Ennen oli ennen nyt on nyt. Tätäkö elämäni tulee olemaan kuolemaan saakka.

[vieras]

Ajattelin purkaa hieman ajatuksiani kirjoittamalla, helpottaisikohan se? En tiedä, kokeilen.

... Ennen olin iloinen, ulospäinsuuntautuva kaunis nuori nainen joka oli monen miehen mieleen. Nyt taasen peilistä katsoo oksettava, lihava ruma nainen jolle kaikki nauraa. Tai näin ainakin ajattelen kun itseäni katson ja kun muut minua katsoo hymyillen ajattelen että tuokin nauraa minulle. En pidä enää alastomuudesta jota ennen pidin niin luonnolllisena. En pidä itseäni seksikkäänä vaikka ennen tiesin olevani.

Olen suurimman osan ajasta surullinen alakuloinen ja kärttyinen ja räjähdysherkkä. Olen jopa miettinyt että olisiko lapseni ja mieheni helpompi elää ilman tälläistä äitiä. Heillä voisi olla paljon parempi ilman minua, iloisempaa ja tasapainoisempaa. Entä olisiko minun vaan parempi jatkaa elämääni pilven reunallla lapseni suojelusenkilinä. En tiedä.

Ajattelen että mieheni häpeää minua, häpeää kulkea kanssani yleisillä paikoilla. Ajattelen hänestä vain kaikke pahaa ja melkein jokapäiväiseen ajatuksiin kuuluu ajatus siitä että hän pettää minua - sillä miksi ihmeessä hän haluaisi katsoa tälläistä joka ei ole enää samanlainen kuin ennen. Ajattelen että hän on vain kanssani koska tottunut siihen että on aina joku jonka luokse tulla, joku joka hoitaa kodin ja lapsen. Ajattelen että hän puhuu minusta kavereilleen ja hekin pitävät minua samanlaisena.

Minne onkaan kadonnut se entinen minä? Minne se on voinut mennä?
Olen rikki, olen särki, olen totaallisen uupunut. En jaksa enää. Mutta yritän vaan olla vahva ja rakastava. Pidän kodin siistinä tiptop kunnossa, jos ei ole tunnen epäonnistuneeni.
Jos lapseni kiukkuaa ajattelen että olen kasvattanut hänet huonosti - miksi en ole voinut antaa hänelle tarvitsemaansa, miksi?


T: joka joka ennen tunsi itsensä mutta on nyt kadottanut itsensä

 

[mä]

Oletko ajatellut, että sulla taitaa olla masennus?

 

[??]

Itsetuntosi on romahtanut. Syy lienee lihomisessa. Kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni ja laihduttaa, mutta toisaalta tekisi myös hyvää oppia elämään niin, ettei ulkonäkö ole maailman tärkein asia. Pinnallisesta suhtautumisesta asioihin kertoo ajatuksesi siitä, että mies ei halua enää kanssasi. Peilaat sillä todennäköisesti omia käsityksiäsi siitä, ettet haluaisi olla fyysisesti ruman tai erilaisen ihmisen kanssa.

 

[vieras]

Täytyy peesailla ap:ta...justiinsa samat fiilikset. Ja ei tartte olla masennusta jos näin tuntee se on vaan kylmä totuus johon on "herännyt"...

 

[ap]

Itsetuntosi on romahtanut. Syy lienee lihomisessa. Kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni ja laihduttaa, mutta toisaalta tekisi myös hyvää oppia elämään niin, ettei ulkonäkö ole maailman tärkein asia. Pinnallisesta suhtautumisesta asioihin kertoo ajatuksesi siitä, että mies ei halua enää kanssasi. Peilaat sillä todennäköisesti omia käsityksiäsi siitä, ettet haluaisi olla fyysisesti ruman tai erilaisen ihmisen kanssa.

palatakseni tuohon lihavuuteen. Tiedostan etten olisi lihava bmi:nmukaan. mitoiltani olen 165-166cm ja 58kg eli normaali. ennen olin hoikempi joten pidän itseäni lihavana.

 

[ap]

Itsetuntosi on romahtanut. Syy lienee lihomisessa. Kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni ja laihduttaa, mutta toisaalta tekisi myös hyvää oppia elämään niin, ettei ulkonäkö ole maailman tärkein asia. Pinnallisesta suhtautumisesta asioihin kertoo ajatuksesi siitä, että mies ei halua enää kanssasi. Peilaat sillä todennäköisesti omia käsityksiäsi siitä, ettet haluaisi olla fyysisesti ruman tai erilaisen ihmisen kanssa.

palatakseni tuohon lihavuuteen. Tiedostan etten olisi lihava bmi:nmukaan. mitoiltani olen 165-166cm ja 58kg eli normaali. ennen olin hoikempi joten pidän itseäni lihavana.

muoks. enkä todellakaan pidä itsestäni.

 

[??]

Itsetuntosi on romahtanut. Syy lienee lihomisessa. Kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni ja laihduttaa, mutta toisaalta tekisi myös hyvää oppia elämään niin, ettei ulkonäkö ole maailman tärkein asia. Pinnallisesta suhtautumisesta asioihin kertoo ajatuksesi siitä, että mies ei halua enää kanssasi. Peilaat sillä todennäköisesti omia käsityksiäsi siitä, ettet haluaisi olla fyysisesti ruman tai erilaisen ihmisen kanssa.

palatakseni tuohon lihavuuteen. Tiedostan etten olisi lihava bmi:nmukaan. mitoiltani olen 165-166cm ja 58kg eli normaali. ennen olin hoikempi joten pidän itseäni lihavana.

Eli kyse todellakin on siitä, että ajatusmaailmasi on pinnallinen.

 

[ohis]

Täytyy peesailla ap:ta...justiinsa samat fiilikset. Ja ei tartte olla masennusta jos näin tuntee se on vaan kylmä totuus johon on "herännyt"...

Mikä on kylmä totuus? Se, että olet lihava? Vai olet epäonnistunut äitinä jos lapsi kiukuttelee? Vai mikä?

 

[vieras]

tuollaiset vaiheet kuuluvat elämään, mutta ei tietenkään normaalia jos jatkuvat tosi pitkän aikaan. sitten tuo kun sinulla on pakko olla koti tip top niin yrität ulospäin näyttää että kaikki on kunnossa mutta olet sisältä rikki. anna kodissasi näkyä elämän jälki äläkä nipota , et ole huonompi kuin muut. itsekin yritän päästä siitä irti että aina pitäisi pakolla siivota ja sitten ei jää mihinkään muuhun mukavaan aikaa. aloita "haliterapia" miehesi kanssa. joka välissä kun kohtaatte ohimennen kotona niin halaatte hetken aikaa, se oikeasti antaa voimia.

 

[ap]

tuollaiset vaiheet kuuluvat elämään, mutta ei tietenkään normaalia jos jatkuvat tosi pitkän aikaan. sitten tuo kun sinulla on pakko olla koti tip top niin yrität ulospäin näyttää että kaikki on kunnossa mutta olet sisältä rikki. anna kodissasi näkyä elämän jälki äläkä nipota , et ole huonompi kuin muut. itsekin yritän päästä siitä irti että aina pitäisi pakolla siivota ja sitten ei jää mihinkään muuhun mukavaan aikaa. aloita "haliterapia" miehesi kanssa. joka välissä kun kohtaatte ohimennen kotona niin halaatte hetken aikaa, se oikeasti antaa voimia.

tätä on jatkunut jo 2vuotta.

 

[vieras]

tuollaiset vaiheet kuuluvat elämään, mutta ei tietenkään normaalia jos jatkuvat tosi pitkän aikaan. sitten tuo kun sinulla on pakko olla koti tip top niin yrität ulospäin näyttää että kaikki on kunnossa mutta olet sisältä rikki. anna kodissasi näkyä elämän jälki äläkä nipota , et ole huonompi kuin muut. itsekin yritän päästä siitä irti että aina pitäisi pakolla siivota ja sitten ei jää mihinkään muuhun mukavaan aikaa. aloita "haliterapia" miehesi kanssa. joka välissä kun kohtaatte ohimennen kotona niin halaatte hetken aikaa, se oikeasti antaa voimia.

onko normaalia ajatella miehestää noin?!?

 

[Heh]

Melkein hetken aikaa jo uskoin tähän. Nyt meni usko. Provo mikä provo.

 

[äippä77]

kyllä noit on masennuksen oireita puhu neuvolassa tai varaa suoraan aika lääkärille niin saat lääkkeet masennukseen. tulet kuntoon ja elämä rupeaa tuntumaan paremmalta. ja sitten voit pyytää päästä juttelemaan hoitajankanssa.

 

[Prkl]

Jos et pidä itsestäsi, niin sitten menet salille ja alat tarkkailla mitä syöt. Ei kukaan muu voi sinua muuttaa. Jollet halua muokata kroppaasi niin menet päälääkärille ja muokkaat ajatusmaailmaasi. Muita vaihtoehtoja ei oikein ole.

 

[Heili Karjalasta]

:hug: Ymmärrän sinua täysin. Joskus käy ajatukset lähes tuolla tasolla, ei ehkä noin pahana ja pettämisiä ja semmosia en ajattele, mutta en pitäisi ihmeenä niitäkään ajatuksia jos astetta syvemmälle menisi. Masennus, jonkin asteinen mie veikkaan. Siis sinulla olevan.. Mutta pieninä annoksina tuollaisia ajatuksia en yksinään pitäisi masennuksena. Onko sinulla ystävää? Jos sinä olet rekkautunut kirjoittelija täällä, kirjoita minulle yyveetä tai vaikka mailia taijamaija@pp.inet.fi jos haluat vaihtaa ajatuksia, voin myös soittaa sinulle jos haluat jutella. Uskon, että me saadaan sinut sieltä suosta vielä ylös vedettyä ja pilkettä silmäkulmaan, jos vaan annat mahdollisuuden!
=) =)

 

[Takuulla]

Masennustahan tuo on. Kerro asiasta miehellesi ja ota yhteyttä lääkäriin / neuvolaan, niin pääset asiassa eteenpäin.

 

[ap]

Melkein hetken aikaa jo uskoin tähän. Nyt meni usko. Provo mikä provo.

Mikä tässä vaikuttaa epätodelliselta? pakko tuottaa sulle pettymys mutta : tervetuloa minun maailmaani!!

 

[auringonkukka-75]

Silloin, jos ihminen on masentunut syystä tai toisesta, omat mielikuvat valtaavat pään ja todellisuudella ei välttämättä ole mitään tekoa niiden mielikuvien kanssa. Olet varmasti hyvä äiti ja vaimo, mutta sinulla on sisälläsi solmu :hug: Oman ja läheistesi hyvinvoinnin takia sinun kannattaa jutella vaikka neuvolassa siitä, että sinulla on paha olo. Sieltä saat varmasti neuvoa mistä lähteä hakemaan apua omaan pahaan oloon. Tai jos tuntuu, ettei neuvolassa halua puhua, niin voithan vaikka soittaa kotikuntasi mielenterveystoimistoon. Joka tapauksessa sinun kannattaa hakea apua, niin löydät taas sen oman itsesi sieltä kaiken pahan olon alta. Voimia :hug:

 

[mun muru]

No ulkonäköremppa on helppo ottaa
! Uskon että jos et kerta ole masentunut niin sinua TAKUULLA piristäisi kunnon remontti.
Rahaa se vaatii.. Mutta varmasti olet sitä mieltä että "elämän takaisin saaminen" on ehkä sen arvoista! Mieti että joku mies ostaa uuden auton 40.000:lla ja jo seuraavana vuonna auton arvo saattaa olla enää 35.000 euroa !

Mitä jos itse ottaisit lainaa vaikka 10.000 euroa ja menisit koputtelemaan kauneusexperttien portteja? Onko se 10.000 liikaa siitä että saat ilon ja jännityksen ja itsesi takaisin? Toisilla se on auto... :wave:

 

[ap]

:hug: Ymmärrän sinua täysin. Joskus käy ajatukset lähes tuolla tasolla, ei ehkä noin pahana ja pettämisiä ja semmosia en ajattele, mutta en pitäisi ihmeenä niitäkään ajatuksia jos astetta syvemmälle menisi. Masennus, jonkin asteinen mie veikkaan. Siis sinulla olevan.. Mutta pieninä annoksina tuollaisia ajatuksia en yksinään pitäisi masennuksena. Onko sinulla ystävää? Jos sinä olet rekkautunut kirjoittelija täällä, kirjoita minulle yyveetä tai vaikka mailia taijamaija@pp.inet.fi jos haluat vaihtaa ajatuksia, voin myös soittaa sinulle jos haluat jutella. Uskon, että me saadaan sinut sieltä suosta vielä ylös vedettyä ja pilkettä silmäkulmaan, jos vaan annat mahdollisuuden!
=) =)

nämä ajatukset kun eivät ole vain pieninä annoksina vaan nämä ovat jatkuneet kohta kaksi vuotta. Ja alan olla aika syvällä suossa jo. Mieheniki alkaa olla poikki puhki tälläiseen elämään mutta silti jaksaa vierelläni seisoa ja vakuuttaa rakastavansa. Koittaa tukea ja ymmärtää muttei oikein usko masennukseen.

 

[MarjaK]

Kuule, et ole yhtään lihava !! Minä olen 162 cm ja paino on jotain 67 kg, mutta liikun sen minkä jaksan. Pidän vaan enemmän istumisesta ja herkuttelusta ! Näin syksyisin kyllä masentaa varmaan monia muitakin, kesäkin oli niin surkea. Suosittelen puhumista jonkun kanssa, ystävän, miehesi tai vaikka mielenterveystoimistossa, et tosiaan ole ainoa äiti, jolla on noin synkkiä fiiliksiä välillä !!! Voimia sinulle. Lapsellesi tulisi sinua kova ikävä, olet hänen ainoa äitinsä. :heart:

 

[Heili Karjalasta]

Me käytiin tänään kaverin kanssa kaupungilla ja naurettiin kippurassa sille, miten elämän kohokohta voi olla retki City Markettiin. Ja päivän parhaat naurut saatiin hattujen sovittelemisesta. Toivottavasti sinä pystyt iloitsemaan ja nauramaan pienistä asioista, se helpottaa kovasti...

 

[Heili Karjalasta]

:hug: Ymmärrän sinua täysin. Joskus käy ajatukset lähes tuolla tasolla, ei ehkä noin pahana ja pettämisiä ja semmosia en ajattele, mutta en pitäisi ihmeenä niitäkään ajatuksia jos astetta syvemmälle menisi. Masennus, jonkin asteinen mie veikkaan. Siis sinulla olevan.. Mutta pieninä annoksina tuollaisia ajatuksia en yksinään pitäisi masennuksena. Onko sinulla ystävää? Jos sinä olet rekkautunut kirjoittelija täällä, kirjoita minulle yyveetä tai vaikka mailia taijamaija@pp.inet.fi jos haluat vaihtaa ajatuksia, voin myös soittaa sinulle jos haluat jutella. Uskon, että me saadaan sinut sieltä suosta vielä ylös vedettyä ja pilkettä silmäkulmaan, jos vaan annat mahdollisuuden!
=) =)

nämä ajatukset kun eivät ole vain pieninä annoksina vaan nämä ovat jatkuneet kohta kaksi vuotta. Ja alan olla aika syvällä suossa jo. Mieheniki alkaa olla poikki puhki tälläiseen elämään mutta silti jaksaa vierelläni seisoa ja vakuuttaa rakastavansa. Koittaa tukea ja ymmärtää muttei oikein usko masennukseen.

Silti voit ottaa minuun yhteyttä! Minulla on peruspositiivinen elämänasenne ja luonne ja haluaisin auttaa parhaani mukaan.

 

[ap]

:hug: Ymmärrän sinua täysin. Joskus käy ajatukset lähes tuolla tasolla, ei ehkä noin pahana ja pettämisiä ja semmosia en ajattele, mutta en pitäisi ihmeenä niitäkään ajatuksia jos astetta syvemmälle menisi. Masennus, jonkin asteinen mie veikkaan. Siis sinulla olevan.. Mutta pieninä annoksina tuollaisia ajatuksia en yksinään pitäisi masennuksena. Onko sinulla ystävää? Jos sinä olet rekkautunut kirjoittelija täällä, kirjoita minulle yyveetä tai vaikka mailia taijamaija@pp.inet.fi jos haluat vaihtaa ajatuksia, voin myös soittaa sinulle jos haluat jutella. Uskon, että me saadaan sinut sieltä suosta vielä ylös vedettyä ja pilkettä silmäkulmaan, jos vaan annat mahdollisuuden!
=) =)

nämä ajatukset kun eivät ole vain pieninä annoksina vaan nämä ovat jatkuneet kohta kaksi vuotta. Ja alan olla aika syvällä suossa jo. Mieheniki alkaa olla poikki puhki tälläiseen elämään mutta silti jaksaa vierelläni seisoa ja vakuuttaa rakastavansa. Koittaa tukea ja ymmärtää muttei oikein usko masennukseen.

Silti voit ottaa minuun yhteyttä! Minulla on peruspositiivinen elämänasenne ja luonne ja haluaisin auttaa parhaani mukaan.

sinä oletkin ihanan iloisen ja rempseän oloinen ihminen. tuollainen olin minäkin ennen. en paljoa stressaillut turhista vaan olin positiivisilla mielin ja iloisella asenteella porskutin eteenpäin.

Mutta etkö sanonut että sinullakin kaltaisia ajatuksia?

 

[Prkl]

No ulkonäköremppa on helppo ottaa
! Uskon että jos et kerta ole masentunut niin sinua TAKUULLA piristäisi kunnon remontti.
Rahaa se vaatii.. Mutta varmasti olet sitä mieltä että "elämän takaisin saaminen" on ehkä sen arvoista! Mieti että joku mies ostaa uuden auton 40.000:lla ja jo seuraavana vuonna auton arvo saattaa olla enää 35.000 euroa !

Mitä jos itse ottaisit lainaa vaikka 10.000 euroa ja menisit koputtelemaan kauneusexperttien portteja? Onko se 10.000 liikaa siitä että saat ilon ja jännityksen ja itsesi takaisin? Toisilla se on auto... :wave:

No huh huh... Tää onkin tosi hyvä vinkki ihmiselle, jolla on hyvin pinnallinen ajatusmaailma, masennuksen oireet ja kenties alkava syömishäiriökin (oletan että kyseessä toi sama oksentaja). Ikäänkuin kaunesleikkukset tai muut muuttaisivat elämän tai ajatuksen yhtään paremmiksi. En usko, että kenenkäään elämä muuttuu iloisemmaksi kun ottaa 10 000 euroa lainaa. Anteeksi nyt vain.