Enää 7 viikkoa uuden tulokkaan syntymään ja taas vain on palannut se vanha

[tokan odottaja]

tunne takaisin, että meneekö tämä todella hyvin loppuun asti ja saammeko todella pienen syliimme asti?

Tuntuu niin hassulta laitella viimeisiä vauvantavaroita paikoilleen, jos emme mitään vauvaa tänne kotiin saakaan tuoda. Saatikka kun tuleva isovelikin niin innolla pientä tänne kotiimme vartoo, niin mitä hänelle sanoa, että tämä juttu menikin nyt näin - vauva ei kotiin tulekaan.

Ajatukseni ovat outoja monestakin teistä, mutta olen ensimmäisen lapsen jälkeen potenut sekundääristä lapsettomuutta ja tätä ihmettä kanssa saimme monen monta vuotta odotella. Viime syksynä hoitojen avulla vihdoin ja viimein tärppäsi.

Ja ylipäätään tämän toisen odotusaika on ollut huolta + pelkoa juuri tuosta mistä alussa kirjoitinkin. Ekaa kun odotin, niin sitä vain odotti vailla huolta ja pelkoa.

 

[Tallu -]

Kaikkea hyvää loppuraskauteen! Yritä elää tässä hetkessä ja nauttia elämästä sillä keinoin =) Täällä on asiasta monta viisasta sanaa: Onnellisten kerho: Hetkessä eläminen ja kiitollisuus

 

["yks vaan"]

Sen verran kannattaakin olla peloissaan, että seuraa vauvan liikkeitä huolellisesti ja lähtee lääkäriin heti kun siihen ilmenee tarvetta. Sekä seuraa omaa vointia ja huolehtii hyvästä ravinnosta ja mielestä =)
Muuten ihan rennosti vaan =)

Iloa loppuraskauteen

 

[alkuperäinen]

Tallu, kiitokset tuosta sivustosta - sanat olivat hyvin pysäyttäviä ja ajattelemisen aihetta antavia.

Yks vaan, olenkin maaliskuussa kahdesti soittanut äitipolille, kun vauva on liikkunut minusta normia hitaammin. Ekalla kerralla sitä ei pidetty huolestuttavana ja tokalla kerralla käskettiin vielä toinen tunti laskemaan liikkeitä, 10 liikettä per tunti. Onneksi pieni alkoi kummallakin kerralla normisti kuitenkin liikkumaan.'

Ja vaikka itse olisi kuinka huolellinen, sairaalakin voi tyriä koko homman, oletko lukenut tästä Hilma - vauvan tapauksesta? Missä synnytys päätettiin käynnistää vasta pääsiäisen jälkeen, vaikka äiti oli toista mieltä. 2.4 Hilma syntyi vaikeasti sairaana ja 4.4 hän nukkui pois.

 

["vieras"]

Sehän tässä lasten saamisessa on huono puoli, että lopun elämää saa mietiskellä, että kuinka käy. Kuolla voi kuka tahansa ja milloin tahansa, mutta oikeasti tärkeää on tämä päivä ja ne ihmiset, joiden kanssa olet. Teille on tulossa vauva ja toivot tietysti, että kaikki menee hyvin ja niin yleensä meneekin. Lopulle me ihmiset voimme niin vähän!!! Kukaan ei voi luvata tervettä vauvaa tai sitä, että terve vauva pysyykin terveenä, mutta se ei olekaan se pointti. Elämä on NYT ja niillä eväillä, jotka sinä päivänä on. Toivotan sinulle rohkeaa mieltä ja vauvalle hyväi masupäiviä ja onnellista elämää ja Jumalan siunausta.