Enemmän kuin kaksi lasta?

Onko teillä muilla joilla on enemmän kuin kaksi lasta ollut aivan selvää että haluatte useamman lapsen vai oletteko miettineet sitä ja jos niin mitä ajatuksia teillä on ollut? Itse tässä ihmettelen kun olisi tuota vauvakuumetta jonkin verran vielä... Sitten on tietysti niitä "järkiperusteita" miksi perhe olisi tässä jo. Itse tässä taidan tunnepohjalla olla liikkeellä, joten saattaa tuo vauvakuume saada yliotteen vielä. Silti kiinnostaisi miten muilla on ja on ollut? Kiitos etukäteen!
 
Jonsered
Olen AINA halunnut neljä lasta... Tosin nyt, kun on neljä voisin haluta vielä yhden, tai vaikka kaksi...
Vauvakuume on kroonistunut, nuorin on jo kolme vuotias, eli vauvaa ei enää ole
 
Takaraivossa tykyttää jatkuvasti, että meidän perhe ei ole vielä kasassa. Ainakin yksi puuttuu ja se olisi se kolmas lapsi. Vauvakuume on jatkuva, vaikka lapset on 1 ja 3 -vuotiaita ja tuoreessa muistissa millaista oli uhmaikäisen ja vauvan kanssa. Ikää on 30+ ja opiskelut pitäisi aloittaa. Pelkään etten valmistu ikinä ellen nyt opiskele ainakin 2/3 tutkinnosta ennen uutta vauvaa. Ja kuitenkin tekisi mieli kolmatta lasta tähän samaan syssyyn, olisipa sitten seuraa kaikille toisistaan. Monta yötä olen tämän asian kanssa valvonut =( Olisinpa mies, saisi lapset ja "uran".
 
parastaaikaalaiskana
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.08.2006 klo 20:42 Jonsered kirjoitti:
Olen AINA halunnut neljä lasta... Tosin nyt, kun on neljä voisin haluta vielä yhden, tai vaikka kaksi...
Vauvakuume on kroonistunut, nuorin on jo kolme vuotias, eli vauvaa ei enää ole
Täysi peesi tähän :D Toivoin AINA neljää lasta, mutta tulihan meille se viideskin ;) Nyt tuntuu, että menisihän tässä hyvin vielä se kuudeskin :) Tunnustan, olen kroonikko pahimmasta päästä :ashamed: :D
 
Mä aikanani kahden jälkeen päätin etten enää tee, ett saa riittää. Mutt kun vuodet kului alkoi mileikin muuttua ja 12v erolla syntyi kolmas. Nyt taas tuntuu ett perhe on tässä, mutt vannomatta paras..... =)
 
myy
Mä olen aina haaveillut kolmesta lapsesta. Nyt odotan kolmatta. Olisin tämän hiukan nopeamminkin voinut "tehdä", mutta mies hiukan empi koko kolmatta. Nyt ikäeroa kakkoseen tulee 6v.
Itsekin aloin jo miettiä, että viitsiikö aloittaa enää vauvan kanssa, kun ikääkin on jo, mutta onneksi nyt on tulossa. Jää siinä ne jahkailut.
Joskus mietin itse vielä kaveria tälle, mutta ehken tosissani kuitenkaan, ja luultavasti mieheltä tulisi jyrkkä EI.


Vielä kun syntyis tää kolmas rv39+5 =)
 
Suhteemme alussa kumpikaan ei oikeastaan edes puhunut lapsista. Pikkuhiljaa se lapsi sitten alkoi kypsyä mielessä (parin vuoden kuluttua). Kun esikoinen syntyi, toisesta ei haaveiltu. Parin vuoden kuluttua tuli sitten hetki, että "mitäs jos" ja toinen lapsi sai suht pian alkunsa. Kun toka oli 7kk vanha, alettiin suunnitella ehkäisymuotoja. Mutta hupsista - kolmas saikin sitten alkunsa imetyksestä ja epäsäännöllisestä kuukautiskierrosta huolimatta. Eikä siinä mitään - yllätysvauva oli tottakai tervetullut! Kolmannen jälkeen (kohta 3v) meillä ei ole ollut minkäänlaista vauvakuumetta ja kyllä tämä lapsiluku jää tähän. :saint:
 
[Toivoin AINA neljää lasta, mutta tulihan meille se viideskin ;) Nyt tuntuu, että menisihän tässä hyvin vielä se kuudeskin :) Tunnustan, olen kroonikko pahimmasta päästä :ashamed: :D
[/quote]

Tältä minustakin tuntuu, paitsi, että meillä on jo se kuudeskin =) Tosin alussa ei ollut itsestäänselvyys, ensin ajattelin, että esikoinen saa riittää, mutta pikkuhiljaa perhe on kasvanut. Nyt ehkä annamme järjen voittaa tunteen ja jätämme lapsenteon muille. Mutta silti edelleen ihastelen vauvoja ja ajattelen, että olisipa ihanaa vielä saada yksi vauva =)
 
Meillä on kaksi lasta 8v ja 5v. Toisen vauva-aikana kuumeilin vielä kolmosta ja säilöin varastoon kaikki vaatteet ja tarvikkeet, mutta jotenkin ne vuodet vierähti työelämän ja muuttojen seurauksena ja lapset kasvoivat.

Viime syksynä tuli lievä vauvakuume ja luulinkin jo olevani raskaana ja testin tehtyäni se olikin nega. Olin tosi huojentunut. Silloin totestin, että en sitä kolmatta taida jaksaa hoitaa kun ei se ole vain se vauva-aika.... Nyt elämme ihanaa lapsiperheen arkea jossa voimme yhdessä jo harrastaa ja tehdä ex-tempeoje juttuja joita pienen lapsen kanssa ei voi tehdä ja mulle jää jopa omaa aikaakin. Tavarat ja vaatteet olen nyt myynyt pois.

Nyt kun näen tutuilla pieniä vauvoja, niin ne on aivan ihania, mutta päällimmäinen ajatus on se että onneksi ne eivät ole mun :whistle:
 
maarith
Mä olen aina halunnut monta lasta ja nyt tulossa on jo viides.ikää itsellä nyt 32v,joten tunnen että vielä jaksan näiden kanssa.mutta ei kaikille sovi monta lasta.Se on ihan itsestä kiinni ja jos asia mietityttää niin kannattaa miettiä se loppuun asti,ettei stten jossain vaiheessa herää,etten olisikaan halunnut enää lisää lapsia.niitä kun ei takasinkaan enää saa B)
 
Mulla myös 2 lasta ja kolmas on mietinnässä.

Nää kaksi on vielä aikas pieniä, kuopus täytää 2-vuotta vasta nyt syksyllä, että mikään kiire ei ole. Nyt päällimmäinen tunne on se, että en jaksa hoitaa enää yhtään lasta lisää. Siihen vaikuttaa ehkä kaikkein eniten just se, että nää on pienellä ikäerolla ja ovat tosiaan vielä molemmat pieniä. Olen kuitenkin ollut jo kohta 5 vuotta kotona näitä hoitamassa enkä todellakaan ole mikään kotihengetär. Haluaisin välillä käydä töissä ja päästä tekemään vähän muutakin kuin komentamaan noita lapsia.

Mutta sitten on kuitenkin just sellainen olo, että meidän perheeseen kuuluisi vielä yksi lapsi. Raskaana oleminen oli kurjaa ja synnyttäminenkään nyt niin kivaa ole, mutta vauvat on aivan syötävän suloisia ja ihania ja sellaisen vielä haluaisin. Myös tuollaiset 1-2 vuotiaat on aika hellyttäviä, mutta siitä ylöspäin tuntuu, että ne on vain ja ainoastaan rasittavia. Se on tää elämisen opettaminen, miten syödään nätisti, miten ollaan toisten kanssa, mitä saa tehdä ja mitä ei, nää on niitä asioita + tietty uhma, joita minä en millään tahdo jaksaa...

Mietinkin siis, että haluan kyllä se kolmannen vauvan ja taaperon, mutta haluanko oikeasti kolmannen LAPSEN...
 
Kiva kun niin monet ovat viitsineet vastata. Kiitos. Itse tässä vieläkin mietin tätä juttua. Kaksi lasta ennestään on ja jotenkin se kolmas sopisi hyvin tähän, mutta se ainainen mutta... Olen kylläkin enemmän kotiäitityyppi kuin uraäiti, vaikka ihan ok ammatti onkin. Sitä pohtii taloudellista pärjäämistä ja miten se uusi tulokas vaikuttaa näihin jo olemassa oleviin lapsiin. Ehkä se menisi ihan luonnollisesti, vaikea sanoa kun ei tiedä. Ja tietysti sitä omaa jaksamistakin, kun muksut ovat nyt 4 ja 2 v. Mitenkä saa ajan riittämään kaikille, vaikka tosin saahan nekin joilla on monta lasta. Sitä vaan taitaa miettiä turhaan kaikkea kummallista. Jotenkin pitäisi vaan osata se päätös tehdä. Ikääkin on jo 34v. Molemmat raskaudet on olleet aika hankalia ja synnytykset samoin, ehkä sekin vaikuttaa asiaan. Jostain kun saisi rohkeutta vaan. Pidän lapsista, vauvoina, taaperoina ja isompinakin. Raskastahan se kuitenkin on niiden uhmien kanssa. Ehkä tää tästä selviää ja kuumeilu senkun kasvaa. =)
 
Pojan koltiaisilla ikäeroa kolme vuotta,kaksi oli sopiva. Pienemmän lähestyessä kouluikää ajatus raskaudesta,kolmannesta lapsesta ja ekaluokan ajan kotiäitinä olemisesta sai yliotteen. :wave:
Iskää piti kyllä pehmittää ajatukseen useampi kuukausi,myös itsestä ensimmäiset raskauskuukaudet menivät ajatuksissa halusinko minä tätä vauvaa ihan oikeasti ja miten peruuttamatonta tämä nyt on. Meni pitkälle odotus ennenkuin minun tunteet heräsivät raskautta ja vatsatta olevaa vauvaa kohtaan,aloin nauttia raskaudesta ja tulevasta vauvasta.
Varmasti ihan ymmärrettävää kun kuopus oli jo 7v,helppoja vuosia oli välissä liian monta.

Niin neiti nöttönen tuli perheeseemme,iltatähtemme ja prinsessamme,saaden sekaisin meidät ihan kaikki. :heart:

Neljäs sai tulla heti tytön perään,neljä vuotta oukattiin ja vauvatarpeet säästettiin neidin jäljiltä. Ei auttanut hormonit ei mitkään,projekti pantiin yhteistuumin jäihin ja hormonikierukalla tätä päivää mennään.
Tamineet on annettu pois,hyvässä työssä molemmat uurastetaan ja nyt tuntuu ettei tämä perhe sittenkään enään kasva tästä.

Jos ei sitten höpsis pääse yrittämään neljän vuoden päästä kun kierukka menee vaihtoon,epäilen kyllä.
Neiti aloitti eskarin tänään,ensi syksynä kouluun eikä tässä vauvakuumetta ole hitustakaan,tämän yli kun pääsee ei tarvetta vauvalle ja kotona olemiselle kotiäitinä enää ole!. :hug:
 
Nuorena olin sitä mieltä, että kaksi lasta olisi hyvä lukumäärä. Nyt on kaksi poikaa ja vielä tekisi mieli lasta. Katsotaan muutaman vuoden päästä kun pojat ovat hiukan isompia. En usko, että tästä vauvakuumeesta pääsee eroon ilman kolmatta. Mutta sitten lapsiluku on täynnä (tai kuka sitä tietää... ;) )
 
Meillä on kolme poikaa, 9-, 4- ja 1,5-vuotiaat. Minä olen aina toivonut 3 lasta, siinä mielessä katras on nyt kasassa. Olen kyllä sillä tavalla hassu, että minulla on aina vauvakuume, kun minulla on ihan pieni vauva, niin oli viimeksikin.

Mieheni on toivonut neljää lasta, mutta taitaa meidän lapset olla tässä, olen jo 38 v. Lisäksi minulla on ennen jokaista onnistunutta raskautta ollut ainakin yksi keskenmeno, joten en tiedä, miten jaksaisin yrittämistä ja odottamista.

Meidän pojat ovat myös valtavan vilkkaita, joten tällä hetkellä ei meidän vanhempien energia kyllä riitä useammalle lapselle, siis kasvatusmielessä ja ajan antamismielessä.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.08.2006 klo 20:42 Jonsered kirjoitti:
Olen AINA halunnut neljä lasta... Tosin nyt, kun on neljä voisin haluta vielä yhden, tai vaikka kaksi...
Vauvakuume on kroonistunut, nuorin on jo kolme vuotias, eli vauvaa ei enää ole
Mulla kans ollu IHAN AINA päähänpinttymä neljästä :)
Mut eiköhän meille vielä yks mahdu, jos Luoja suo ;)
 
Olen varmasti omituinen (?),mutta mulla ei ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta! Olen kyllä haaveillut lapsista,mutten niinkään vauvoista.Lapsistakaan ei ollut minkäänlaista kokemusta ennenkuin sain esikoisen ;).Meille tuli 2 lasta pienellä ikäerolla,kuopusta ei suunniteltu.Ajattelin että tässä on nyt sitten meidän perhe.No,nyt meillä on 3....ja ihanaa on ollut! Kuopus on kaikkien lellikki :).Nyt voin sanoa että lapsiluku on täynnä.Kolmessa on hommaa ihan riittävästi :)
 
Ei ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta, vaan se biologinen kello tikittänyt siinä mielessä, että elämän (hedelmällisyyden) rajallisuus tullut enenevästi mieleen. Myös elämässä saanut sinkkuilla ja mennä, että kaipasi jo jotakin muuta ja pystyi rauhoittumaan perheelle edullisella tavalla.

 
hip
Meillä kaksi lasta, jotka tänään aloittivat esikoulun. Vuosi sitten pohdin epätoivoisesti kolmatta. En niinkään kuumeillut vaan oma elämäntilanne olisi tarvinnut uuden projektin. Pohdittiin ja pohdittiin, mutta ei saatu päätettyä vaikka kumpikaan ei ollut varsinaisesti vastaan. Asia kuitenkin jäi, kun kumpikaan ei tehnyt lopullista päästöstä.

Ja nyt jälkeenpäin kun ajattelen ensimmäistä raskautta, ei minulla varsinaisesti ollut vauvakuumetta. Olin niin käsittämättömän rakastunut mieheeni, että halusin perustaa perheen. Kai koin senkin jonkinlaisena projektina. =)

Nyt kuitenkin kun olemme haudanneet vauvamietteet ainakin toistaiseksi on ihana viettää vauhdikasta lapsiperheen elämää, elää myös hieman itsenäistä elämää kun omaa aikaa alkaa jo olla. Ja töihinkin voi panostaa jo erilailla kuin aiemmin.

Meille kaksi lasta on hyvä määrä.
 
iiris
Meillä nyt juuri syntyi kolmas, ja taitaa olla niin et parillisen luvun haluan. Kotona aion tästä kolmosesta olla 3v.Jotenkin tuo työelämä vaatii ihan älyttömyyksiä nykypäivänä. Olen 8v ollut alalla ja tahti kiristynyt hurjasti(vaikka silloin 8v sitten periaatt.elettiin aikoja joilloin oli ihme et vakityön saa)...tuntuu hullulta et mä annan työnantajalle kaikkeni..saan palkaksi kipeän selän(mun työ fyysistä nostelua ym.enimmäkseen)ja kälynen 950-1200? jää käteen kuussa. Lainanmaksujen ja muiden pakoll.menojen jälkeen ei säästöön jää.

Jos olen 3v kotona, voin ehkä keksiä uuden kivan alan jolle kouluttautuisin. Vielä ei hajuakaan mitä se olisi !

4 lasta on kyllä maksimi, taloa en halua suurempaa ostaa..ja 5 kanssa se varmasti voisi tulla jo eteen. Kumminkin sit kun lapset alkaa muuttaa kotoonta pois, on hurjaa jos on hurjan iso talo mitä siivota..
 
Meijän kolmas nukkuu onnellista vauvan unta vaunuissaan...Vanhin tytöistä on tokaluokkalainen ja seuraava tyttö syntyi 1,8v:n ikäerolla eli tänä syksynä aloitti koulun. Ja nyt sitten tämä neiti, useamman vuoden jälkeen taas eletään vauva aikaa. :heart:
Kaks vanhinta ovat kuin paita ja peppu, pienen ikäeron hyvä puoli. Olihan se silloin joskus rankkaa, mutta aika kultaa muistot. Halutaan kyllä neljäs aika pienellä ikäerolla, jotta tällekin tytön tyllerölle on leikkikaveri :)
Joskus haaveilin kuudesta lapsesta...tuskin kuitenkaan niin montaa...
 
noonuska
täällä yksi 34.v.äippä joka kanssa taitaa potea jatkuvaa vaavi-kuumetta..itsellä lapsia nyt kuusi :) ja kolmannen lapsen jälkeen vastasin kysymykseen tuleeko vielä lisää..että aika näyttää :) mikäs siinä ainakin mulle lapset on maailman tärkein asia ja tunnen olevani itse osaani koti-äitinä tyytyväinen..joten mun kanta taisikin tulla jo selväksi eli:lisää lapsia vaan =)
 
Kiitti yhäkin näistä vastauksista. Sitä saa vähän niinkuin uusia ajatuksia samalla, tai ainakin näkökulmia asiaan. Taitaa alkaa itsellä nuo keskustelut miehen kanssa uudestaan. Olisihan se pikkuinen kuitenkin tervetullut, siltä se nyt tuntuu. =) Vielä kun tärpäisi ja mies suostuisi. :D
 

Yhteistyössä