Minusta kummin tulisi olla yhteydessä kummilapseensa ja tämän vanhempiin, sillä kun kummiksi suostuu ottaa velvollisuudekseen tukea vanhempia näiden kasvatustehtävissä ja lapsen kristillisessä kasvatuksessa.
Itse olen kahden lapsen kummi, toinen on sisareni lapsi ja toinen ystäväni. Tällä hetkellä yhteiset näkemiset ovat vähäisiä, sillä minulla menee rutkasti aikaa talon remontoimiseen ja valmistumiseen (ammattiin, opinnäytetyö ja viimeiset harjoittelut). Olen kuitenkin jo vuosi sitten tuonut nämä asiat ilmi ja molempien lasten vanhemmat ymmärtävät tilanteen. Näemme kun aikataulu sallii ja aina voimme tekstiviestein ja facebookin välityksellä vaihtaa lasten ja meidän aikuisten kuulumisia. Kun kiireet ovat ohi, voimme taas nähdä useammin.
Kuitenkin kummeuden ilmentyminen ihmisen elämässä on kummista itsestä kiinni. Kirkon mukaan kummin asemasta ei voi erota, eikä kummia voi erottaa asemastaan heppoisin perustein (kuten riita tms.). Siksi kummin valitseminen laspelle onkin tärkeää. Sisareni valitsi minut varmaan läheisten välien takia ja ystäväni sen perusteella miten oli nähnyt minun toimivan ensimmäisen kummilapseni kanssa ja halusi lapselleen samaa. Minulle kummeus on hyvin tärkeää, kummilasteni vanhemmat ovat valinneet minut itsensä ja lapsensa tukijaksi ja se on velvollisuus jonka haluan kantaa parhaani mukaan ja olen asemastani hyvin otettu ja kiitollinen.
nämäkin asiat vain omia mielipiteitäni. Kummiksi ei milestäni pitäisi suostua ilman että keksustelee vanhempien kanssa siitä, minkälainen käsitys heillä kummeudesta on ja vastaako oma toimintavalmius sitä.
