englanninspringerspanieli

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuleva koiranomistaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja tuleva koiranomistaja:
onko kenelläkään?
Plussat ja miinukset?
Tuleeko lasten kanssa toimeen?
Metsästyskaveriksi tulisi.

minulla ollut kolme, kaksi urosta ja yksi narttu. hyvä rotu on. tottelevaisia, vilkkaita ja eläväisiä. lasten kanssa tulevat hyvin toimeen, mutta vanhemmiten yleensä hiukan kärttyisiä. ongelmana korvatulehdukset. mukava käyttö ja kotikoira.
 
Varmasti metsästyskaveriksi loistava, mutta huolehdi, että tulee metsästyslinjaisista vanhemmista ja että pentu pääsee jo pentuna riistan makuun.

Spanielit on vähän sellasia yksinkertaisia uunoja, mutta oikeen rakastettavia koko perheen kavereita, jotka tulee toimeen lasten, vieraiden ja muiden eläinten kanssa. Suhteellisen helppo kouluttaa tavoille, mutta muu koulutus onkin sitten hankalaa, ei ole mikään palveluskoira.

Eroahdistuksesta monet kärsii, eli yksinoloon totuteltava pikkuhiljaa ja varhain. Suhteellisen pehmeä koira, eli kovalla kädellä saa vain aran yksilön. Kiinnitä huomiota pennun luonteeseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tuota metsästyslinjaisuutta mietinkin.
Eli eikö näyttelyvanhemmista tullutta pentua saa sitten metsälle opetettua?
Pitäisi olla metsästyslinjaiset vanhemmat?

minulla on kaikki kolme ollut äärettömän hyviä metsästyskoiria (jälkivalioita kaikki) Ja kyllä näyttelylinjaisenkin saa metsälle opetettua =)
 
Meillä on 2 vuotias sprigerineiti.
On kiltti, tulee muiden koirien ja lasten kanssa hyvin toimeen. Jos saa jonkun "saaliin" eli varastaa ruokaa, voi olla tyhmä ja jäärä ja "arvaamaton" eli en anna lasten ottaa koiralta sen varastamaan ruokaa pois. Minä saan kyllä ottaa, kun olen lauman pomo. Muuten ei hermostu menosta eikä meiningistä, eikä käsittelemisestä, eli antaa kammata, putsata korvat ( jotka todella tulehtuu herkästi ) leikata kynnet jne. Lapset saa myös "siirtää" ( siis vaikka sohvalta ) koiraa jne eikä koira ole moksiskaan.
On siis lempeä, ahne ja tohelo. Nuorempana koitti vetää ja pyydystää pyöriä ja autoja. Nytkin joskus siitä intoutuu, mutta on 1 vuoden jälkeen rauhoittunut kummasti. Mainio pakkaus. Iloinen ja luottavainen. Korvat ja taipumus pyöreyteen ( ahneus ) ovat ainoita miinuksia. Olen tyytyväinen koira valintaamme.
 
voihan sitä näyttelylinjasista vanhemmista hyvällä tuurilla saada metsästyskoiran. Mutta jos tietona on jo nyt että metsästys käyttöön halutaan, niin kyllä kannattaa etsiä ne käyttölinjaiset vanhemmat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tuota metsästyslinjaisuutta mietinkin.
Eli eikö näyttelyvanhemmista tullutta pentua saa sitten metsälle opetettua?
Pitäisi olla metsästyslinjaiset vanhemmat?

Eihän se mikään pakko ole, mutta helpommalla ja varmemmalla pääsee, kun valitsee pennulle vanhemmat, jotka ei ole sellasesta näytelylinjasta että osaavat kyllä seisoa ja näyttää nätiltä mutta aivojen tilalla on pelkkää puuroa. Eli jalostuslinjaan ja kasvattajaan suurin huomio, mitä kasvattaja pitää koiran tärkeinpänä ominaisuutena? Rodunomaista luonnetta vai kaunista ulkomuotoa? Parasta olisi jos kasvattalla olisi ns. kokonaisuus hallussa, eli kasvattaisi rodunomaisia ja hyvän ulkomuodon omaavia koiria.
 
Meillä näyttelylinjainen ja aivan haka metsähommissa. On tosin pienestä saakka metsässä kulkenutkin ja ehkä luonteeltaakin enempi metsäkoira, kuin näyttelykapine. Muuten luonteeltaan aivan ihana lapsiperheessä, ihan uskomattoman kärsivällinen taaperonkin kanssa. Ei minusta ole mikään "uuno", vaan nopea oppimaan, esim. noutamiset, verijäljet, käskyt jne. oppinut suht nopsaan. Hyvin miellyttämishaluinen koira. Negatiivista on älytön touhottaminen, siis jo kypsässä aikuisen koiran iässä touhottaa mahdottomasti aina meidät nähdessään esim työpäivän jälkeen jne. Myös turkki on suht töisevä hoitaa ja ne korvat kaipaavat jatkuvaa puhdistelua.
 
Googleta workingspringer niin löydät tietoa käyttölinjan koirista... Näyttely-ja metsästyskoiran ulkonäkökin eroaa jo niin paljon toisistaan että kannattaa todella tarkkaan harkita että kannattaako näyttelykoirasta yrittää metästyskaveria saada.

Meillä on käyttölinjan englanninspringerspanielinarttu, tosi reipas ja energinen koira, vaatii kunnon kuolutuksen. Kiltti on, ja lapset saa retuttaa ilman että neiti mitenkään reagoi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä näyttelylinjainen ja aivan haka metsähommissa. On tosin pienestä saakka metsässä kulkenutkin ja ehkä luonteeltaakin enempi metsäkoira, kuin näyttelykapine. Muuten luonteeltaan aivan ihana lapsiperheessä, ihan uskomattoman kärsivällinen taaperonkin kanssa. Ei minusta ole mikään "uuno", vaan nopea oppimaan, esim. noutamiset, verijäljet, käskyt jne. oppinut suht nopsaan. Hyvin miellyttämishaluinen koira. Negatiivista on älytön touhottaminen, siis jo kypsässä aikuisen koiran iässä touhottaa mahdottomasti aina meidät nähdessään esim työpäivän jälkeen jne. Myös turkki on suht töisevä hoitaa ja ne korvat kaipaavat jatkuvaa puhdistelua.

Turkista vielä sen verran että käyttölinjan koirilla ei turkkia juuri tarvi hoitaa, karvat kasvaa pitkiksi vain korvissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä näyttelylinjainen ja aivan haka metsähommissa. On tosin pienestä saakka metsässä kulkenutkin ja ehkä luonteeltaakin enempi metsäkoira, kuin näyttelykapine. Muuten luonteeltaan aivan ihana lapsiperheessä, ihan uskomattoman kärsivällinen taaperonkin kanssa. Ei minusta ole mikään "uuno", vaan nopea oppimaan, esim. noutamiset, verijäljet, käskyt jne. oppinut suht nopsaan. Hyvin miellyttämishaluinen koira. Negatiivista on älytön touhottaminen, siis jo kypsässä aikuisen koiran iässä touhottaa mahdottomasti aina meidät nähdessään esim työpäivän jälkeen jne. Myös turkki on suht töisevä hoitaa ja ne korvat kaipaavat jatkuvaa puhdistelua.

Mein spanielilla kesti "vaan" 10 vuotta rauhottua. Ja edelleen innostuu touhottamaan jos tulee vieraita tai kun itse tulee kotiin. Uunous näkyykin ehkä selvimmin, jos vertaa palveluskoiriin, toki miellyttämishaluisena tekee mielellään pyydetyt asiat, jos vaan ne tajuaa, mutta ei siitä mitään susikoira roita saa. :D Ihaniahan ne on silti.
 
Meidän koira on tukevahko. Tunnustan, että lienee saanut liikaa ruokaakin, mutta ei mikään sairalloisen läski. Ja kookas on muutenkin, siis nartuksi korkea. Mutta tyhmänä kysyn, että onko nuo springeritkin osa niitä luiruja, tosi kapoisia näyttelylinjalaisia ja toiset jykevämpiä?? Meidän koirasta kun ei sellaista kapeaa luirua saa millään, on tuo selkä jo luulstoltaan reippaasti leveämpi kuin noilla näyttelyiden kaunokaisilla. Siis kyllä meidänkin koiralla pystyy kylkiluut tuntemaan, ei se niin läski ole, mutta selvästi tanakampi kuin naapurin näyttelyvalio.
 
Jaa meillä taitaakin olla tuollainen käyttölinjalainen ( vaikka seurakoira onkin ) kun turkkikin on päältä lyhyt, vaan häntä-, korva-, tassu- ja mahakarvat pidemmät.
 
Koiramme-lehdessä oli joskus kesällä, en muista tarkkaa numeroa, juttu näistä working springereistä ja koirien kasvattajasta, etippä ko. lehti käsiisi tai käy kurkkaa netistä snow woodin kennelin nettisivut.
 
meilt löytyy 3,5 vuotias enkku neitokaine ja on aivan ihana koiruus vaik välil meinaaki hermo mennä sen touhotuksen kanssa.tykkää lapsista tosi paljon ja haluis välillä olla mukana leikeissä.korvatulehuksia on ollu vaa yks,sillon ku se ol pien tytteli.antaa tosi hyvin trimmata ja leikata kyntesä.innostuu joskus vähä liikaakin tutuista ihmisistä.rakastaa kaikkee liikkumisesta löhöilyyn ja perheen kanssa olemiseen on siis ihan kotikoirana...perheenjäsenenä.erittäin tyytyväisiä ollaan oltu just tähän rotuun. :D
 

Similar threads

V
Viestiä
1
Luettu
777
V
V
Viestiä
11
Luettu
760
Aihe vapaa
vierailija
V
R
Viestiä
2
Luettu
301
U
V
Viestiä
2
Luettu
268
?

Yhteistyössä