Enkeleistä... Lapset näkee?

Tässä eräänä iltana tyttö (melkein 3v) ei alkanut nukkumaan, vaan tuli monesti pois huoneestaan ja sitten kertoi, että siellä kävi joku. Minä tietenkin heti kysymään, että kuka kävi, kun kaksin olemme kotona. Tyttö kertoi, että sellainen pyöreä, vaaleanpunainen. Kysyttyäni mitä se pyöreä teki, niin tyttö sanoi, että nauroi. Samana iltana hetkeä myöhemmin olin tytön kanssa hänen huoneessaan, ja tyttö sanoi, että ota tuo pyöreä pois mun sängyn vierestä. Minä kädellä lattiaa pyyhkäisin ja sanoin, että nyt se lähti pois ja tyty myönteli. Seuraavana päivänä kysyin, että muistaako hän tapauksen. Tyttö muisti ja kun asiasta juteltiin, niin kävi ilmi, että tämä pyöreä on tyttö ja on käynyt ennenkin tytön luona.
Totta kai tuossa iässä on varmaan mielikuvituskavereita (vaikka ikinä ei ole puhunut sellaisista), mutta haluaisin kyllä uskoa, että se oli neidin suojelusenkeli. Tai ehkä jopa tytön enkelisisarus. (km rv 16)
Olen kuullut, että lapset näkee enkeleitä, tytön hoitotädin tyttökin oli pienenä nähnyt.
Joku voi (ja useakin) ajatella, että pöljä nainen. Mutta, vaikka en mikään uskonnollinen ihminen ole, niin enkeleihin haluan uskoa. Ja toivoisin, että mieleni olisi avoin kuin lapsella, että minäkin enkeleitä näkisin.
 
vieras
Meillä tyttö 2,5 viimeviikolla kun oltiin kaksin kun mies reissussa niin illalla pimeellä viittas vaatehuoneen oven suuntaan ja kysy että kuka toi on. Vähän meni kylmät väreet ja vastasin ettei siellä ketään ole. Oli kyllä pakko napsauttaa valot päälle.
 
vieras
Hyvä jos otti asian noin rauhallisesti. Siis ettei pelästyny ja ruvennu karttelemaan sänkyä tai jotain. Jos mä nakisin jotain outoa sekois varmaan pää, hui kamalaa. Siks ehkä enkeleitä näkeekin vaan pikkulapset...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Hyvä jos otti asian noin rauhallisesti. Siis ettei pelästyny ja ruvennu karttelemaan sänkyä tai jotain. Jos mä nakisin jotain outoa sekois varmaan pää, hui kamalaa. Siks ehkä enkeleitä näkeekin vaan pikkulapset...
Ei pelästynyt. Juteltiin asiasta ja sanoin, että se pyöreä on kiltti kun se nauraa. Ja ettei tarvi pelätä. Mutta sanoin myös että äidille ja isille voi kertoa jos vielä näkee.
 
Saana
Minä olen ollut 2 vuotias kun mammani on kuollut. Hän kuoli kotonaan ja me sukulaiset kävimme hänen luonaan. Muut hiljentyivät arkun ympärillä, mutta minä olin iloisena hymyillyt, katsellut kattoon ja huhuillut mammaa. Äiti oli sanonut että mamma on tuolla arkussa ja minä topakasti vastannut eipäs vaan tuolla katossa.. Että enkeleitä kai niistäkin..
 
updown harmaillen
Mä uskon,että lapset näkee enkeleitä,mutta taito katoaa ajan kanssa ympäristön suhtautumisen vuoksi.
Oletteko kuulleet sanonnan,että kun vauva katsoo "ei mihinkään" ja nauraa,hän näkee silloin enkelin=)
 
mie uskon kans, poika on nähnyt myös sekä edesmenneen appenikin. No jos miuhun tulloo niin se on ihan normaalia
 
ada
Alkuperäinen kirjoittaja updown harmaillen:
Mä uskon,että lapset näkee enkeleitä,mutta taito katoaa ajan kanssa ympäristön suhtautumisen vuoksi.
Oletteko kuulleet sanonnan,että kun vauva katsoo "ei mihinkään" ja nauraa,hän näkee silloin enkelin=)

Samoin uskon minäkin. Ja oletteko huomanneet, että vauvat katsovat usein silmiin ja kasvoihin, mutta myös pään yläpuolelle. Sanotaan, että he katsovat silloin ihmisen auraan.
 
Saana
Tuohon updownin sanontaan on kans kokemus.. Imetin tyttöä ihan rauhassa, kaksin oltiin kotona. Tytöllä ikää oli n 2 kk. Yhtäkkiä, kuin iskusta vauva napsautti tissin pois suustaan, käänsi päänsä, suu levisi isoon hymyyn ja alkoi jokellella. Eikä se ollut mikään pieni hetki. Noin pari minuuttia tyttö sen kuin hymyili ja höpötteli. Minä tunsin itseni jotenkin ulkopuoliseksi. Sitten pää kääntyi takaisin tissille ja tyttö jatkoi syömistä.. Kävi kyllä mielessä että joku siinä kävi..
 
tääl meidän pikku kaupungissa sattui vuosia takaperin näin: (en muista ikää ihan varmasti) tyttö 4v kertoi äidilleen eräänä aamuna nähneensä enkelin ja että enkeli oli kertonut tytölle, että tulee noutamaan tätä vuoden päästä läheisen lammen jäältä. äiti ajatteli uneksi. vuosi eteenpäin, tyttö kertoi äidilleen, että enkeli tulee hakemaan minua huomenna. vanhemmat olivat lähdössä juhlimaan ja tyttö 5v sekä hänen pikkuveljensä 4v jäivät siis lapsenvanhdin kanssa kotiin. vanhemmat lähtivät ja lapset olivat päässeet livahtamaan jäälle, kumpikin olivat pudonneet jäihin, mutta poika saatiin pelastettua. se tapaus on saanut minut uskomaan enkeleihin ihan todella. ja lapset olivat ystäväni serkkuja, joten juttua ei ole keksitty.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saana:
Tuohon updownin sanontaan on kans kokemus.. Imetin tyttöä ihan rauhassa, kaksin oltiin kotona. Tytöllä ikää oli n 2 kk. Yhtäkkiä, kuin iskusta vauva napsautti tissin pois suustaan, käänsi päänsä, suu levisi isoon hymyyn ja alkoi jokellella. Eikä se ollut mikään pieni hetki. Noin pari minuuttia tyttö sen kuin hymyili ja höpötteli. Minä tunsin itseni jotenkin ulkopuoliseksi. Sitten pää kääntyi takaisin tissille ja tyttö jatkoi syömistä.. Kävi kyllä mielessä että joku siinä kävi..

Meillä tyttö teki tuota useinkin ollessaan muutaman kk:n ikäinen mutta ei mulla kyllä käynyt mielessäkään että siellä olisi joku ulkopuolinen jota minä en näe :)
Tyttö on nyt alle 2v ja joskus katsoo seinään ja sanoo enkeli,mutta en usko hänen siellä mitään näkevän. Mutta mä olenkin kauheen skeptinen näissä asioissa. En siis itse usko.
 
updown harmaana
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
Minä luulen että lapset näkee paljon enemmän kuin me aikuiset.
Mistä ne mörötkään tulisi? Onhan niitä oltava. :/
Uskon myös,että lapset näkevät paljon enempi kuin aikuiset. Meillä kaikilla on varmaankin ollut lapsena se taito,mutta ympäristö puheillaan ja vähättelyllään saa aikaiseksi sen,ettei lapsi niitä sitten enää noteeraa ja näin jää kokonaan näkemisen taito pois.
Mutta nuo möröt,peikot jne.tulevat mielestäni aikuisten suusta,lauluista ja ohjelmista.
 
Möröistä on neiti puhunut myös. Meillä kuulemma on niitä. Tänään taas nukkumaanmeno vaikeaa. Ties monennenko kerran tuli pois sängystä ja nyt kysyi saako mennä äidin ja isin sänkyyn. Minä lupasin ja menin peittelemään. Kysyin miksi haluaa meidän sängyssä nukkua, niin kuulemma siksi, kun siellä ei ole niitä pyöreitä. Hänen sängyssään on monta ja ne on painavia. Tyttö ei kuulemma jaksa kantaa niitä kattoon. Mutta nähtävästi nämäkin olivat kilttejä pyöreitä.
 
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja evelie:
Möröistä on neiti puhunut myös. Meillä kuulemma on niitä. Tänään taas nukkumaanmeno vaikeaa. Ties monennenko kerran tuli pois sängystä ja nyt kysyi saako mennä äidin ja isin sänkyyn. Minä lupasin ja menin peittelemään. Kysyin miksi haluaa meidän sängyssä nukkua, niin kuulemma siksi, kun siellä ei ole niitä pyöreitä. Hänen sängyssään on monta ja ne on painavia. Tyttö ei kuulemma jaksa kantaa niitä kattoon. Mutta nähtävästi nämäkin olivat kilttejä pyöreitä.
Mä "näin" samantapasia juttuja kun olin pienenä kipeä. Jonkunlaisia möykkyjä jotka vyöry mun yli enkä saanu niitä pois. En varsinaisesti nähnyt niitä, vaan tunsin. Joskus jossain lehdessä oli juttu tosta asiasta. Luulin olevani ainoa mut siinä kuvailtiin tollaset tuntemukset ja sanottiin että ne on johonkin alitajuntaan jääneitä varhaisia muistoja imetyksestä. Että ne suuret painavat möhkäleet onkin muisto äitin tisseistä. Niin tai näin mut mulle kelpaa tuo selitys.

 
täysikuu
Alkuperäinen kirjoittaja evelie:
Tässä eräänä iltana tyttö (melkein 3v) ei alkanut nukkumaan, vaan tuli monesti pois huoneestaan ja sitten kertoi, että siellä kävi joku. Minä tietenkin heti kysymään, että kuka kävi, kun kaksin olemme kotona. Tyttö kertoi, että sellainen pyöreä, vaaleanpunainen. Kysyttyäni mitä se pyöreä teki, niin tyttö sanoi, että nauroi. Samana iltana hetkeä myöhemmin olin tytön kanssa hänen huoneessaan, ja tyttö sanoi, että ota tuo pyöreä pois mun sängyn vierestä. Minä kädellä lattiaa pyyhkäisin ja sanoin, että nyt se lähti pois ja tyty myönteli. Seuraavana päivänä kysyin, että muistaako hän tapauksen. Tyttö muisti ja kun asiasta juteltiin, niin kävi ilmi, että tämä pyöreä on tyttö ja on käynyt ennenkin tytön luona.
Totta kai tuossa iässä on varmaan mielikuvituskavereita (vaikka ikinä ei ole puhunut sellaisista), mutta haluaisin kyllä uskoa, että se oli neidin suojelusenkeli. Tai ehkä jopa tytön enkelisisarus. (km rv 16)
Olen kuullut, että lapset näkee enkeleitä, tytön hoitotädin tyttökin oli pienenä nähnyt.
Joku voi (ja useakin) ajatella, että pöljä nainen. Mutta, vaikka en mikään uskonnollinen ihminen ole, niin enkeleihin haluan uskoa. Ja toivoisin, että mieleni olisi avoin kuin lapsella, että minäkin enkeleitä näkisin.
Kuopukseni näki aamulla olohuoneessa kun odotti kouluun lähtöä yksin.
kerroin ettei se ainakaan pahaa tee, suojelee sinua kun olet yksin. Vai liekö kuollut isoveli suojelemassa? Sen jälkeen ei ole kertonut
 
Täysikuuna kirjautunut
Alkuperäinen kirjoittaja updown harmaillen:
Mä uskon,että lapset näkee enkeleitä,mutta taito katoaa ajan kanssa ympäristön suhtautumisen vuoksi.
Oletteko kuulleet sanonnan,että kun vauva katsoo "ei mihinkään" ja nauraa,hän näkee silloin enkelin=)
Joo, ja vastasyntyneillä on niin viisas katse, näkevät varmaan muuta kuin me, kun ovat niin kaukaa tulleita! Silmissä tuulen ja matkan tuisku!
 

Yhteistyössä