Mulla myös 2 lasta ja kolmas on mietinnässä.
Nää kaksi on vielä aikas pieniä, kuopus täytää 2-vuotta vasta nyt syksyllä, että mikään kiire ei ole. Nyt päällimmäinen tunne on se, että en jaksa hoitaa enää yhtään lasta lisää. Siihen vaikuttaa ehkä kaikkein eniten just se, että nää on pienellä ikäerolla ja ovat tosiaan vielä molemmat pieniä. Olen kuitenkin ollut jo kohta 5 vuotta kotona näitä hoitamassa enkä todellakaan ole mikään kotihengetär. Haluaisin välillä käydä töissä ja päästä tekemään vähän muutakin kuin komentamaan noita lapsia.
Mutta sitten on kuitenkin just sellainen olo, että meidän perheeseen kuuluisi vielä yksi lapsi. Raskaana oleminen oli kurjaa ja synnyttäminenkään nyt niin kivaa ole, mutta vauvat on aivan syötävän suloisia ja ihania ja sellaisen vielä haluaisin. Myös tuollaiset 1-2 vuotiaat on aika hellyttäviä, mutta siitä ylöspäin tuntuu, että ne on vain ja ainoastaan rasittavia. Se on tää elämisen opettaminen, miten syödään nätisti, miten ollaan toisten kanssa, mitä saa tehdä ja mitä ei, nää on niitä asioita + tietty uhma, joita minä en millään tahdo jaksaa...
Mietinkin siis, että haluan kyllä se kolmannen vauvan ja taaperon, mutta haluanko oikeasti kolmannen LAPSEN...