdys Marge77, ja onnea plussasta! Itse sain omani kaksi päivää aiemmin Hurjalta kuulostaa tuo pahoinvointi - toivottelen minäkin omasta puolestani jaksamista sen kanssa... On tosiaan vaikea yhtälö tuo työnteko ja pahoinvointi, ja tosi suuri osa raskaana olevista joutuu sen yhtälön jotenkin hallitsemaan. Tsemppiä kovasti!
Ja myymeli82:lle myös onnittelut jo hieman pidemmälle ehtineestä raskaudesta! Ei täällä niin tarkkaa ikärajaa ole, eli ilman muuta tervetuloa mukaan juttuun.
Mites muuten SysterP ja myös myymeli82, jotka olette ehtineet vähän pidemmälle raskaudessa, millaisia vaiheita olette raskaudessa huomanneet noin omien fiilisten suhteen? Tämä alkuaika taitaa olla monelle stressaavaa keskenmenon pelkoa, ainakin myymeli82 sanoit myös noista peloista kärsineesi. Missä vaiheessa pelko on hellittänyt, ja miltä sen jälkeen on tuntunut?
Täällä yökötys on palannut, ja olen ollut siitä helpottunut. Huomenna aamulla olisi bodypump-tunti, ja juuri mietin, että onko fiksua mennä painoja nostelemaan, jos yököttää. No, viime viikollakin kyllä pärjäsin siellä - kerran vaan jouduin vähän huilailemaan, kun tuli paha olo. Haluaisin kuitenkin pitää urheiluharrastuksista kiinni, jotta kunto pysyisi hyvänä ja myös pelot pois mielestä Mites muut, oletteko urheilleet myös alkuraskauden ja pahan olon aikana?
Mahis, minä uskon, että tuo lonkkakipu voi hyvinkin johtua raskaudesta. Ehkäpä tässä raskauden alkuvaiheessa, kun hormonipitoisuus on korkealla, jotkut oireet tulevat voimakkaina, ja lievenevät ainakin raskauden keskivaiheilla. Minulla ei ole tästä mitään tieteellistä todistusta, mutta ainakin minulla jotkut oireet (kuten limakalvojen kuivuus) ovat jo nyt helpottaneet, eli olivat voimakkaammillaan jo plussaamisen aikoihin ja vähän sen jälkeen.
Melkein hävettää myöntää, mutta tänään käyn jo hakemassa postista ensimmäiset äitiysfarkkuni! Annoin itselleni luvan konkretisoida tilannetta tuollaisella ostoksella, kun löysin tammialesta niin makeet farkut (MamaMia.fi - ). Ilo irti raskaudesta, vaikka ei noita vielä vähään aikaan tarvita... Ja jos jotain pahaa tapahtuu, sitten käytän niitä seuraavassa raskaudessa tai annan jollekin kaverille
Hurjalta kuulostaa tuo pahoinvointi - toivottelen minäkin omasta puolestani jaksamista sen kanssa... On tosiaan vaikea yhtälö tuo työnteko ja pahoinvointi, ja tosi suuri osa raskaana olevista joutuu sen yhtälön jotenkin hallitsemaan. Tsemppiä kovasti!Ja myymeli82:lle myös onnittelut jo hieman pidemmälle ehtineestä raskaudesta! Ei täällä niin tarkkaa ikärajaa ole, eli ilman muuta tervetuloa mukaan juttuun.
Mites muuten SysterP ja myös myymeli82, jotka olette ehtineet vähän pidemmälle raskaudessa, millaisia vaiheita olette raskaudessa huomanneet noin omien fiilisten suhteen? Tämä alkuaika taitaa olla monelle stressaavaa keskenmenon pelkoa, ainakin myymeli82 sanoit myös noista peloista kärsineesi. Missä vaiheessa pelko on hellittänyt, ja miltä sen jälkeen on tuntunut?
Täällä yökötys on palannut, ja olen ollut siitä helpottunut. Huomenna aamulla olisi bodypump-tunti, ja juuri mietin, että onko fiksua mennä painoja nostelemaan, jos yököttää. No, viime viikollakin kyllä pärjäsin siellä - kerran vaan jouduin vähän huilailemaan, kun tuli paha olo. Haluaisin kuitenkin pitää urheiluharrastuksista kiinni, jotta kunto pysyisi hyvänä ja myös pelot pois mielestä
Mites muut, oletteko urheilleet myös alkuraskauden ja pahan olon aikana? Mahis, minä uskon, että tuo lonkkakipu voi hyvinkin johtua raskaudesta. Ehkäpä tässä raskauden alkuvaiheessa, kun hormonipitoisuus on korkealla, jotkut oireet tulevat voimakkaina, ja lievenevät ainakin raskauden keskivaiheilla. Minulla ei ole tästä mitään tieteellistä todistusta, mutta ainakin minulla jotkut oireet (kuten limakalvojen kuivuus) ovat jo nyt helpottaneet, eli olivat voimakkaammillaan jo plussaamisen aikoihin ja vähän sen jälkeen.
Melkein hävettää myöntää, mutta tänään käyn jo hakemassa postista ensimmäiset äitiysfarkkuni! Annoin itselleni luvan konkretisoida tilannetta tuollaisella ostoksella, kun löysin tammialesta niin makeet farkut (MamaMia.fi - ). Ilo irti raskaudesta, vaikka ei noita vielä vähään aikaan tarvita... Ja jos jotain pahaa tapahtuu, sitten käytän niitä seuraavassa raskaudessa tai annan jollekin kaverille
Heippa, täällä kanssa yksi ensimmäistä odottava, LA toukokuussa ja mulla ikää pian 33. Viikkoja jo siis kasassa 25 ja on tämä vain yhtä myllerrystä ollut, niin huonoa kuin hyvääkin oloa. Alku meni lähes oksennellessa (8 viikkoa putkeen) mutta sitten se LOPULTA helpotti ja sen jälkeen onkin olo ollut mainio On tämä vaan ihanaa aikaa!! Onnea kaikille plussanneille ja ihanaa huomata että on meitä muitakin ensisynnyttäjiä jo yli kolmekymppisiä Elämä meneekin nyt lähinnä masussa tuntuvien potkujen ympärillä, jokaikinen päivä sitä vain jossain vaiheessa keskittyy kuuntelemaan ja tunnustelemaan masua ja siellä sykkivää uutta ihanaa elämää <3
On tämä vaan ihanaa aikaa!! Onnea kaikille plussanneille ja ihanaa huomata että on meitä muitakin ensisynnyttäjiä jo yli kolmekymppisiä Elämä meneekin nyt lähinnä masussa tuntuvien potkujen ympärillä, jokaikinen päivä sitä vain jossain vaiheessa keskittyy kuuntelemaan ja tunnustelemaan masua ja siellä sykkivää uutta ihanaa elämää <3IslandGirl: Alkuraskaus meni onnen kukkuloilla, mutta pelko oli persuuksissa oikeastaan koko ajan siltikin, jos menis kesken. Rakenneultran jälkeen vähän helpotti ja mitä pitemmälle on ehtinyt, ei enää housuja kyttää ekasta vatsanväännöstä. Toinen kolmannes meni aika energisesti kun vertaa eka vaiheen väsymykseen, mutta nyt alkaa taas väsyttämään. Jonkin aikaa oli sellainenkin olo, että tässä nyt vaan ollaan raskaana, eikä mitään kummempia tapahdu. Jotenkin plääh. Nyt kun alkaa olla olo tukalampi, muistaa tosiaan olevansa raskaana! Jossain vaiheessa uskon jo kyllästyväni tähän olotilaan, kun en ole ollenkaan tottunut olemaan näin iso ja kömpelö. Vaan eiköhän tuo vauva tuolta ulos tule sit kun sen aika on.
Kiva tosiaan, kun täällä huomaa että ei ole yksin yli kolmikymppinen ensisynnyttäjä!
Toinen kolmannes meni aika energisesti kun vertaa eka vaiheen väsymykseen, mutta nyt alkaa taas väsyttämään. Jonkin aikaa oli sellainenkin olo, että tässä nyt vaan ollaan raskaana, eikä mitään kummempia tapahdu. Jotenkin plääh. Nyt kun alkaa olla olo tukalampi, muistaa tosiaan olevansa raskaana! Jossain vaiheessa uskon jo kyllästyväni tähän olotilaan, kun en ole ollenkaan tottunut olemaan näin iso ja kömpelö. Vaan eiköhän tuo vauva tuolta ulos tule sit kun sen aika on. Kiva tosiaan, kun täällä huomaa että ei ole yksin yli kolmikymppinen ensisynnyttäjä!
Täällähän on jo todella monta, jotka ovat plussanneet liki samana päivänä. IslandGirl 10.1., minä 11.1. ja Marge 12.1. ...Jännä kuulla miten lasketut päivät asettuvat sitten kun ne varmistuvat. Mulla on ensimmäinen neuvola 8.2. ja siihen tuntuu olevan ikuisuus. Taas pyörittelen tuota varhaisraskauden ultraa... Mites, onkos täältä joku vasta plussannut käynyt jo ultrassa? Eikös siellä jotain pitäisi jo kuulua?
Kivaa, että täällä on jo teitä pidemmällekin ehtineitä. Opastatte sitten meitä noviiseja. Mulla on kyllä siinä mielessä erilainen tilanne, että mulla on aika hankala tuki- ja liikuntaelinten sairaus, joten oireet voivat olla aika omalaatuisia ja ehkä kivuliaitakin. Sekin jännittää, että miten tän sairauden kanssa pärjää - tai kuinka mä siis pärjään sekä raskauden että sairauden kanssa. Toisaalta sitä on turha murehtia etukäteen...
Lonkkakivut ovat kuitenkin hellittäneet. Väsymys ei. Eikä nenän tukkoisuus eikä rintojen kireys. Toisaalta - nyt ei taas edo yhtään. Olen kyllä syönyt koko ajan ja hurjalla vimmalla. Se on aika erikoista. En ole koskaan ollut oikein syöpöttelijä. Nyt menee ihan mitä vaan ja melkein kuinka paljon vaan. Eikä mikään ruoka-aine ole edes muuttunut vastenmieliseksi. Pitäis katsoa vähän mitä syö - ei se syöpöttely ole ton perussairaudenkaan takia mikään hyvä veto. Ostin tänään kilon porkkanoita. Jos keskittyis niihin. Ostin kyllä karkkia ja pähkinöitäkin. Arvatkaa kumpia onko porkkanapussia edes avattu?
Kivaa, että täällä on jo teitä pidemmällekin ehtineitä. Opastatte sitten meitä noviiseja. Mulla on kyllä siinä mielessä erilainen tilanne, että mulla on aika hankala tuki- ja liikuntaelinten sairaus, joten oireet voivat olla aika omalaatuisia ja ehkä kivuliaitakin. Sekin jännittää, että miten tän sairauden kanssa pärjää - tai kuinka mä siis pärjään sekä raskauden että sairauden kanssa. Toisaalta sitä on turha murehtia etukäteen...
Lonkkakivut ovat kuitenkin hellittäneet. Väsymys ei. Eikä nenän tukkoisuus eikä rintojen kireys. Toisaalta - nyt ei taas edo yhtään. Olen kyllä syönyt koko ajan ja hurjalla vimmalla. Se on aika erikoista. En ole koskaan ollut oikein syöpöttelijä. Nyt menee ihan mitä vaan ja melkein kuinka paljon vaan. Eikä mikään ruoka-aine ole edes muuttunut vastenmieliseksi. Pitäis katsoa vähän mitä syö - ei se syöpöttely ole ton perussairaudenkaan takia mikään hyvä veto. Ostin tänään kilon porkkanoita. Jos keskittyis niihin. Ostin kyllä karkkia ja pähkinöitäkin. Arvatkaa kumpia onko porkkanapussia edes avattu?