en ymmärrä itseäni

[surullinen ja väsynyt]

... on niin väsynyt ja vaikea olo. mulla on pitkästä aikaa työpaikka -ei unelmatyö, mutta pääasia että työtä kuitenkin on.perhe on kasassa, lapset kasvaa, ovat jo teinejä, mies on rakas ja kunnollinen... mulla vaan on niin paha olla, mikään ei oikein tunnu miltää. en jaksa mitään "ylimääräistä" olen jäänyt pois harrastusporukasta jossa olen ollut vaikka kuinka kauan.
elämä vaan tuntuu kaikesta huolimatta liian vaikealta. tiedän ettei pitäis valittaa, varsinkin kun monella muulla on tällä hetkellä paljon suurempia murheita. mulla on vaan tää olo jatkunut jo niin kauan, että alkaa jotenkin olla voimaton olo.
anteeksi kun purin tänne, mutta kun en oikein tiedä minne muuallekaaan avautuisin.tuntuu että ystävät on unohtaneet, niin kauan yhteydet säilyy kun mä jaksan pitää yhteyksiä, ja kun en enää jaksa sitäkään, niin ei kukaan oo yhteyksissä muhun päin

 

[nibbler]

se että maailmalla sattuu ja tapahtuu ei estä sua tuntemasta sitä mitä tunnet. tottakai tänne saa purkaa vaikka se ei tuntuiskaan oikeutetulta :hug:

 

[päivi]

taidat olla masentunut. mitä jos kävisit juttelemassa jollekin ammatti ihmiselle?

jaksuja sinulle!

 

[vieras]

Oireiden perusteella kehottaisin soittamaan mielenterveysneuvolaan. Itse tiedät parhaiten onko aihetta, mutta kokemuksesta voin sanoa että helpottaa kun saa puhua jollekin ulkopuoliselle. Ei tarvitse selitellä mitään, joskus on hankala "valittaa" kellekään tutulle, kun asiat kunnossa, mut silti paha olla.

 

[Suhmuran Santra 55]

Hyvä kun jaksoit tänne purkautua,täältä apua ja neuvoja saa.Meinaako sinulle syysmasennus tulla ,se on hyvin yleinen puheenaihe täällä palstalla,sitä potevat useat kirjoittajat.Se on hyvin yleistä ystävien yhteyden ottojen väheneminen, jos ei itse jaksa niin kukaan ei ota yhteyttä,niin on käynyt minullekin .Tänne olen purkanut huoleni ,murheeni sekä iloni. :hug:

 

[ap]

taidat olla masentunut. mitä jos kävisit juttelemassa jollekin ammatti ihmiselle?

jaksuja sinulle!

syksy on mulle aina vaikeeta aikaa, mutta nyt tuntuu erityisen raskaalle tämä elo. työkin on semmoinen että ei oikein olisi vara olla pois, kun oon ainut työntekijä. sekin surettaa, että jos tulee jotakin "oikeeta" sairautta siis flunssaa tms jonka vuoksi on oltava pois , mitä sitten tapahtuu. en ole yrittäjä vaan toisen listoilla, eikä tuohon oo mahdollisuutta saada niin vaan tuuraajaa. vastuu painaa, tunnollinen kun olen ja koko ajan pelkään että teen jotain että joudun taas työttömäksi. nyt alkaa taas itkettää, pitää häipyä tästä koettaa kasata ittensä että jaksaa tämän illan isommin itkemättä. kiitos tuesta vastaajille.

 

[minä vaan]

Mulla ihan samanlaista kuin ap:lla,ainoastaan työpaikkaa ei ole.Kaikki tuntuu tasaisen puuduttavalta,ei oikein miltään.Ainoastaan kun joskus pääsee vähän ulos bilettämään ja tanssimaan niin tunnen edes vähän eläväni.Olen itsekin miettinyt olisinko kenties masentunut.Ystävät ja lähipiiri eivät musta varmaan mitään huomaa mutta itse tiedän etten ole kunnossa...Jotain henkilökohtasta kriisiä kuitenkin käyn läpi...
Tsemppiä ap:lle!