Enpä taida päteä nykykriteereillä

Onkos muita "kelvottomia" äitejä, täällä yksi ilmoittautuu..?

Poikani (3kk) syö Tuttelia (imetys meni mönkään 2-kuukauden yrittämisestä huolimatta), ei nuku perhepedissä vaan tyytyväisenä omassa sängyssä omassa huoneessaan, ei käytä kestovaippoja, eikä varmaan saa tulevaisuudessa äidin väsäämää luomuruokaa vaan ihan kaupan purkkisörsseliä. Poika ei "harrasta" mitään vauvaharrastuksia. Meillä ei tuoksu pulla, ja imurikin hurisee siivoojan toimesta. Äiti kaipaa välillä omaa aikaa, eikä jaksa jauhaa kenenkään suolentoiminnoista toisten äitien kanssa. Pöyristyttävää!!!

Voiko edes olla mahdollista, että olemme kaikki kuitenkin onnellisia ja hyvinvoivia - äiti, isä ja poikanen?
Ilmoittautuuko joku muu?

 

Tästä huokuu liika vapaa-aika... kun jaksaa tulla tänne provoamaan ja saamaan kiivasta keskustelua aikaiseksi

 

Logotar: Kas sitäpä en juuri ymmärrä, miksi siitä aina tulee niin kiivasta. Mihin hermoon tökkää? Fundamentalismi kaikissa muodoissaan on pelottava ilmiö, ja perustuu aina tuomitsemiselle.
Miksi nainen on naiselle susi?

 

joo mä en ihan tajua logotarta..ei tää mikään provoviesti kyllä mun mielestä ole

No asiaan: en ole ihan samassa veneessä pullonpyörittäjä, imetän, vauva nukkuu meidän vieressä ja yritän tehdä itse soseita sitten jossain vaiheessa jne jada jada jada. MUTTA ymmärrän sinua täysin! Itsellä on välillä sellainen olo että voikun voisikin heittää vaan tuttelit naamaan, laittaa vauvan omaan sänkyyn ja joskus edes pääsis kunnolla nollaa pään vaikka baariin. Mutta onneksi olo on hetkittäistä (tai sitten ei?), yritetään nyt esikoisen kanssa tässä vetää kunnialla eka vuosi läpi...mutta HELPPOA EI OLE. Itse karsastan syvästi näitä äitejä jotka vaan vouhkaa kuinka on niin kivaa vaikka "välillä vähän väsyttää" ja kuin nyt on niin "mahtavaa omistaa elämä lapselle" ja "eikä tässä kaipaakkaan enää mitään omaa aikaa"..ja PASKAT sanon minä.

Eli voisin olla niin sanottu piilokelvoton äiti

 

joo mä en ihan tajua logotarta..ei tää mikään provoviesti kyllä mun mielestä ole

No asiaan: en ole ihan samassa veneessä pullonpyörittäjä, imetän, vauva nukkuu meidän vieressä ja yritän tehdä itse soseita sitten jossain vaiheessa jne jada jada jada. MUTTA ymmärrän sinua täysin! Itsellä on välillä sellainen olo että voikun voisikin heittää vaan tuttelit naamaan, laittaa vauvan omaan sänkyyn ja joskus edes pääsis kunnolla nollaa pään vaikka baariin. Mutta onneksi olo on hetkittäistä (tai sitten ei?), yritetään nyt esikoisen kanssa tässä vetää kunnialla eka vuosi läpi...mutta HELPPOA EI OLE. Itse karsastan syvästi näitä äitejä jotka vaan vouhkaa kuinka on niin kivaa vaikka "välillä vähän väsyttää" ja kuin nyt on niin "mahtavaa omistaa elämä lapselle" ja "eikä tässä kaipaakkaan enää mitään omaa aikaa"..ja PASKAT sanon minä.

Eli voisin olla niin sanottu piilokelvoton äiti

Hei, olipas tylyä tekstiä sanon minä Eiköhän anneta kaikkien kukkien kukkia - tarvitseeko sitä "syvästi karsastaa" erilaisia äitejä...

Ja muuten yhdyn Logottareen. Ap:n viestistä paistaa kummasti läpi toisten äitien arvostelu ja näennäinen "epäkelpoisuus". Jos olet itse tasapainossa ratkaisujesi kanssa, niin siinäpä se. Luultavasti jokainen äiti on paras äiti omalle lapselleen - imetti tai ei, nukkui perhepedissä tai ei, tai keskusteli p-a-s-k-a-n koostumuksesta tai ei

 

Itse asiassa tarkoitus oli löytää kanssasisaria jotka ajattelevat samoin/ ovat päätyneet samankaltaisiin ratkaisuihin. Tämä äitiys on niin uskomattomien tabujen, suorituspaineiden, riittämättömyydentunteiden, pätemisen, kyräilyn ja myyttien verhoama rooli, että olisi ihan piristävää puhua joskus jonkun "toisinajattelijan" kanssa suoraan ja rehellisesti.

 

Kyllä äitiys tuntuu olevan aikamoista kisaa joillekin! Ja mahdollisuuksia huonoon omaantuntoon tulee ihan joka suunnalta. Minä imetän, ja poika on nukkunut osan ajasta perhepedissä, ja harrastuksissakin käydään, mutta ne soseet... Viimeksi tänään neuvolalla taas mainostettiin soseiden tekoa ja kuinka helppoa se on jne. Mutta kun en ole keittiöihminen ollenkaan! Mies laittaa ruoan, ja häntä ei soseiden teko voisi vähempää kiinnostaa. "Kaupastahan niitä saa", hän sanoo, ja on oikeassa. Miksi ihmeessä nyt äitinä tunnen huonoa omaatuntoa ratkaisuistani, kun aiemmin uskalsin pitää oman kantani... :ashamed:

 

No mulla ei ole mitään suorituspaineita. Taitaa olla ne paineet niiden ongelmia jotka eivät luota omiin valintoihinsa...

Mä imetin ja tissistä siirryttin mukiin. Korviketta ei käytetty kun ei tarvittu. Eikä pulloja. Mutten mä silti katso kieroon niitä jotka antaa Tuttelia.

Meillä on käytetty enimmäkseen kestoja ja lapsi on nykyään päiväkuiva mutta kyllä mä silti rahtaan halvempia vaippoja Norjasta kavereille enkä kritisoi heitä. Ja nyt on kertis yövaippana kun nirso nenäni ei kestä yövaipan lemua...

Lapsi nukahtaa yleensä omaan sänkyynsä ja nukkuu siellä mutta on ajanjaksoja jolloin on nukuttu vierekkäin...

Meillä on käytettty niin kantoliinaa kuin vaunujakin.

Tein soseita itse mutten tuomitse kaupan valmissoseitakaan. Täällä pohjoisessa itse tekeminen oli puhtaasti myös taloudellinen valinta. Soseita saa etelästä kolme purkkia samalla rahalla kuin täällä yhden... Eikä valikoimakaan ole kovin monipuolinen...

Mä yritän tehdä niinkuin on parasta lapselle ja minulle... Enkä yritä hakea sen enempää hyväksynää kuin paheksuntaakaan valinnoillani...

 

En imetä, vauva nukkuu omassa sängyssä, ei tuoksu pulla täälläkään :wave: ..
Ja osa ruuista tulee kaupan hyllyltä...niin ja käytän kertsi vaippoja.... :wave:

...MUTTA VAUVA ON ONNELLINEN!... :heart:

 

vauvahaaveita: moikka, hauska tavata =) Missäpäin maailmaa majailet?

 

Täällä kanssa ei imetetä, nukutaan yöt omassa sängyssä ja kertsi vaipat ja kaupan purkit käytössä. :wave:
Meillä asiat toimii näin ja hyvin tuntuu ukkeli kasvavan. :heart:

 

täältä löytyy myös yksi,mutta eikös mun nikkikin sen jo sano

 

Mulla kans imetys tökki aivan ensi kuukausilla ja siitä asti oltu pullomaidolla. Jostain syystä siitä oli aluksi ihan kauhean paha mieli, kun en imettänyt mutta sitten aloin aatteleen, että ihan turhaa tuollainen itsensä piekseminen.

Mä myös annan suurimmaksi osaksi kaupan ruokia, poika on 10 kk ja nyt oon aatellu alkaa tekeen omia ruokia, en sen vuoksi, ettäkö ei kaupan kelpaisi, vaan siksi että mulla tulee aika pitkäksi...

Kestovaippoja en ole ikinä kokeillut.

Meillä poika nukkui noin 7 ekaa kuukautta aina omassa pinnasängyssä, tosin meidän makkarissa. Mies lähtee kuitenkin töihin aina noin puoli kuuden aikaan aamusta, ja meidän herra on siihen aikaan aamusta usein jo niin pintaunessa että alkoi hänkin heräileen siihen aikaan. Totesin, että aivan liian aikaisin mulle ja siirsin pojan sängyn toiseen huoneeseen. Nyt nukkuu loistavasti pitempään. Tästäkin asiasta mulla oli aluks huono omatunto!! Ei kyllä pitäisi olla niin!!!

 

Mä oon varmaa siltä väliltä sit

Meil täyskestoillaan kotona, pidemmil reissuilla kertikset.

Teen soseita itse + ostan myös kaupan (kaikki hedelmäsoseet -tosin ei viel oo ollu ku päärynää- on kaupasta ja lihasoseet myös. Jatkossa tosin aattelin koittaa tehhä kanast jottai ite)

Imetän ja poika on 5,5kk. Paino laahaa -23% käyrällä, joten ny joudun alottaan vellin antamisen kun ei kiinteitä oikeen taho syödä.

Poika nukkuu pinnasängyssä iteksiään, mut meidän huoneessa kylläkin.

En oo koskaan hysteerisenä tarkistanu hengittääkö poika, oon vain luottanu siihen, et kyl se hengissä on. Ja sit et jos ei oo ni siin vaihees ei mitään ois enää tehtävissä.

 

imetin vain 3 viikkoa. päätöstä kyllä joskus kadun, joskus en. kestoja en ole kokeillut, ei ole mun juttuni. soseet teen itse, paitsi joskus reissussa kaupan sosetta. hedelmiä ainakin vielä annan kaupan purkeissa. poika nukkuu mun vieressä, välillä pinniksessä joka on sängyn sivuvaununa. voi kun nukkuisikin omassa sängyssään omassa huoneessaan. en nää siinä kyllä mitään pahaa.

imetys, kestoilut, perhepeti, soseiden valmistus.. nää on kaikki asioita joista pystyy kyllä vääntään tappelua vaikka kuinka. mun mielestä kaikki tekee omat ratkaisunsa ja asiat ei välttämättä mene niin kun on suunnitellut. inhottavaa aina selitellä tutuille ja tuntemattomille miksi en imetä yms... omapahan on asiani.

poika on tyytyväinen ja iloinen vauva, joka kasvaa hienosti. kertaakaan ei ole ollut kipeä ja ikää kohta puoli vuotta. kehityksessä hyvin mukana-jopa edellä ikäisiään. seurustelen pojan kanssa päivittäin todella paljon ja meillä on omat rutiinimme ja juttumme. välillä käydään kaupoilla ja törsätään välillä homehdutaan kotona. mulla on maailman ihanin poika, joka saa varmasti tarpeeksi rakkautta ja huolenpitoa sillä tavalla miten me vanhemmat ollaan se parhaaksi nähty ja koettu.

 

JJ-t: kiva kirjoitus ! =)

 

meillä imetys loppui myös kun tyttö oli 2kk. surettaa ja ei. Suunnittelin aivan muuta mutta näin meni. Aloitin kiinteät jo 3 kk iässä, vellit 2,5 kk iässä, tyttö siirtyi omaan huoneeseensa alle 4 kk.... mitäs muuta. Teen soseet itse toistaiseksi, en hedelmäsoseita muuta kun omppua. Piti käyttää kestoja mut en saanu aikaseks. Kertaakaan ei oo ollut kipeä. Meilläkin tyttö saa läheisyyttä, rakkautta ja aikaa ennen kaikkea. Hyvin voi mukula.

Ja mä oon ihan Hel***in hyvä äiti. :saint: :heart: Tiiän sen ite ja sehän on tärkeintä. Ei tarvii todistella kellekkään mitään. Ja meidän tyttö on onnellinen, pulska ja nauravainen tyttö. Ja kaunis. Ja Ihana. Joskus tulee hetkellisiä epävarmuushetkiä mutta niitä tulee kaikille.

Joskus kaikki on ihan kamalaa. Tekis mieli ojentaa mukula pizzakuskille tai tv-lupatarkastajalle tai kelle vaan. Mut yleensä kaikki on kivaa. Onneks saa omaa aikaa. Eihän ihminen mihinkään katoa kun siitä tulee äiti. Tarvii se edelleenkin ihmissuhteita, ystäviä ja rentoutumista.

 

Tervehdys itse kullekin
Jos joku heiluu Helsingin seudulla ja kaipaa välillä kaveria joka puskee suunnilleen samassa elämäntilanteessa, let me know!

 

ja suurin osa vanhemmista on parhaimmat omille lapsillensa.

Vähän asian vierestä...

Huvittaa vain, kun eräänkin nimimerkkin/profiilin takaa katsoo vanhoja viestiketjuja; Vaativa vauva, iltanukahtaminen ja itkuisuus, lääkärissä rampattu, miten saisi nukkumaan paremmin... ja nyt kirjoitetaan kuinka tyytyväinen ja iloinen lapsi ja vielä muita kehityksessä edellä... huh huh.

Pitää kuitenkin päteä jollakin tasoo

 

No joo, ehkä ne Iinan kuvailemat ongelmat unohtuu.. Tuntuu että tosi nopeasti unohtuu kaikki eri vaiheet mitä vauva käy läpi. Että miten se nukkui pariviikkoisena tai parikuisena. Ei enää muista vaikka siitä on vain hetkinen. Jos jossain vaiheessa oli ongelmia, nekin unohtuu.

Tuo ylisuorittaminen pelotti minua etukäteen, varsinkin kun vauvaa tehtiin vuosia. Pahimmat morkkikset on tullut siitä kun vauvanhoito väsyttää. Välillä esimerkiksi ärsyttää kauheasti kun vauva potkii imetettäessä mahaa ja leikkausarpea. Tulee ensin äkäinen olo ja heti perään itkettää kun tuntuu että pitäisi olla alati kiitollinen ja aina lempeä äiti.

Olen tosi onnellinen imettämisestä ja siitä, että se onnistui. Sen tuoma hedelmällinen fiilis pönkitti lapsettomuuden kolhimaa naisidentiteettiä. Tuntuu silti että imettämisestä hössötetään vähän liikaa. Kaikilla se ei onnistu ja on varmaan tosi kurjaa jos haluaisi mutta ei voi. Mitä siitä ketään syyllistämään.

Oon todennut, että paras mennä fiiliksen mukaan. Välilllä vauva nukkuu välissä ja välillä omassa sängyssä, välillä käytetään koko päivä kestoja ja välillä pelkkiä kertiksiä. Turha siitä on stressata. Soseista ei ole vielä kokemuksia, mutta varmaan sekä-ettää tiedossa.

Päteminen on tosi nolo ominaisuus ja toivoisin että voisin olla tekemättä sitä. Joskus se tulee ihan vahingossa ja sekös kismittää jälkikäteen. Toisaalta joskus kismittää jälkikäteen kun on mennyt sivu suun hyvä tilaisuus päteä

 

ja suurin osa vanhemmista on parhaimmat omille lapsillensa.

Vähän asian vierestä...

Huvittaa vain, kun eräänkin nimimerkkin/profiilin takaa katsoo vanhoja viestiketjuja; Vaativa vauva, iltanukahtaminen ja itkuisuus, lääkärissä rampattu, miten saisi nukkumaan paremmin... ja nyt kirjoitetaan kuinka tyytyväinen ja iloinen lapsi ja vielä muita kehityksessä edellä... huh huh.

Pitää kuitenkin päteä jollakin tasoo

Pikku-Iinuliini huomioitko sä yhtään että ne on muutamia kk vanhoja viestejä
Meilläkin vauva oli vielä vähän aikaa sitten hankala tapaus,mutta nyt kun kiinteät ja pulloruokinta on aloitettu,voin sanoa että elämä hymyilee taas :wave:

 

Imetän, kestoja kokeiltiin mut ei meidän juttu, soseet ollu tähän asti kaupan nyt oon ruvennu tekeen itekin. Ekan kuukauden valvomisen jälkeen nukkui toisen kuukauden koliikkikeinus ja sen jälkeen on nukkunu omas sängys omas huonees. Poika useinmiten tyytyväinen ja iloinen 8 kuukautinen vesseli! :heart:

 

en tiedä tarkoittiko iina83 mua noilla viesteillä, sillä noihin ketjuihin oon kirjotellut.
tosiaan ne on muutama kk vanhoja viestejä. mun vauva on edelleen vaativa vauva. iltanukahtaminen menee nykyään hyvin, itkuisuuttakaan ei ole muutakun sillon kun väsyttää eikä uni tule taikka haluaa liikkua eikä pääse kun taakse päin

yöt meillä on edelleen tosi katkonaisia. poika nukkui 3,5kk ikäisenä kahden viikon ajan 8h putkeen. nyt nukutaan korkeintaan 2h putkeen ja heräillään yöllä ryömimään, jutteleen ja kääntyileen pinniksessä

vaikka yöt on tollasia niin miksi vauva ei olisi tyytyväinen?? meidän pojalla tulee vaan kaikki päivän tapahtumat ja uudet jutut uniin. :heart:

[/b]floukka kiitos!! :hug:

 

Tuo otsikko mietityttää minua. En taida päteä nykykriteereillä??? Eli onko pätevä äiti sellainen joka imettää, käyttää kestoja, harrastaa vauvauintia-muskaria-jumpppaa ja tekee soseensa itse? Mä olen sellainen pilkuviilaaja luonnostani että jäin oikein tätä asiaa pohtimaan

En koe olevani epäpätevä vaikka en imetä, en kestoile enkä jaksa noita soseitakaan vääntää kuin perunasta. En ole koskaan edes ajatellut olevani huonompi tai parempi äiti kuin joku muu. En ole jaksanut mennä niin syvälle äitiyden myytteihin, että yöuneni olisi kärsineet siitä etten päde äitinä näillä kriteereillä. Enemmän tai vähemmän nautin äitinä olosta, suloisesta pojastani joka välillä koettelee tärykalvojeni ja hermojeni kestävyyttä. En koe, että äitiys pitää olla suorittamista vaan haluan sen olevan läsnäoloa ja hetkessä elämistä. Eihän äitiys mikään tentti ole missä täytyy tietää ja osata oikeat vastaukset, että saa maksimipisteet.
Jotenkin olen itse kokenut, että äitiydestä on tehty sellainen marttyyrin rooli tyyliin,kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat mentaliteetilla ( mitä ap kirjoittaja kait ajoikin takaa ). Minuakin on moitittu tekemistäni valinnoista, mutta olen sen tyyppinen ihminen, että paskat nakkaan kenenkään sanomisista. Synnytyksen jälkeen pari kuukautta olin heikoilla hormoniryöpyn ja kaiken muun takia, mutta nyt kun olen saanut luuni kasaan niin en enää hermoile turhia enkä ota itseeni saamastani kritiikistä. Olen paras äiti minun lapselleni. :heart:

 

Se on kyllä kumma juttu, että vaikka mäkin yritän ajatella niin, että olen paras äiti omalle lapselleni, niin mistä kummasta nuo ajatukset huonoudesta oikein tulee??
On kiva, että on toisiakin jotka toimii samoin kuin mikä. Se tieto helpottaa =) En varmaankaan pohtisi näitä asioita, jos lapsia olisi mulla enemmän kuin yksi. Jos joskus tulee lisää lapsia, niin asiat menee varmasti ilman murehtimisia.