..ennen kuin vauva syntyy

[vinkittäjä]

Heips odottavat äidit!

Aikanani kun olin täällä odottavien puolella joku ystävällinen äityli kävi vinkkaamassa niitä jotka olivat jo loppusuoralla hyvillä vinkeillä. Itse olin iki kiitollinen tälle äidille, sillä hän puhui NIIIIIIN ASIAA! Ajattelinkin, että jospa itsekin laitan tänne teille odottajille vähän vinkkejä tulevaan. (erityisesti siis teille jotka saatte esikoisen)

Kuten tämä yksi äityli aikanaan vinkkasi, kannattaa tutustua imetykseen etukäteen. Se ei todellakaan toiminut niin, että vauva laitettiin tissille ja sillä siisti. Voi, että sitä sai siinä treenailla ja tissit olivat niin kipeät että. Mutta onneksi sinnikkyys palkittiin ja olin etukäteen lueskellut imetyksestä. Muistakaa muuten rohkeasti synnytyssairaalassa repiä kätilöiden hihoista (monta kertaa), että tulevat opastamaan imetyksessä. Oikean imuotteen löytämisessä meni minun kohdallani ainakin monta päivää. Yllätyin, kuinka kovaa hommaa se imetyksen opettelu sitten olikin. Kotonakin oli vielä hankalaa aluksi, mutta sitten se siitä sitten lähtikin käyntiin ja täytyy sanoa, että imetys on kyllä niin kätevää! Aina kulkee oikean lämpöinen ruoka mukana ;D. Itse muistan, että minua hävetti koko ajan pyyttä kätilöiltä saman asian tiimoilta apua, mutta sitähän varten ne kätilöt siellä ovat, että antavat "konsultointi apua uuden elämän kanssa" ;D. Tässä pari hyvää nettisivua imetyksestä:
http://www.imetys.fi/itu/


p.s jos teidän lapsi syntyy suurikokoisena, voi olla, että sinun alkumaito ei riitä, silloin lapsi itkeekin enemmän (meillä kokonaisen yön, ennen kuin kehdattiin mennä "ruikuttamaan" apua, eli rohkeasti lisämaitoa tivaamaan. ;D

Niin ja toinen hyvä vinkki oli se, että nyt kannattaa laittaa pakkaseen valmiiksi ruokaa. Meillä oli TODELLA helppo vauva ja hän nukkui (kuten alussa kaikki vauvat) suurimman osan ajasta, mutta se todella yllätti, että aika vain hävisi johonkin ja oli niin mukavaa ottaa valmiit ruoat pakkasesta, kun se, että niitä olisi alkanut piipertämään siinä. Oli muutenkin ihana keskittyä vauvaan eikä ruoanlaittoon. Onhan se siinä alussa niin ihanaa ja ihmeellsitä aikaa. On se vieläkin

Juu ja ehkä kannattaa vielä hakea ennen vauvan syntymää apteekista esimerkiksi maitohappobakteeri tippoja ja D-vitamiinia, (neuvolan listassa on ensimmäisenä sellainen, joka kuulemma aiheuttaa helpommin ilmavaivoja, siksi suosittelen Jekovit nimistä tuotetta. Aika kauheen makusta kylläkin, mutta meillä ei ilmavaivoja ole tullut. Toki nuo maitohappobakteeri tipatkin tekee tehtävänsä.Niin ja navan puhdistukseen Septidiin puhdistusainetta ja myyvätpä apteekit sellaista kätevää naperotalkkia punoittaviin taipeisiin, joka on rasvan muodossa. Vinkkaan tämän siksi, että tuntui siltä aluksi, että siellä apteekissa sai juosta joka päivä. Aina tuli uusi juttu. Aluksi suositeltiin noita maitohappobakteereita masuvaivoihin, sitten pitikin napaan saada puhdistusainetta, ja sitten punoittikin ne taipeet jne jne. Olisin itse ollut tyytyväinen, jos olisin osannut kerralla hakea vähän isomman satsin kaikkea.

Ja mikä tärkeintä: Levätkää nyt joka ikisessä välissä, missä vaan siltä tuntuu. Vaikket olisi väsynyt silloin kun vauva-arki koittaa, oli se vaan ihanaa ottaa päikkäreitä just silloin kun itse halusi ... tai syödä silloin kun itse halusi... tai käydä vessassa silloin kun oli hätä. ...nauttia suihkuista pitkään ilman paniikkia... Mennä vaan vaikka kauppaan silloin kun itselle sopii jne.. hihii niin se arki sitten muuttuu. Kaikki aikataulutetaan ja tehdään sen uuden asukin mukaan. Se yllätti itsenikin, vaikka olin niin muka tajunnut asian etukäteen.

Niin ja ennen kaikkea nauttikaa kaikesta! Tämä voi nyt tuntua ärsyttävältä joltain, jolla on niitä viikkoja kasassa se 41+6, mutta nauttikaa viimeisistä metreistäkin. Odottavan aika on ihanaa loppujen lopuksi (itsellä oli 41+5 ja käynnistyksellä aloitettiin synnytys, näköjään aika kultaa muistot), no mut kuitenkin: älkää turhaan jännittäkö synnytystäkään. Täytyy sanoa, että se oli loppujen lopuksi yksi elämäni hienoimmista kokemuksista! Ja eihän se nyt ihan kivuton juttu ollut, mutta täytyy lohduttaa, että paljon pahempaan olin luullut. Ja kyllä on Suomessa kipulääkitys kohdillaan, kannattaa ottaa se epiduraali, se oli kertakaikkiaan ihan mahtava. Siinä jo kesken synnytyksen jaksoi hihitellä, lepäillä ja jutustella.

Oikein mukavaa loppuodotusta kaikille! Teillä on kaikki ihana vielä edessä.

 

[samainen vinkittäjä]

oho, sai olla vain yksi nettilinkki per viesti... ???
Tässä toinen nettilinkki eri viestissä sitten...
http://www.imetys.fi/

 

[ulpukka5]

tää oli hyvä... up

 

[ellaella]

luin vastaavia ennen esikoisen syntymää. ja täytyy tunnustaa että meidän kohdalla kaikki oli turhia.
Imetyksen kanssa ei ollut mitään ongelmia (olin ostanut kaikenmaailman nännivoiteita - käyttämättä jäi..), tein ruokaa pakkaseen niin paljon, että vauvan synnyttyä alkoi joskus tuntua että voitaisiinko joskus syödä muutakin kun tätä samaa ruokaa.. levätä kerkisin riittävästi eli en ole varmaan eläessäni nukkunut niin paljon kun silloin kun esikoinen oli 0-1 v.
Mielestäni myöskään elämä ei muuttunut ollenkaan niin paljon kuin olin ennakoinut, ihan samalla tavoin me käytiin matkoilla kuin ennenkin, 10 kk vanhana esikoinen oli käynyt n. 10 maassa, tosin asuttiin silloin Keski-Euroopassa jossa matkustus oli helpompaa kuin Suomesta käsin.
Tietysti nämä varoitukset ja neuvot ovat ihan hyviä, mutta toisaalta ihan turhia jos sattuu kohdalle superhelppo vauva (niitäkin on).

 

[VP.]

Osittain asiaa, mutta ei tosiaan ole ihan noin yksioikoista.

Kyllä minäkin suosittelen lepäämistä, mutta myös kodin ulkopuolella asiointia. Reippaasti vauvan kanssa, mutta myös ilman jos se on mahdollista.

Imetyksestä kannattaa hankkia kaikki mahdollinen tieto. Mutta tuota lisämaidon antamista en aivan allekirjoita. Lapselta voidaan tarvittaessa mitata verensokeri ja antaa lisämaitoa sen mukaan. Itselläni vauva itki ja valvotti ja söisöisöisöisöi kolmannen sairaalayön. Suomeksi sanottuna nostatti maidon rintoihin. Heti seuraavana päivänä maitoa alkoi tulla kunnolla ja bilirubiiniarvot kääntyivät laskuun. Miten olisimmekaan pärjänneet kotona, ellei maito olisi noussut ajoissa? Mitä jos olisin suostunut nuoren kätilön avun tarjoamiseen, mikä olisi ollut, että lapsi vietäisiin vauvalaan yöksi? Onneksi neljä lasta kasvattanut äitini osasi kertoa, mitä tapahtuu

Ruokaa kannattaa kyllä tehdä valmiiksi tai aina kun ehtii laittaa ruuan, niin tekee ison satsin kerrallaan. Ja muistaa, että mieskin osaa kokata

Onnea kaikille odotukseen! Piti tulla verestämään raskausmuistoja, kun toista tekisi jo niin kovasti mieli...

 

[hmmmmmmmmmmm]

Hyvää tarkoittava ja usein oikeaan osuva aloitus, mutta vielä imetyksestä... Minä kyllä valmistauduin kaikin mahdollisin tavoin etukäteen, mutta eipä siitä hyötyä ollut. Millään tavoin en saanut maitoa riittämään vauvan tarpeisiin, ja jatkuva stressaaminen ja itseinho imetyksen epäonnistumisesta vei viimeisetkin maitotipat. Eli paras neuvo on mielstäni se, että ottakaa selvää ja varautukaa imetyksen vaikeuksiiin ja ongelmiin, mutta älkää kovin paljon miettikö asiaa ennakkoon tai muutenkaan. Imetys sujuu tai sitten ei, mutta ennakkoon murehtiminen tai epäonnistumisen sureminen on kaikista pahinta imetykselle. Jos imetys ei ota sujuakseen, kannattaa minusta satsata ennemminkin osittaisimetyksen onnistumiseen kuin pyrkiä väkisin täysimetykseen, mikä on usein liian raskas urakka vauvalle sekä äidille.

 

[....Vötky....]

Hyvää tarkoittava ja usein oikeaan osuva aloitus, mutta vielä imetyksestä... Minä kyllä valmistauduin kaikin mahdollisin tavoin etukäteen, mutta eipä siitä hyötyä ollut. Millään tavoin en saanut maitoa riittämään vauvan tarpeisiin, ja jatkuva stressaaminen ja itseinho imetyksen epäonnistumisesta vei viimeisetkin maitotipat. Eli paras neuvo on mielstäni se, että ottakaa selvää ja varautukaa imetyksen vaikeuksiiin ja ongelmiin, mutta älkää kovin paljon miettikö asiaa ennakkoon tai muutenkaan. Imetys sujuu tai sitten ei, mutta ennakkoon murehtiminen tai epäonnistumisen sureminen on kaikista pahinta imetykselle. Jos imetys ei ota sujuakseen, kannattaa minusta satsata ennemminkin osittaisimetyksen onnistumiseen kuin pyrkiä väkisin täysimetykseen, mikä on usein liian raskas urakka vauvalle sekä äidille.

Tässä olen samaa mieltä. Omalla kokemuksella myöskään imetys ei onnistunut täysin, vauva ei siis imenyt kunnolla vaik maitoa tuli viimein.. Tunnin imetin että sain hetkeks tyytyväisen vauvan. Kunnes käskettiin antamaan korviketta. Pulloilusta en sen koomin paineita ottanu. Jo synnärillä vauva sai pikkuisen pulloa, kun maitoa ei sektion jälkeen noussu ja ekan yönkin pitivät vauvalas kun toivuin leikkauksesta. Ja haavan takia muutenkin kaik oli alus hankalaa. Terve napero tos leikkii vaik 2kk iäs sai vaan korviketta ja 2,5kk iäs söi pikkusen sosetta. Ja tän toisen kans aijon olla heti alussa ressaamatta.

 

[Kakkosta odottava]

Hyvää tarkoittava ja usein oikeaan osuva aloitus, mutta vielä imetyksestä... Minä kyllä valmistauduin kaikin mahdollisin tavoin etukäteen, mutta eipä siitä hyötyä ollut. Millään tavoin en saanut maitoa riittämään vauvan tarpeisiin, ja jatkuva stressaaminen ja itseinho imetyksen epäonnistumisesta vei viimeisetkin maitotipat. Eli paras neuvo on mielstäni se, että ottakaa selvää ja varautukaa imetyksen vaikeuksiiin ja ongelmiin, mutta älkää kovin paljon miettikö asiaa ennakkoon tai muutenkaan. Imetys sujuu tai sitten ei, mutta ennakkoon murehtiminen tai epäonnistumisen sureminen on kaikista pahinta imetykselle. Jos imetys ei ota sujuakseen, kannattaa minusta satsata ennemminkin osittaisimetyksen onnistumiseen kuin pyrkiä väkisin täysimetykseen, mikä on usein liian raskas urakka vauvalle sekä äidille.

Niinpä niin. Kaikkeen ei voi valmistautua, vaikka lukisi ulkoa kaiken imetyksestä. Meidän tapauksessa esikoisella oli syntyessään keuhkoissa infektio ja ensimmäiset 5 päivää hän vietti teholla. Synnärillä tahin imetyksen kanssa tippa linssissä, vauva ei suostunut millään syömään rintaa, koska oli tottunut nenämahaletkuun ja pulloon teholla, isokokoisena huusi vain äidin tissille, koska sieltä ei maitoa tullut samaan tahtiin kuin pullosta. Kuukauden lypsin maitoa ja lisänä sai korviketta, kunnes päätin, että saa riittää tai saan burn outin. Vieläkin nousee tippa silmään, kun "epäonnistuin" imetyksessä. Mutta vasta antaessani periksi lypsyrumballe ja myönnytyksen korvikkeelle opin nauttimaan elämästä äitinä. Kuten neuvolantäti totesi, maitoa on maailma täynnä. Liikaa sen imetyksen kanssa - eikä minkään muunkaan asian - kannata stressata.

 

[real world]

Tietysti nämä varoitukset ja neuvot ovat ihan hyviä, mutta toisaalta ihan turhia jos sattuu kohdalle superhelppo vauva (niitäkin on).

Mutta sepä onkin tuurista kiinni millainen tulee, eikä sitä voi etukäteen tietää. Hankalaa sitten alkaa etsiä tietoa ja "kinuta" neuvoja, kun on jo nännit verillä ja silmät ristissä alvariinsa karjuvan, yöt valvottavan koliikkisen temperamenttivauvan kanssa.

 

[äiti*1]

Ja sitten opetteleminen vie aikaa vaikka kuinka sairaalassa neuvoja otettiin... Ja ne omat äidit ja anopit ovat olemassa, jotka ovat omat lapsensa kasvattaneet. Minulla lapsi oli pienipainoinen ja sairaalassa tuo suoraan tissillä oleminen oli todella vaikeaa, niin sitten lypsin ja vähän kerrallaan mentiin eteenpäin... ensin siis pullo ja tissin päällä tuti sen jälkeen siirryttiin rintakumiin ja lopuksi paljaaseen rintaan. Asentoja ei sitten sairaalassa ennätetty montaa oppia ja kun pakkaset hellittivät matka äitille alkoi ja jopa tuli noita helppoja konsteja.

Mitä noihin tarvikkeisiin tulee, niin meillä tarvittiin ne d-tipat, talkki, bepanthen (vauvalle ja äitille sama), vanupuikot ja puhdistusaine. Vauvaoljyä myöhemmin päänalueen karstaan ja vesi riitti pesuaineeksi.

 

[imetyksestä]

Kannatan imetystä, mutta mielestäni paras neuvo etukäteen olisi: imetä niin kauan kun itsestäsi siltä tuntuu. Itse ainakin otin hirveät paineet imetyksestä, että sen oli onnistuva ja loppujen lopuksi olin burn outin partaalla ja lopetin koko touhun kun vauva vain huusi tissillä eikä syönyt ollessaan 2kk. Toki kannattaa tietoa imetyksestä lukea etukäteen, koska itselläni ainakin oli pelkästää ruusuisia ajatuksia imetyksestä. Sitten laitoksella ihmettelin miksi kukaan ei ollut kertonut miten vaikeaa imetys on ja voi luoja kuinka tissit oli kipeinä.

Niin pointtina siis, että koin että imetykseen on kauhea painostus joka puolella. Jos näin ei olisi ollut, niin imetys ilman paineita olisi voinut olla mukavampaa enkä olisi kenties ahdistunut. Tokikaan kaikki eivät ole herkkiä ottamaan muiden sanomisista paineita.

 

[tarvikkeista]

itse olin tyytyväinen, että olin hankkinut vaikka mitä etukäteen. Kaikenlaista on tullut tarvittua, ei aivan heti syntymästä, mutta jossain vaiheessa ja on ollut kiva kun on ollut valmiiksi kotona. Yksi asia harmitti, että oli jäänyt hankkimatta, nimittäin rintakumit. Laitoksella ei niitä ollut ja ne olisivat ollut suuri helpotus, kun imetys sattu niin pirusti että väkisin hampaita yhteen purren imetin kunnes tissit olivat verisillä rakkuloilla.

Noita maitohappobakteereja ei meillä ole ollut eikä ole tarvittu, kun ei pieni ole joutunut kärsimään vatsavaivoista.

 

[nerpsi]

kannattaa juu tutkailla ihan oikeesti noita imetysjuttuja jonkin verran ennen. Ei siitä paineita kannata ottaa. Imettää jos onnistuu, jos ei niin niin hienoistihan täällä joku oli sanonut, että maailma on maitoa pullollaan. Silti kannattaa jotain lueskella etukäteen, se kuitenkin saattaa olla hyvä.

Itse nimittäin itkin ja syötin nännit aivan verillä ja tähtiä vain vilisi silmissä... Mutta sitten se ihmeenkaupalla helpotti. Täytyy kyllä sanoa, että olisin tarvinnut kätilöiltä enemmän tukea ja neuvoa. Olisi todella pitänyt kysyä heitä enemmän apuun.

Etukäteen onnea tuleville äideille!

 

[....Vötky....]

Ja sitten opetteleminen vie aikaa vaikka kuinka sairaalassa neuvoja otettiin... Ja ne omat äidit ja anopit ovat olemassa, jotka ovat omat lapsensa kasvattaneet.

Kunhan noi anopit ja äidit antavat neuvonsa silloin kuin kysytään, eivätkä höyryä koko ajan neuvojensa kans,joka ressaa varmasti. Ja kaikkia neuvoja ei kannata kirjaimellisesti ottaa,vaan muokata niistä mieleisensä, itselle ja vauvalle sopivaksi. Henkilökohtasesti halusin neuvot vain äidiltäni ja häneltä niitä kysyinkin..

 

[nee]

Kiitos alkuperäiselle hyvistä vinkeistä. Mä ainakin olen tyytyväinen kuullessani toisten kokemuksia ja vinkkejä, aikuinen ihminen kyllä osaa suodattaa sen mitä tarvitsee, eikä lietso itseensä paniikkia, vaikka tietoa tulisikin jo joka puolelta. Sen vuoksi on turha arvostella, jos joku kokemuksiaan haluaa jakaa. Kiitos vielä kerran.

 

[parempi vaan varautua]

Meillä neuvolassa neuvottiin, että vauvaperheisiin on hyvä hannkkia valmiiksi myös mahdollista nuhaa varten nasolin nenätippoja, keittosuolaliuosta ja mahd sellainen nenän niistäjä. Samoin suppoja on hyvä olla. Joskus vauvat huutavat ja kovaa esim. vatsavaivoja, jotka voivat olla tosi kivuliaita ja silloin suppo on hyvä olla... Eikä yön pikkutunteina lähteä ajelemaan ja etsimään päivystävää apteekkia...

On niin paljon helpompaa, kun on jotain valmiina siinä kotosalla. Tietenkin kaikki ei päde samalla tavalla kaikilla, mutta ajattelin itsekin osallistua keskusteluun ja vinkkaamiseen.
Mukavia odotuksia, nauttikaa vielä itsenäisyydestä!

 

[Napero1]

Pahoittelen, jos tulee toistoa, mutta tässä omia kokemuksiani.

Imetys lähti hitaahkosti käyntiin. Alussa tarvitsin rintakumia, kun nännini olivat vauvalle hankalan muotoiset. Kumista hankkiuduin eroon vauvan ollessa parikuukautinen ja vasta sitten opin nauttimaan imetyksestä. Liivinsuojat olivat myös ihan ehdottomat, sitten kun maito nousi rintoihin, sitä tuli ja tuli ja tuli... Maidonkeräimiä en edes koskaan kokeillut. Imetykseen liittyen vielä, niin NAN-maitoa piti lähteä hankkimaan ekoina päivinä, kun oma maito ei tuntunut riittävän aluksi.

Sairaalassaoloon voisin antaa sellaisen vinkin, jota neuvolassa tuskin sanotaan. Varautukaa, että alatiesynnyttäjälle jopa pissalla käyminen voi olla aluksi pelottava kokemus, isommasta hädästä puhumattakaan. Suosittelen esim. luumujen tai lakun syömistä, jotta ulostaminen sujuu mahdollisimman helposti. Punnertaminen ei siinä vaiheessa tunnu kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta...

Onnea kaikille odotukseen!