En ymmärrä miksi täällä pidetään päiväkoteja niin pahoina paikkoina

Olen siis lastenhoitaja 3-5 vuotiaiden ryhmässä, mutta olen ollut myös 1-3 vuotiaidenkin ryhmässä. Tiedän siis millaista se on lapselle. Kyllä meillä lapset viihtyvät, he saavat leikkiä samalla tavalla kuin kotonakin ja kavereitakin on. En todellakaan ymmärrä miten tämän palstan mammat ajattelevat että päiväkoti olisi lapselle helvetti.

 

No kun ne ei voi viedä lapisaan hoitoon oman työttömyyden tai mielenvikaisuuden takia ja kadehtivat vanhempia joilla on lapset hoidossa.

 

Mä ymmärrän alan ammattilaisena ja äitinä. Ja onneksi poika oli kivassa pph paikassa sillo kun hoidossa oli.

 

Mulla on taas lapset olleet erinomaisissa päiväkodeissa, kaikissa on löytynyt hoitaja, jonka kanssa kemiat ovat toimineet, vaikkei näin olisi kaikkien kanssa ollutkaan. Lapset ovat viihtyneet hyvin, aikataulut ovat olleet pienten lasten kanssa joustavia, esim. vuoden ikäinen on saanut nukkua kahdet päiväunet rattaissa ulkona. Hampaattomalle ruuat on soseutettu, syli on löytynyt tarvittaessa.

Kun lapset ovat olleet isompia, on löytynyt tukea ja neuvoja, ja on yhdessä etsitty ratkaisuja asioihin. Avoimuus on toiminut molempiin suuntiin.

Kuopus on nyt eskarissa, ja tähän päättyy omien lasteni hoitoura. Mutta tosi tyytyväinen olen ollut.

 

Kyllä osa lapsista pärjääkin hyvin, mutta on se tosiasia että pieni 1-2 vuotias tarvitsee sitä aikuista enemmän kuin mitä päiväkodissa hoitaja pystyy olemaan.
Ei noin pieni tarvitse vielä toisia lapsia vaan äitiä, isää.

Isompi lapsi pärjää hienosti päiväkodissa ja puollan ehdottomasti sitä. Mutta vasta yli 3 vuotiaille.

 

Munkin muksut on hirveesti tykänneet olla päivähoidossa ja oppineet uusia asioita joita en ehken olis kotona osannut opettaa.. Tarhan tädit on mukavia ja vuorovaikutus toimii suuntaan jos toiseen. EHkä meillä on sit käynyt säkä päiväkodin kanssa

Eikä itselläkään ole yhtään huonoa muistoa päiväkodista

 

Jos ajattelen että mun pitäisi laittaa pieni lapseni nyt päiväkotiin, niin en minä epäile etteikö hän saisi siellä leikkiä tai saisi kavereita.

Ajattelen sitä että hän tarvitsee ja ansaitseekin vielä paljon huomioita, syliä, lohdutusta... enkä usko että isoissa ryhmissä kiireen keskellä lapseni sitä saisi. Ainakaan tarpeeksi.

 

En mäkään ymmärrä, mutta meijän lapsilla onkin aivan ihana päiväkoti. Hoitajat ovat todella motivuituneita työhönsä, touhuavat lasten kanssa kaikkea mahdollista, käyvät kirjastossa, kävelyillä, urheilukentällä... Ja lisäksi ryhmät ovat suht pieniä, eli sitä yksilöllistäkin huomiota saavat kyllä.

 

en ymmärrä minäkään, meillä vain hyviä kokemuksia. Jo neljäs lapsi päiväkodissa. Ja kolme koululaista ovat iloisia hyvällä mielellä päiväkotejä muistelevia terveitä lapsia

Kerran joutui kolmas lapsemme pph, äkkiä haettiin vaihtoa päiväkotiin. Oli tosi huono kokemus.

 

Minulla ei ole varsinaisesti mitään päiväkoteja vastaan, tiedän että saavat hyvää hoitoa. Ajattelen, että pienelle lapselle parasta on kuitenkin kotihoito. Kaverit eivät korvaa äitiä ja hyvää perusturvallisuutta. Mielestäni vasta kouluikäinen on valmis suuriin lapsiryhmiin sekä siihen itsenäisyyteen mitä päiväkodissa pitää olla, sekä eroon omista vanhemmista.

 

Minun tyttöni oli tosi pienessä ryhmässä. 9kk-3-vuotiaita lapsia. Suurin osa hoitajista oli tosi mukavia.

Haen tytölle paikkaa pph:lle, koska en todellakaan halua laittaa häntä yli 3-vuotiaitten ryhmään, ne on kauheita paikkoja.
Poikani on sellaisissa yli 3-vuotiaitten isoissa ryhmissä joutunut olemaan ja aina hoitopäivän jälkeen hakiessa tämä huusi, koska tottumuksesta hänen piti huutaa saadakseen äänensä kuuluville. Hyi.

 

mulla on vaan itsellä sellainen ajatusmaailma että pikkulapsivaihe on niin lyhyt että haluan sen viettää kotona lasten kanssa.
pienenä päiväkotilaisena koko virkeysaika menee muiden kanssa,aamulla aikainen herätys ja hoitoon aamupalalle sitten koko päivän virkeät hetket hoidossa metelissä isossa laumassa ja kotiin 4-5 aikaan ja pari tuntia oman perheen kanssa ja taas nukkumaan.. ei se ole kivaa sellainen.
vasta n 4v oikeasti tarvii seuraa enemmän ja meillä on se hoidettu puoli päiväkerholla 2x viikossa ja jumppaharrastuksella.
me asutaan nyt vähän huonommin ja sitten kun lapset alkaa olla eskari-kouluiässä niin muutetaan isompaan kämppään ja lähelle jotain koulua niin ehtii saada viel kaverit naapurustosta ennen koulunalkua. eli nyt pihistellään luksuksesta mutta saadaan olla yhdessä. joskushan on ihan pakko jos ei muuta vaihtoehtoa ole mutta jos on niin mun mielestä on syytä nauttia lapsuudesta kotona oman perheen kanssa.