En ymmärrä miksi extreme-urheilijat saavat sympatiaa

Äsken tuli joku norjalainen dokumentti, jossa nainen kertoi kuolleesta miehestään. Kiipesivät molemmat maailman vaarallisempaa vuorta, ja tämä ukko kuoli eikä päässyt huipulle, ja nainen pääsi.
Eiköhän ollut ihan miehen oma vika. En jaksa kyllä pisaraakaan vuodattaa sympatiaa moisille ihmisille, kun joillakin on oikeasti elämä kamppailua.

Mitä mieltä olet, pitääkö tuollasia oman henkensä jatkuvia riskeeraajia muistella ja surra?

 

Kaikkia ihmisiä pitää muistella ja surra. Puuttuuko sulta mahdollisesti empatiakyky?

 

Urheus palkitaan aina.

 

Eipä kuolemat tollasissa harrastuksissa ainakaan itteäni yllätä. Ne tietää riskit, ja ottavat niitä. Jos henki menee, niin niitten mielestä se oli sen arvoista.

 

En minä kyllä missään kuolemantapauksissa ajattele, että "mitäs läksit, hähää", vaan ihan jokaista voivat omaiset ja miksei muutkin surra. Henkilökohtaisesti ei tietenkään riipaise jonkun random adrenaline-junkien kohtalo. Itsemurhankin tehnyttä surraan ja muistellaan.

 

Mä olen tosi empaattinen, mutta näille ap:n mainitsemille sitä empatiaa ei oikein riitä. Ärsyttää ne nuoretkin, jotka koheltaa autolla kaveriporukkansa kuoleeksi. Kaikkien pitää sen verran osata ajatella.

 

Kaikkia ihmisiä pitää muistella ja surra. Puuttuuko sulta mahdollisesti empatiakyky?

Ei puutu.
Läheiset tietysti suree. Mutta tarkotin tällä kysymyksellä, että pitääkö tuollasia tyyppejä muistella julkisuudessa, jotka ovat itse kuolemaa himoinneet tavalla tai toisella.

 

[QUOTE="vee";28988910]Ei puutu.
Läheiset tietysti suree. Mutta tarkotin tällä kysymyksellä, että pitääkö tuollasia tyyppejä muistella julkisuudessa, jotka ovat itse kuolemaa himoinneet tavalla tai toisella.[/QUOTE]

Tähän kategoriaan menee sitten varmaan myös formulakuskit ja ammattiurheilojat ylipäänsä, pitkänmatkanhiihtäjät (kuten vaikka sun naapurin Erkki), työmatkoja pyörällä maantien laitaa ajavat ja vaikka ketkä, jotka elää vaarallisesti. Myös lihomalla tai alkoholia nauttimalla terveytensä pilaavat.

Mulla on kaveripiirissä paljon extremeurheilijoita, siksi en ehkä ihan ymmärrä sun pointtia ja kärjistän. Itsekin olen varmaan jonkin mielestä sellainen, tosin vuorikiipeily ei kuulu lajeihin.

 

[QUOTE="vee";28988910]Ei puutu.
Läheiset tietysti suree. Mutta tarkotin tällä kysymyksellä, että pitääkö tuollasia tyyppejä muistella julkisuudessa, jotka ovat itse kuolemaa himoinneet tavalla tai toisella.[/QUOTE]

On hyvä tuoda esiin harrastusten vaarallisuus ja tuossa se tehdään loukkaamatta omaisia.