ens yönä saa toi neiti nukkua jossain toisessa huoneessa prkle

Ehkä on mahdollisuus olla kotona siihen asti, kun lapsi on kolmevuotias.

Ihan kaikilla äideillä ei ole halua käyttää kolmea vuotta elämästään istuen kotona puuroa keitellen, ihottumista ja leikkituokioista 24/7 jaaritellen ja puistoillen muiden äitiliinien ja heidän kullannuppujensa kanssa.

Kyllä se lapsen sielu vaatii vähän muutakin päiviinsä kuin pullantuoksuisen äidin. Ihan noin niinku tulevaisuuden sosiaalisia kykyjä ajatellen.

Minä tulisin hullummaksi jos viettäisin päiväni lasten kanssa kotona. Hulluhan olen toki nytkin, kun lapseni olen tarhaan vienyt, mutta en minä ilman tehokasta lääkitystä kotona voisi olla. Elävänä ainakaan.

Kiitos kaikille henkiolennoille tarhasta ja siitä, että MEILLÄ KAIKILLA ÄIDEILLÄ on oikeus viedä lapset tarhaan hyvään hoitoon ja käyttää edes pari tuntia päivästä täysin omiin ajatuksiin vajonneena.

Kaikella rakkaudella ja kunnioituksella kotiäideille. Hienoa, että joku pystyy. Se ei tarkoita, että kaikkien pitäisi. Vaikka olisi kuinka mahdollista.

 

Jostain syystä lapsesi pelkää hylkäämistä .... Rauhoitu ja rauhoittele lastasi. Sait paljon hyviä neuvoja edellä. Tuo sängyn siirto sänkysi viereen on ihan ykkösjuttu. Lapsi on herkkä tunnistamaan äidin tunteet joten tuo kiukkuisuus on omiaan lisäämään lapsen turvattomuuden tunnetta. Nyt vain pitäisi saada vakuutettua lapselle että kaikki on hyvin, äiti ymmärtää ja että lapsesi on maailman rakkain lapsi jonka äiti hakee heti päikystä kun pääsee töistä. Lapsuus on kuitenkin lyhyt aika (ei tuo lapsi enää teini-ikäisenä perääsi itke).
Tsemppiä :hug:

 

Ehkä on mahdollisuus olla kotona siihen asti, kun lapsi on kolmevuotias.

Ihan kaikilla äideillä ei ole halua käyttää kolmea vuotta elämästään istuen kotona puuroa keitellen, ihottumista ja leikkituokioista 24/7 jaaritellen ja puistoillen muiden äitiliinien ja heidän kullannuppujensa kanssa.

Kyllä se lapsen sielu vaatii vähän muutakin päiviinsä kuin pullantuoksuisen äidin. Ihan noin niinku tulevaisuuden sosiaalisia kykyjä ajatellen.

Minä tulisin hullummaksi jos viettäisin päiväni lasten kanssa kotona. Hulluhan olen toki nytkin, kun lapseni olen tarhaan vienyt, mutta en minä ilman tehokasta lääkitystä kotona voisi olla. Elävänä ainakaan.

Kiitos kaikille henkiolennoille tarhasta ja siitä, että MEILLÄ KAIKILLA ÄIDEILLÄ on oikeus viedä lapset tarhaan hyvään hoitoon ja käyttää edes pari tuntia päivästä täysin omiin ajatuksiin vajonneena.

Kaikella rakkaudella ja kunnioituksella kotiäideille. Hienoa, että joku pystyy. Se ei tarkoita, että kaikkien pitäisi. Vaikka olisi kuinka mahdollista.

Aamen

(reilu 2 vuotta kotona ollut äiti, joka palaa aikuisten maailmaan syksyllä. hurraa!)

 

Onnea Jenis! Mä lähden puolentoista viikon päästä koulun penkille! Ekan lapsen kans olin kotona tosiaan siihen asti että oli 1v9kk ja nyt toisen kans tälleen 1-vuotiaaksi. Ja yksvee ei ole moksiskaan tarhasta Vetelee menemään siellä eikä edes huomaa olleensa äidistä ja isistä erossa. Isomman kanssa vähän vaikeampaa, mutta helpottanee tässä.. Onnea aikuistenmaailman johdosta! Tiedän, miltä se tuntuu I-ha-nal-ta!

 

Kiitoksia kaikille, kyllähän helpotti että pääse tänne purkamaan ja sängyn laitan oman sänkyni viereen. Tyttö on aika kiinni minussa ja kyllä nautin siitä että on sylissä ja halaillaan, paljon haluaa olla sylissä tarhan jälkeen ja annan hänen olla, siitä kun tykkäävät molemmat.
Kotona mä olen ollut jo vuodesta 2007 eli pari vuotta, sitä ennen olin 1,5v töissä ja sitä ennen taas kotona lapsia hoitamassa.

3 lasta on ja 2 heistä tosiaan aloitti sen tarhan viime viikolla, vanhin lähtee kouluun.
Hyvin rankkaa on ollut, kaikille kolmella korvatulehduskierteet, tämä viimeisinkin aloitti 10pv iässä ja ei vieläkään ihan kunnolla niistä päästy eroon.

Kyllä mä mieluummin tänne puran kuin omille lapsilleni vaikka välillä se onkin hyvin vaikeaa pitää sisällään täälläkin.

 

Onnea Jenis! Mä lähden puolentoista viikon päästä koulun penkille! Ekan lapsen kans olin kotona tosiaan siihen asti että oli 1v9kk ja nyt toisen kans tälleen 1-vuotiaaksi. Ja yksvee ei ole moksiskaan tarhasta Vetelee menemään siellä eikä edes huomaa olleensa äidistä ja isistä erossa. Isomman kanssa vähän vaikeampaa, mutta helpottanee tässä.. Onnea aikuistenmaailman johdosta! Tiedän, miltä se tuntuu I-ha-nal-ta!

Jipii, onnea meille! Meidän vauhtipakkaus on takuulla kans vaan onnellinen, kun pääsee muiden lasten kanssa riehumaan vaihteeksi (vaikka palstan virallisen mielipiteen mukaan tämä ei olekaan mahdollista).

Ja tsemppiä ap:lle, kyllä se siitä vielä helpottaa vaikkei juuri nyt siltä tuntuisikaan...

 

Nää syksyt on kyllä aina sit tällasta pöpöjen kanssa taistelua. Ja nyt vielä tääki sikainfluenssa. Minä onnistuin jo itselleni saamaan lasten tarhasta jonkin nuhapöpösen ja nyt on molemmat lapset tulossa kipiäksi. Mutta kyllä nekin joskus paranee. Mieluummin näin pienenä kaikki mahdollinen, kuin että sitten ensimmäisen kerran kouluiässä saa kaikki pöpöt ja on henkihieverissä. Ne kun tuppaa taudit iskemään pahemmin sitten isompana jos ei ole saanut vastustuskykyä kerättyä pienenä. Meillä toi mies meni kouluiässä ekan kerran kunnolla ihmisten ilmoille ja makasikin sitten pariin otteeseen henkihieverissä sairaalassa.

Ja tosiaan hyvä se on purkaa kaikki mahdollinen. Mun ensimmäinen lapseni kun oli pieni, ja tosiaan olin ihan yliväsynyt, niin muistan vain vaunulenkillä miettineeni, että "Minähän voisin tyrkätä nämä vaunut tuonne järveen. Vauva kuolisi sinne." ja samalla puristin vaunuja tiukemmin kiinni ja kävelin järven ohi hyvin tyynesti. Jollekin kun ääneen sen silloin sanoin, totesi vain, että ainahan niitä ajatuksia tulee, mutta se ei tarkoita sitä, että ne toteuttaisi. Ja jos ne ajatukset tiedostaa ja hyväksyy, niin se on ok.

Eikä se ole mikään äiti, joka ei väsy ja ahdistu ja ole pahoilla mielin ja äkäinen. Sellainen ei ole edes ihminen. Ja mistä se lapsi niitä erilaisia tunteita ja käsittelytapoja oppisi, jos eläisi hampaattoman, säyseän lampaan kanssa. Minä räjähtelen tasaisin väliajoin, välillä turhistakin asioista. Pitää vain sitten koettaa muistaa pyytää anteeksi ja selittää, miksi näin pääsi käymään.

Mulla meni väsymys yli tosiaan pari päivää sitten enkä kyennyt muuta kuin huutamaan tytölle takaisin. Tyttö piirsi niin hirveän kuvan riidan jälkeen, että pysäytti aika totaalisesti. Piti laittaa jääkaapin oveen muistutukseksi itselle, että tällaisena en halua lapseni piirustuksissa esiintyä. Nyt tyttö piirtelee jo hymyileviä ihmisiä ja aurinkojakin piirustuksiinsa, ja huomaa käyttäytymisestäkin, että on parempi olla, kun äiti on nätisti ja jaksaa.

Sanoin yhtenä päivänä tytön saadessa raivarin, että: "Äiti on nyt kallio. Sä voit raivota mulle just niin paljon kuin susta tuntuu."

Voimia me kaikki tarvitaan! :heart: