Enkelivauva

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kivitasku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

kivitasku

Jäsen
11.05.2005
207
0
16
hei kaikki!
Meille kävi niin ikävästi kun odotus oli edennyt jo 36 raskausviikolle, etten enää tuntenut mitään liikettä mahan asukistani ja sitten lääkäri käynti osoittikin ettei kohdussani ole elämää :'( Seuraavana päivänä jouduinkin synnyttämään pienen tyttömme ja se oli jotain aivan kamalaa. Nyt tästä tapahtumasta on kulunut jo reilu 3 kuukautta ja edelleenkin se on mielessä päivittäin ja suru kuluttaa voimia, mutta onneksi meillä on kaksi pientä poikaa, ne pitävät kyllä elämässä kiinni, ei voi jäädä vain sängynpohjalle suremaan, vaan on noustava aamuisin antamaan pojille aamupalaa. Onko muita saman kokeneita? Kun välillä tuntuu et on tämän asian kanssa aivan yksin.
 
Olen niin pahoillani.Tiedän miltä susta tuntuu..Menetin poikavauvani viikolla 23+2
Synnytin hänet ja vauva eli 2 tuntia.Siitä on nyt 3 kuukautta.Mulla on 3-vuotias tyttö.Ois kiva kirjoitella.Laita postia osoitteeseen marne_@luukku.com
 
Olen todella pahoillani pienen enkelityttösi menetyksestä!! Et ole surussasi yksin, vertaistukea on saatavilla täältä http://health.groups.yahoo.com/group/enkelivauva/

Paljon voimia sinulle!! :hug:
 
Moikka tiedän todella sinun tunteesi koska menetin 26.8.2004 poikani raskausviikkoja oli41. Hänellä oli vaan paha anemia. Jos kuulemma 2päivää ennemmin olisi leikattu niin kaikki hyvin. Onneksi on poika 5 vuotias niin pitää elämässä kiinni voimia sinulle ja iso jaksamis halaus kirjottele yksityisesti jos haluat.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.05.2005 klo 12:59 poipi kirjoitti:
hei kaikki!
Meille kävi niin ikävästi kun odotus oli edennyt jo 36 raskausviikolle, etten enää tuntenut mitään liikettä mahan asukistani ja sitten lääkäri käynti osoittikin ettei kohdussani ole elämää :'( Seuraavana päivänä jouduinkin synnyttämään pienen tyttömme ja se oli jotain aivan kamalaa. Nyt tästä tapahtumasta on kulunut jo reilu 3 kuukautta ja edelleenkin se on mielessä päivittäin ja suru kuluttaa voimia, mutta onneksi meillä on kaksi pientä poikaa, ne pitävät kyllä elämässä kiinni, ei voi jäädä vain sängynpohjalle suremaan, vaan on noustava aamuisin antamaan pojille aamupalaa. Onko muita saman kokeneita? Kun välillä tuntuu et on tämän asian kanssa aivan yksin.
Varmasti aluksi tuntuu, että on asian kanssa yksin. Mutta kyllä meitä valitettavasti on muitakin saman kokeneita :ashamed: Minua on auttanut pojan kuoleman jälkeen vertaistuki, jota olen hakenut Käpy-yhdistyksen keskusteluryhmästä. Toivottavasti sinäkin olet Kävyssä mukana. Paljon voimia sinulle :hug:
 
Syvimmät osannotot pienokaisen menettäneille :hug: Meillä kaksi vuotta sitten ihana TERVE toivottu ja vilkas neliviikkoinen rakas poikamme löytyi sängystään kuolleena. Raskaus, synnytys kaikki sujui normaalisti. kuolinsyy ei selvinnyt ja vihasin, syytin itseäni mielettömästi.. kuin olisi revitty kahtia. Mielessä pienet hymykuopat :(
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.05.2005 klo 21:38 hymykuopat kirjoitti:
Syvimmät osannotot pienokaisen menettäneille :hug: Meillä kaksi vuotta sitten ihana TERVE toivottu ja vilkas neliviikkoinen rakas poikamme löytyi sängystään kuolleena. Raskaus, synnytys kaikki sujui normaalisti. kuolinsyy ei selvinnyt ja vihasin, syytin itseäni mielettömästi.. kuin olisi revitty kahtia. Mielessä pienet hymykuopat :(


miten voi olla näin?! miksi maailman o näin julma?


:hug: teille kaikille
 
meille syntyi enkeli poika rv22 ja alakutta sen synnytin ja nyt on hautajaiset 27.5.
Jos joku haluaa vaihtaa ajatuksia niin osoite on maria.vaisanen@saunalahti.fi
:hug: :hug: :hug: kaikille
 
hei..meidän enkelityttö lähti taivaan kotiin toissapäivänä iltapäivästä.. :'( :'( tämä toinen tyttötulokkaamme oli niin sairas ettei mahdollisuuksia lapsen selviämiseen paljon ollut joten jouduimme tekemään sen raskaan ja vaikean päätöksen... :'( rv:a oli 14+2 kun pieni tyttömme syntyi.hetken saimme pitää enkelityttöämme sylissä ja itkeä,pyytää anteeksi ja hyvästellä...itku tulee vieläkin.. :'( niin nätti ja täydellinen hän oli ja on mielessämme aina sellainen. Yhteishautaan enkelityttömme haudataan tuhkaamisen jälkeen..ikävä ja kaipuu on niin suuri että kipeää tekee...mutta luotan siihen että tällä tyttärellämme on nyt hyvä olla,ei kipuja eikä sairauksia.vaikka niin oisin hänet halunnu luonamme pitää,mutta parempi näin ettei lapsemme kärsi..kovasti kaipaamaan enkelityttöämme jäi niin minä äiti,isä,isosisko,mummut papat ja sukulaiset..
Terv.surun musertama kahden tytön äiti... p.s.minulle saa myös mailata jos haluaa keskustella/vaihtaa kokemuksia näissä surullisissa asioissa.Susanna@jihaa.zzn.com


"Enkelityttömme taivaasen lähti,
loistaa sieltä nyt kirkkain tähti.
sinne lapsemme matkustaa,turvalliseen
maalimaan.vain meidän itku hiljainen
kuuluu läpi tuulien ja kaipuu syvältä
satuttaa, pikku hiljaa aika haavat
parantaa..enkelitytöllemme kuiskaan
taas:et unhoon meiltä milloinkaan jää,
me ikuisesti sinua rakastetaan.."
 

Yhteistyössä