Enpä olis uskonu... sairaslomaa napsahti eilen

[tilda]

Oon pitkään ollut väsynyt ja minulla on ollut univaikeuksia. Kotonakaan ei niin hyvin oo menny, lähinnä mun pinna on katkennut pienemmistäkin asioista.. eilen sit vihdoinkin menin työterveyteen ja tehtiin ns. "kartoitukset"... niiden perusteella minulla on vakava työuupumus ja vakava masennus. Sain ajan psykologille ja sen jälkeen lääkärille. Tämän viikon sairaslomaa, ku en halunnut enempää. Eilinen päivä ja ilta meni itkeskellessä ku en oikein ota uskoakseen että minulle voi käydä noin. Tänään aamulla ku lapset ja mies lähti, aloin syyttelemään itseäni, kuinka huono työntekijä olen (niinpä, työasiat koko ajan mielessä) ja kuinka huono vaimo+äiti mä oon... mutta itsesääliin en aio vajota, nyt panostan 100% siihen, että alan parantumaan. Tästä on vaan noustava, kunhan apua saan niin ihan varmasti siihen pystyn!

 

[Paapotti]

:hug: voimia tulevaan...kyllä sä selviät

 

[tilda]

:hug: voimia tulevaan...kyllä sä selviät

Kiitos! Tästä on pakko selvitä! Sain eilen kiitosta työterveyshoitajalta ku tajusin ajoissa mennä enkä päästänyt tätä pahaksi. Tai no, pahahan tämä on jo nyt. En vaan itse ole kokenut olevani noin väsy töiden suhteen, masennuksesta puhumattakaan.

Mulla on ihanat lapset ja ihana mies! Jo heidänkin vuokseen mun pitää saada itseni kuntoon, heillä on oikeus äitiin/vaimoon, jolla on hyvä olla!

 

[fanta]

Hei nyt pois itsesyytökset! Hyvä että lääkäri laittoi sinut lepäämään ja aivan hyvällä omallatunnolla otat lisää sairaslomaa, jollet viikossa toivu. Ei se uupumus hetkessä tule, muttei se lähde poiskaan sillä, että pari päivää "lepää".

 

[tilda]

Hei nyt pois itsesyytökset! Hyvä että lääkäri laittoi sinut lepäämään ja aivan hyvällä omallatunnolla otat lisää sairaslomaa, jollet viikossa toivu. Ei se uupumus hetkessä tule, muttei se lähde poiskaan sillä, että pari päivää "lepää".

Tämä on ihan totta! Itseä ihan naurattaa, että mä vaan ajattelen koko ajan töitä ja mietin, että miten ne pärjää, jos oon pois. Tai toisin sanoen, ne työt odottaa siellä kun menen takaisin. Terkka sanoi, että jos en saa nukutuksi voin aivan hyvin hakea lisää sairaslomaa. Täytyy nyt katsoa miten tämä viikko menee. Jos en saa nukuttua niin haen ihan varmasti sairaslomaa ja otan kyll sitten jo lääkityksenkin. Ilman unta ku ei vaan kertakaikkiaan pärjää, olen sen huomannut. Huomaan mietiskeleväni, että enhän mä nyt ihan surkeassa kunnossa ole ku mä pystyn ajattelemaan ihan järkevästi.. jep, jep.. eihän kyse olekaan siitä, ku ne työasiat ei oikein tahdo enää siellä töissä pysyä, ikävä kyllä.

 

[fanta]

Tuo on totta, että ihminen niin helposti jää siihen rinkiin, että työasiat kiertää päässä. Pitäisi vaan uskaltaa katkaista ne ajatukset ja keskittyä siihen oman itsensä hoitamiseen. Vaikeaa, tiedän!

 

[hoitaja]

Hei!

Itse olin työuupumuksen ja masennuksen vuoksi parisen kuukautta saikulla, plus siihen perään mulla oli kesäloma, syyllisyys ja työkuviot päästi irti vasta kuukauden loman jälkeen. Lepää ihan rauhassa, mulla oli kauhee kiire parantua, ja jossain välissä halusin jo töihin, mut psykologi oli ankara ja pisti stoppia, ja näin jälkeenpäin ajatellen se oli hyvä. Nyt mulla ollut lääkitys kohta vuoden, olo on taas normaali ja hyvä, eli melko helpolla ja lyhyessä ajassa paranin. Rauhassa vaan, se on terveen merkki että elimistö reagoi väsymykseen, nyt kuuntelet vaan itseäsi ja niitä lekurita. Hyvää kevään jatkoa!

 

[tilda]

Tuo on totta, että ihminen niin helposti jää siihen rinkiin, että työasiat kiertää päässä. Pitäisi vaan uskaltaa katkaista ne ajatukset ja keskittyä siihen oman itsensä hoitamiseen. Vaikeaa, tiedän!

On tosi vaikeaa. Mulle oli tosi vaikeaa ylipäätään eilen se ku kuulin nuo pisteet ja terveydenhoitaja sanoi mitä ne tarkoitti. Itku multa pääsi, se tuli niin totaalisena yllätyksenä. Olin kyll ajatellut, että vähän mulla on stressiä, mutta että ihan loppuun oon palanut, tuli yllätyksenä. Pahemmaksi tämän tekee itselleni se, että olen ollut tuossa työssä vasta vuoden ja nyt tuntuu, että töissä ajattelevat kaikkea. Mutta olen päättänyt, että keskityn nyt vaan omaan oloon. Ajatelkoot töissä mitä haluavat! Tärkeintä kuitenkin, että lapsilla on äiti joka jaksaa ja miehellä vaimo joka haluaa olla yhdessä. Se kun on mennyt siihen että lapsille huudan jatkuvasti jostakin ja miehen kosketus ei tunnu missään.

 

[tilda]

Hei!

Itse olin työuupumuksen ja masennuksen vuoksi parisen kuukautta saikulla, plus siihen perään mulla oli kesäloma, syyllisyys ja työkuviot päästi irti vasta kuukauden loman jälkeen. Lepää ihan rauhassa, mulla oli kauhee kiire parantua, ja jossain välissä halusin jo töihin, mut psykologi oli ankara ja pisti stoppia, ja näin jälkeenpäin ajatellen se oli hyvä. Nyt mulla ollut lääkitys kohta vuoden, olo on taas normaali ja hyvä, eli melko helpolla ja lyhyessä ajassa paranin. Rauhassa vaan, se on terveen merkki että elimistö reagoi väsymykseen, nyt kuuntelet vaan itseäsi ja niitä lekurita. Hyvää kevään jatkoa!

Kiitos viestistäsi! Hyvä kuulla omakohtaisia kokemuksia! Mä kun en millään tahtois antaa periksi, enkä esim. eilen suostunut ottamaan pitkää sairaslomaa. Ens kuun alussa on se psykologi, epäilen, että sen jälkeen tulee se pitempi sairasloma ja lääkitys, siihenkään ku en eilen vielä suostunut. Jotenkin mulla iski paniikki siitä, että minulla on tuollainen sairaus. Ehkä se, että on alalla tekee tästä vaikeampaa. Nyt pitää vaan oppia taas tuntemaan itsensä paremmin ja omat voimavarat.

 

[fanta]

On tosi vaikeaa. Mulle oli tosi vaikeaa ylipäätään eilen se ku kuulin nuo pisteet ja terveydenhoitaja sanoi mitä ne tarkoitti. Itku multa pääsi, se tuli niin totaalisena yllätyksenä. Olin kyll ajatellut, että vähän mulla on stressiä, mutta että ihan loppuun oon palanut, tuli yllätyksenä. Pahemmaksi tämän tekee itselleni se, että olen ollut tuossa työssä vasta vuoden ja nyt tuntuu, että töissä ajattelevat kaikkea. Mutta olen päättänyt, että keskityn nyt vaan omaan oloon. Ajatelkoot töissä mitä haluavat! Tärkeintä kuitenkin, että lapsilla on äiti joka jaksaa ja miehellä vaimo joka haluaa olla yhdessä. Se kun on mennyt siihen että lapsille huudan jatkuvasti jostakin ja miehen kosketus ei tunnu missään.

Minäkin laskeskelin kerran noita pisteitä eräässä koulutuksessa, silloin sitä muka naureskeltiin ryhmässä, että jokaisella on stressikäyrä korkealla ja uupumuksen oireita. Älytöntä ettei sitä osaa ottaa tosissaan ennen kuin joku muu sen painavasti sanoo... Minulla on ollut univaikeuksia jo vuosia... :ashamed:

 

[tilda]

Mulla ei oo ollu univaikeuksia vielä ku vähän yli kuukauden... mutta aloin olemaan jo niin väsy etten pystyny keskittymään mihinkään, unohtelin koko ajan asioita, niin kotona kuin töissäkin. Viime tiistaina olin niin väsy että sanoin asian lähimmille työkavereille ääneen ja silloin aloin itkemään, ensimmäisen kerran ties kuinka pitkään aikaan. Työkaverit sanoivat heti, että nyt HETI työterveyteen ja sairaslomalle. Kuitenkin oli pakko (niinpä, pakko ja pakko) olla töissä loppuviikko ja vasta eilen pääsin terveydenhoitajalle. Mutta uskon, että tästä opin jotakin. Vielä en tiedä mitä, mutta toivon, että opin pitämään työni aisoissa ja rakentamaan työnkuvani niin etten itseäni enää loppuun asti polta.

Jos sulla on univaikeuksia niin mene ihmeessä lääkäriin. Väsyneenä ei työn jälkikään ole sitä mitä sen pitäisi, kokemuksella sanon!

 

[fanta]

Jos sulla on univaikeuksia niin mene ihmeessä lääkäriin. Väsyneenä ei työn jälkikään ole sitä mitä sen pitäisi, kokemuksella sanon!

Minulla on monivuorotyö, osaksi univaikeudet on sitä epäsäännöllistä rytmiä. Mutta totta tuo, että asia pitäisi ottaa vakavasti. Talvisin avantouinti auttaa minulla unenlaatuun ja liikunta yleensäkin. =)

 

[tilda]

Minulla on monivuorotyö, osaksi univaikeudet on sitä epäsäännöllistä rytmiä. Mutta totta tuo, että asia pitäisi ottaa vakavasti. Talvisin avantouinti auttaa minulla unenlaatuun ja liikunta yleensäkin. =)

Mulla on liikunta jäänyt kokonaan :ashamed: en vaan yksinkertaisesti jaksa lähteä. Elän liikaa muiden vuoksi, eli ajattelen aina muita ennen kuin itseäni. Iltaisin on vähän aikaa olla lasten kanssa, enkä halua silloin olla lenkillä, sitten myöhemmin en koskaan enää jaksa lähteä liikkeelle. Nyt täytyy vaan siihen panostaa, että jaksan.

Mulla on ihan päivätyö, mutta herään joka aamu klo 5.30 ja olen kotona n. klo 17. Eli päivät ovat työmatkan vuoksi pitkiä. Terkka ehdotteli eilen mulle lyhennettyä työaikaa, jotta jaksaisin paremmin. Mutta raha-asioidemme vuoksi en pysty tekemään lyhyempää työaikaa. Me myytiin edellisessä paikassa talo, jossa oli kosteusvaurio ja siitä jäi velkaa. Seuraavat 5 vuotta ovat tiukkoja, mutta kunhan se saadaan maksettua, helpottuu meidän elämä valtavasti raha-asioiden suhteen.

 

[fanta]

Mulla on liikunta jäänyt kokonaan :ashamed: en vaan yksinkertaisesti jaksa lähteä. Elän liikaa muiden vuoksi, eli ajattelen aina muita ennen kuin itseäni. Iltaisin on vähän aikaa olla lasten kanssa, enkä halua silloin olla lenkillä, sitten myöhemmin en koskaan enää jaksa lähteä liikkeelle. Nyt täytyy vaan siihen panostaa, että jaksan.

Tämäkin on tuttua, äitinä sitä liian usein jättää itsensä sinne viimeiselle sijalle, vaikka järjellä kuinka tietää, ettei se pitemmän päälle ole kenenkään etu. :ashamed:

 

[tilda]

Tämäkin on tuttua, äitinä sitä liian usein jättää itsensä sinne viimeiselle sijalle, vaikka järjellä kuinka tietää, ettei se pitemmän päälle ole kenenkään etu. :ashamed: [/quote]

Niinpä! Mun miehellä on varmasti tämän asian kanssa sulattelemista aika tavalla. En usko, että hän ymmärtää vielä asian laatua. Täytyy yrittää puhua hänen kanssaan asiasta ja selittää, jos vaan osaan. Hänen siskollaan oli vuosi sitten kans vakava burn out ja sisko oli lähes ½ vuotta sairaslomalla asian vuoksi. Tämä sisko oli perjantaina mun miehelle soittanut ja sanonut, että mut on pakko viedä lääkäriin ja "pakottaa" sairaslomalle. Toivon, että hän olisi miehelle vähän selittänyt tätä oloa. Tätä ku on niin vaikea selittää itse kellekään.

Omalle äidilleni eilen kerroin ja heti sen jälkeen kaduin. Ei äiti mitään ymmärtäny. Käski vaan nukkua ja unohtaa työasiat. Voi ku se oliskin niin helppoa!!! Sanoi, että nyt sitten alat liikkumaan... juu kyllähän minä. Tänään aion päivällä käydä koiran kanssa kävelyllä. Nyt jo tosin nukuttaa ihan hirveästi, mutta ku en tiedä voinko mennä nukkumaan, jos se vaikuttaa sitten taas yöuniin niin sillä ei ole ku huonontava vaikutus oloon.

 

[fanta]

Eräs ystäväni kävi lähes saman jutun läpi nyt viime syksynä, joutui (ei olisi halunnut) sairaslomalle romahdettuaan töissä totaalisesti. Ja poti huonoa omaatuntoa. Myös hänen miehensä oli asiassa aika ulalla, tuntui ajattelevan, että vaimo on turhasta sairaslomalla. Suunnilleen teki työlistoja, mitä päivän aikana ehtii puuhailla, kun kerran on "lomalla".

 

[tilda]

Eräs ystäväni kävi lähes saman jutun läpi nyt viime syksynä, joutui (ei olisi halunnut) sairaslomalle romahdettuaan töissä totaalisesti. Ja poti huonoa omaatuntoa. Myös hänen miehensä oli asiassa aika ulalla, tuntui ajattelevan, että vaimo on turhasta sairaslomalla. Suunnilleen teki työlistoja, mitä päivän aikana ehtii puuhailla, kun kerran on "lomalla".

Näinpä meidänkin mies eilen. Alkoi puhumaan, että jos sä kävisit siellä ja siellä. Sanoin sitten vaan tylysti "älä suunnittele mulle mitään aikatauluja päivään". Ymmärsi jättää asian sikseen. Mulla ei kuitenkaan ole oikeasti ku 2 päivää yksin vapaata, lapset ovat poissa hoidosta jo torstain ja mun vanhemmat tulevat torstaina meille pääsiäisen viettoon. Sen vuoksi olen päättänyt etten mitään näinä kahtena päivänä tee. Lasten kanssa voin sitten siivoilla torstaina, jos jaksan. Jos en jaksa niin äiti ja isä saavat tulla tähän kaiken keskelle...

 

[vieras]

Mulla masennus ja uupumus vei sille tasolle että makasin lattialla pystymättä mihinkään. Mies ihan öönä eikä osannut apua hakea (mulla oli jo masennuslääkitystä päällä, mutta annostusta jouduttiin sit tuplaamaan) Itsemurha-ajatuksia, ja kerran kävin järvenrannalla kävelemässä ku kuulin itsarin tehneen kutsuvan mua. kerran köysi kaulalla. Unet joita näin, koskivat kuolemaa, hautajaisia, haudassa oloa jne. Mä en tiedä mikä mut piti hengissä, mulla esim rintaliivit homehtui päälle. ELi en pystynyt huolehtiin itsestäni yhtään, saati perheestäni. Miehen tullessa kotia, nousin lattialta ylös. Uni saattoi karata kokonaan 5vrk ajaksi, jolloin näin varjoissa ihmisiä, ikkunan takana ihmisiä jne, vaikka vielä tajusinkin että ne eivät ole tosia. Olin varmasti pitempään psykoosin partaalla

 

[vieras]

Mulla masennus ja uupumus vei sille tasolle että makasin lattialla pystymättä mihinkään. Mies ihan öönä eikä osannut apua hakea (mulla oli jo masennuslääkitystä päällä, mutta annostusta jouduttiin sit tuplaamaan) Itsemurha-ajatuksia, ja kerran kävin järvenrannalla kävelemässä ku kuulin itsarin tehneen kutsuvan mua. kerran köysi kaulalla. Unet joita näin, koskivat kuolemaa, hautajaisia, haudassa oloa jne. Mä en tiedä mikä mut piti hengissä, mulla esim rintaliivit homehtui päälle. ELi en pystynyt huolehtiin itsestäni yhtään, saati perheestäni. Miehen tullessa kotia, nousin lattialta ylös. Uni saattoi karata kokonaan 5vrk ajaksi, jolloin näin varjoissa ihmisiä, ikkunan takana ihmisiä jne, vaikka vielä tajusinkin että ne eivät ole tosia. Olin varmasti pitempään psykoosin partaalla

Enkä olisi saanut lapsia hoitoon, vaikka kerroin masennuksesta. En saanut apua kotia, en mtn vaikka mtt:stä palaveerasivat sosiaalipuolen kanssa.

 

[vieras]

tähänkö tämä keskustelu tyssäsikin?

 

[saikku]

On tosi vaikeaa. Mulle oli tosi vaikeaa ylipäätään eilen se ku kuulin nuo pisteet ja terveydenhoitaja sanoi mitä ne tarkoitti. Itku multa pääsi, se tuli niin totaalisena yllätyksenä. Olin kyll ajatellut, että vähän mulla on stressiä, mutta että ihan loppuun oon palanut, tuli yllätyksenä. Pahemmaksi tämän tekee itselleni se, että olen ollut tuossa työssä vasta vuoden ja nyt tuntuu, että töissä ajattelevat kaikkea. Mutta olen päättänyt, että keskityn nyt vaan omaan oloon. Ajatelkoot töissä mitä haluavat! Tärkeintä kuitenkin, että lapsilla on äiti joka jaksaa ja miehellä vaimo joka haluaa olla yhdessä. Se kun on mennyt siihen että lapsille huudan jatkuvasti jostakin ja miehen kosketus ei tunnu missään.

Minäkin laskeskelin kerran noita pisteitä eräässä koulutuksessa, silloin sitä muka naureskeltiin ryhmässä, että jokaisella on stressikäyrä korkealla ja uupumuksen oireita. Älytöntä ettei sitä osaa ottaa tosissaan ennen kuin joku muu sen painavasti sanoo... Minulla on ollut univaikeuksia jo vuosia... :ashamed:

Mä olen ollut saikulla jo marraskuun lopusta lähtien. Työuupumuksen ja masennuksen takia. Ja vieläkään en ole kunnossa. Mutta tosaalta tähän tilanteeseen ollaan tultu monien asioiden yhteissummana. Kyllä se tästä menee. Ota rauhallisesti, lepäile. Elämässä on muutakin kuin työ.

 

[saikku]

Tämäkin on tuttua, äitinä sitä liian usein jättää itsensä sinne viimeiselle sijalle, vaikka järjellä kuinka tietää, ettei se pitemmän päälle ole kenenkään etu. :ashamed:

Niinpä! Mun miehellä on varmasti tämän asian kanssa sulattelemista aika tavalla. En usko, että hän ymmärtää vielä asian laatua. Täytyy yrittää puhua hänen kanssaan asiasta ja selittää, jos vaan osaan. Hänen siskollaan oli vuosi sitten kans vakava burn out ja sisko oli lähes ½ vuotta sairaslomalla asian vuoksi. Tämä sisko oli perjantaina mun miehelle soittanut ja sanonut, että mut on pakko viedä lääkäriin ja "pakottaa" sairaslomalle. Toivon, että hän olisi miehelle vähän selittänyt tätä oloa. Tätä ku on niin vaikea selittää itse kellekään.

Omalle äidilleni eilen kerroin ja heti sen jälkeen kaduin. Ei äiti mitään ymmärtäny. Käski vaan nukkua ja unohtaa työasiat. Voi ku se oliskin niin helppoa!!! Sanoi, että nyt sitten alat liikkumaan... juu kyllähän minä. Tänään aion päivällä käydä koiran kanssa kävelyllä. Nyt jo tosin nukuttaa ihan hirveästi, mutta ku en tiedä voinko mennä nukkumaan, jos se vaikuttaa sitten taas yöuniin niin sillä ei ole ku huonontava vaikutus oloon.[/quote]

Toi asenne, mikä äidilläsi on, on tyypillistä ihmiselle, joka ei ymmärrä, mistä on kyse. Kun oikeasti totaalisesti väsähtää, silloin on kyse todellakin jostain ihan muusta, kuin että koitappas ryhdistäytyä. Mulla oli onneksi viisas lääkäri joka sanoi, että ulkoile, jos jaksat, mutta älä pakota itseäsi mihinkään, ole armollinen.

 

[fanta]

Mä olen ollut saikulla jo marraskuun lopusta lähtien. Työuupumuksen ja masennuksen takia. Ja vieläkään en ole kunnossa. Mutta tosaalta tähän tilanteeseen ollaan tultu monien asioiden yhteissummana. Kyllä se tästä menee. Ota rauhallisesti, lepäile. Elämässä on muutakin kuin työ.

On toki muutakin, työ on kyllä minulle tärkeää, mutta lähinnä sen taloudellisen turvan vuoksi. On minulla tehtäviä, joista tunnen suurta vastuuta ja jotka haluan hoitaa ajallaan. MInulla ei mielestäni ole masennusta, eikä uupumusta, mutta niitä univaikeuksia välillä. Onhan nekin tietysti hankala asia, mutta kai sitä kuvittelee hallitsevansa tilanteen. Minulla on tarkat kriteerit sen suhteen missä kunnossa saan työtäni tehdä, joten siksi tällä asialla ei ole leikkimistä.

 

[tilda]

Kävin hetken tuolla levähtämässä kun väsy yllätti. Tämä tässä olossa on vaikeaa, kun väsy tulee, ei kerta kaikkiaan jaksa mitään. Unta en saanut, tai no olin nukahtamassa ja sisko soitti. Uni karkas siinä sitten. Nyt taas väsyttää... mietin just, että menenkö nukkumaan vai lähdenkö koiran kanssa kävelylle. Ehkä taidan mennä ulos, jos sillä jaksais tämän päivän kahlata.

Ylempänä joku kertoi kuinka huonossa kunnossa on ollut. Onneksi selvisit siitä! Mä en noin huonossa kunnossa ole. Saan kyllä kaikki asiat hoidettua, mutta olen vaan ihan äärettömän väsynyt kaiken jälkeen. Ja kun menen sänkyyn, saan unen, mutta herään aamuyöllä valvomaan...

 

[Malviina]

:hug: Hyvä kun saat apua