jotakin
No mun kotiäiti-kaveri palas just töihin ja ihasteli sitä, miten ihanaa, kun kotin ON siisti! Mä en tajua työssäkäyviä äitejä, joiden koti ei oo edes suht siisti. Eihän siellä ole kukaan edes sotkemassa!
Niin ja toinen mun lempiaihe: lapset on erilaisia. Jotkut nukkuu päikkäreitä hyvin -> mahdollisuus siivota, toiset ei ollenkaan. Toinen lapsi leikkii yhdellä lelulla päivän ajan, toinen jokaisella lelulla plus muullakin tavaralla mitä vaan kodista löytyy. Toinen syö siististi, toinen saa sotkettua koko keittiön yhdellä ruokailukerralla jne. Mulla on kaksi lasta, yö ja päivä luonteiltaan. Jos esikoista olisi vaikka 10, ollut vaikka jo pienempänä, niin siivoaminen olisi silti helpompaa, mitä se on ton yhden ainoan kuopuksen kanssa...
Niin ja toinen mun lempiaihe: lapset on erilaisia. Jotkut nukkuu päikkäreitä hyvin -> mahdollisuus siivota, toiset ei ollenkaan. Toinen lapsi leikkii yhdellä lelulla päivän ajan, toinen jokaisella lelulla plus muullakin tavaralla mitä vaan kodista löytyy. Toinen syö siististi, toinen saa sotkettua koko keittiön yhdellä ruokailukerralla jne. Mulla on kaksi lasta, yö ja päivä luonteiltaan. Jos esikoista olisi vaikka 10, ollut vaikka jo pienempänä, niin siivoaminen olisi silti helpompaa, mitä se on ton yhden ainoan kuopuksen kanssa...
Provosoin
Ystäväpiirissä ja aikoinaan lapsuudessa olen havainnut, että työssäkäyvien vanhempien kodit on siistimpiä. Sitä ei mielestäni selitä se, että kotona ei ole ketään päivisin (lapset tietysti koulun jälkeen) vaan yksinkertaisesti se, että on tietty rutiini. Tullaan töistä, laitetaan paikat kuntoon, tehdään ruokaa jne. Kotiäideillä (tässäkin keskustelussa huomattu) puolestaan tuntuu menevän tuhottoman paljon aikaa lasten kanssa... leikkimiseen? vahtimiseen? mihin?Alkuperäinen kirjoittaja Mämmäm;22149745:Mutta onneksi meitä työssäkäyviä äitejä ymmärretään eikä välitetä vaikka olisikin koti sotkuinen
Lapsiperheessä saa mielestäni olla lelut vähän levällään. Sen sijaan yleinen siisteys on eriasia. Kyllä kuvittelis, että päivän aikana ne tiskit sun muut hommat hoituu. Suur-siivoukset imurointeineen ja vahauksineen on erikseen. Jos todella väsähtänyt on pelkästään lapsen viihdyttämisestä ja perushoidosta niin suosittelen jotain toista ratkaisua.
Meillä lapset saavat kyllä ihan kiitettävän sotkun aikaan sinä 4-5 tuntina mitä arkena ovat illalla hereillä. Pyykkiä tulee enemmän kuin vain kotona ollessa. Ruokaakin pitää tehdä ja leipoa, on vaan paljon vähemmän aikaa siivota, tai lähinnä jaksamista on vähemmän, sitä on usein aika puhki työpäivän jälkeen. No, onneksi en kaipaa sinun tai sinunlaistesia tajuamista siihen, etten aina jaksa siivota. Myönnän tosin, että joskus harmittaa siskoni arvostelu sotkuisuudesta, hän itse kun tekee viikkosiivouksen perjantaisin lasten ollessa koulussa, mutta ei jotenkin ymmrärrys riitä että myös perjantaina mulla menee se 10 tuntia töihin ja matkoihin.
Mä en taas ymmärrä kotiäitejä joiden huusholli on tiptop, että missä kohden ne kerkee tehdä ruokaa ja kutoa sukkia tai mattoja tai lukea kirjakerhon uusinta kirjaa.
Puhumattakaan lenkkeilystä tai makaamisesta riippumatossa.
Ratsastamaan ne ei ainakaan kerkee eikä rapsuttelemaan naapurin kyyttöjä.
Puhumattakaan lenkkeilystä tai makaamisesta riippumatossa.
Ratsastamaan ne ei ainakaan kerkee eikä rapsuttelemaan naapurin kyyttöjä.
"vieras"
Mä taas en ymmärrä miksi päivitellä toisten tapoja jos kerran on niin tyytyväinen omaan elämäänsä..
konstit on monet
Ratkaisu siivouspulmaan: kotitöihin osallistuva mies (meillä koti on koti, ei hotelli, jossa yksi voi vaan maata ja olla palveltavana), robotti-imuri ja lisäapuna palkattu siivooja.
[QUOTE="höh";22149313]No ite ainaki koitan pysyä ton 1v perässä, tiskata välillä ehtii kun toinen ei huuda jaloksissa. Imuroida ei voi, kun toinen pelkää imuria niin paljon Pölyjä välillä pyyhitään yhessä ja lakastaan murusia pois. Pyykkiä tietty pestään. Lapsi kun nukkuu, nukun minäkin kun toinen on tulossa ja haluan levätä. Miehen takia en siivoamaan ala, se valittaa että laitan tiskikoneeseenki astiat väärin.[/QUOTE]
Meidän poika ei kanssa anna siivota. Jos siivoon levittää tavarat hyllystä lattialle. Tuntuu turhalta siivota kun toinen tulee perässä ja sekottaa :kieh: Mut sit joskus lähetän miehen pojan kanssa pois ja siivoan
Pölyjä välillä pyyhitään yhessä ja lakastaan murusia pois. Pyykkiä tietty pestään. Lapsi kun nukkuu, nukun minäkin kun toinen on tulossa ja haluan levätä. Miehen takia en siivoamaan ala, se valittaa että laitan tiskikoneeseenki astiat väärin.[/QUOTE]Meidän poika ei kanssa anna siivota. Jos siivoon levittää tavarat hyllystä lattialle. Tuntuu turhalta siivota kun toinen tulee perässä ja sekottaa :kieh: Mut sit joskus lähetän miehen pojan kanssa pois ja siivoan
"wilma"
ihanaa,kerrankin joku fiksu ihminen joka puhuu pelkkää asiaa!!!!!!!!!!!
Kyl meillä kaikki siivoaa (tai noh toi 1v ei vielä oikeastaan), mutta kokoajan enemmän sotkemme, kuin siivoamme, välillä on sitten pakko ottaa siivousurakoita, kun sotkua vain tulee ja tulee.
Meillä on varmaan aika siivoton koti. Täällä on vaatteita sohvalla, lipaston päällä ja vaikka missä. Leluja on pitkin poikin ja keittiön pöytätasot on täynnänsä tavaraa (postia, ristikkolehtiä, leipää, tiskiä, kynttilöitä, vaikka mitä).
Siinä on vaan sellanen juttu, että kun oon tekemässä jotain, siis vaikka käymässä läpi talvivaatteita niin levitän ne tuohon yhdelle pöydälle käytävään ja saan ehkä osan katsottua niin jompikumpi lapsista vaatii huomion. Sitten homma jää kesken ja kun saan ensimmäisen kitinän hoidettua, alkaa toinen lapsi vaatia huomiota. Sen jälkeen en enää muistakkaan että olin tekemässä jotain ja niin ne talvivaatteet on sitten levällään siinä pöydällä. Kun seuraavan kerran tulee aika, jolloin voisin tuon "ylimääräisen" homman hoitaa, ovat lapset jo yöunilla ja sen lyhyen ajan illasta otan todellakin itselleni.
Tiskit hoidan päivittäin, mutta kyllä sitä aina päivän aikana tuohon tiskipöydälle kertyy likaisia astioita. Imuroin kerran viikossa, ja kyllä se niin on että kaks päivää imuroinnin jälkeen ainakin keittiö näyttää siltä kuin sitä ei olisi imuroitu puoleen vuoteen. Pyykkiäkin koitan pestä joka toinen päivä, mutta välillä se jää, kun on päiviä ettei yksinkertaisesti kerkeä viikata puhtaita kaappiin saatikka laittaa pestyjä kuivumaan.
Talvella, kun ulkoillaan paljon on vähemmän aikaa sisällä siivoilla ja mun mielestä on yksinkertaisesti paljon tärkeämpää se että lasten kanssa kerkeää leikkiä ja he saavat riittävästi unta, ruokaa, huomiota ja vaatteita kuin se onko koti aina tiptop.
Siinä on vaan sellanen juttu, että kun oon tekemässä jotain, siis vaikka käymässä läpi talvivaatteita niin levitän ne tuohon yhdelle pöydälle käytävään ja saan ehkä osan katsottua niin jompikumpi lapsista vaatii huomion. Sitten homma jää kesken ja kun saan ensimmäisen kitinän hoidettua, alkaa toinen lapsi vaatia huomiota. Sen jälkeen en enää muistakkaan että olin tekemässä jotain ja niin ne talvivaatteet on sitten levällään siinä pöydällä. Kun seuraavan kerran tulee aika, jolloin voisin tuon "ylimääräisen" homman hoitaa, ovat lapset jo yöunilla ja sen lyhyen ajan illasta otan todellakin itselleni.
Tiskit hoidan päivittäin, mutta kyllä sitä aina päivän aikana tuohon tiskipöydälle kertyy likaisia astioita. Imuroin kerran viikossa, ja kyllä se niin on että kaks päivää imuroinnin jälkeen ainakin keittiö näyttää siltä kuin sitä ei olisi imuroitu puoleen vuoteen. Pyykkiäkin koitan pestä joka toinen päivä, mutta välillä se jää, kun on päiviä ettei yksinkertaisesti kerkeä viikata puhtaita kaappiin saatikka laittaa pestyjä kuivumaan.
Talvella, kun ulkoillaan paljon on vähemmän aikaa sisällä siivoilla ja mun mielestä on yksinkertaisesti paljon tärkeämpää se että lasten kanssa kerkeää leikkiä ja he saavat riittävästi unta, ruokaa, huomiota ja vaatteita kuin se onko koti aina tiptop.
"kuuden äiti"
Peesi tälle! Miulla menee aika niin tarkkaan juoksevissa puuhissa, etten ehdi saattamaan mitään siivousoperaatiota loppuun, ja iltaisin oon niin väsynyt etten jaksa muuta kuin lukea päivän lehden ja syödä rauhassa. Toisaalta meillä on kaapit järjestyksessä ja imuroitu, vaikka tavaraa keikkuu siellä sun täällä -usein esim leikit on levällään siksi että ne on vielä kesken. Tosin oli meilläkin siistiä suunnilleen kolmanteen lapseen asti
Ja kahdessa sekunnissa ne lelut on viskottu pitkin poikin. Anoppi yritti siivota pojan kansa ja luovutti. Nyt se alkaa jo sujua ku lapsella ikää enemmän ja tekee muutakin kun sotkee minkä ennättää. Ja asunto pysyä suht ojennuksessa. Mä en taas jaksanu sitä "kerää lelut 20 kertaa peräjälkeen ja käytä siihen 5min/kerta". Kun sä et saa sitä taaperoa siitä mihinkään pois jaloista.
"shihtzu"
Kyllähän se olisi kivempaa jos olisi siistimpää, mutta kun mä inhoan siivoamista ja kaikille tavaroille ei edes ole oikeastaan mitään kunnon paikkaa, niin ne on aina vähän hujan hajan. Lapsi levittää lelunsa aina pitkin ja poikin, vaikka kuinka yrittää sanoa, että siivotaan. Mä kerään legoja lattialta ja kun saan ne laatikkoon, niin lapsi tulee ja kippaa taas se laatikon pitkin lattioita.
Mulla on päivisin paljon muutakin tekemistä ja menemistä ja nyt tän ison mahan kanssa ei oikein edes jaksa koko ajan höösätä ja tehdä. Tälläkin hetkellä olen niin jumissa, että ei oikein taivu.
Monesti poitsun päiväuniaikaan ollaan tulossa kotiin tai jos ollaan kotona, niin sitten mulla menee se aika koirienlaittamiseen ja puunaamiseen.
Ja vaikka mä tuota keittiötä kuinka yrittäisin puunata, niin se räjähtää aina samantien, en todellakaan tiedä miten sen saisi pysymään siistinä.
Mulla on päivisin paljon muutakin tekemistä ja menemistä ja nyt tän ison mahan kanssa ei oikein edes jaksa koko ajan höösätä ja tehdä. Tälläkin hetkellä olen niin jumissa, että ei oikein taivu.
Monesti poitsun päiväuniaikaan ollaan tulossa kotiin tai jos ollaan kotona, niin sitten mulla menee se aika koirienlaittamiseen ja puunaamiseen.
Ja vaikka mä tuota keittiötä kuinka yrittäisin puunata, niin se räjähtää aina samantien, en todellakaan tiedä miten sen saisi pysymään siistinä.
[QUOTE="vieras";22149847]Mä taas en ymmärrä miksi päivitellä toisten tapoja jos kerran on niin tyytyväinen omaan elämäänsä..[/QUOTE]
Mä en yleensä jaksa aatella miten muut elää. Mut siinä kohden taivastelinin miten pojan kummitäti sairastutti ittensä loppujen lopuksi vuosien kotiäitiydellä. Se teki ite aivan kaiken, vieraista kauheat paineet panna parastaan, passas lapsensa vielä kouluiässäkin jne...Kroppa sano poks ja pakko rako levätä siitä kotiäidin kelpaavuusmitasta itsensä suhteen. Sellasta aatellen mielummin vähän retuperällä kun aivan totaaliuupunu kodinhengetär.
Mä en yleensä jaksa aatella miten muut elää. Mut siinä kohden taivastelinin miten pojan kummitäti sairastutti ittensä loppujen lopuksi vuosien kotiäitiydellä. Se teki ite aivan kaiken, vieraista kauheat paineet panna parastaan, passas lapsensa vielä kouluiässäkin jne...Kroppa sano poks ja pakko rako levätä siitä kotiäidin kelpaavuusmitasta itsensä suhteen. Sellasta aatellen mielummin vähän retuperällä kun aivan totaaliuupunu kodinhengetär.
Meillä on nykyään siistimpää, kun käyn koulua. Silloin kun olin vaan kotona (ja kyllä, lapset päiväkodissa) ei siivoaminen voinut vähempää kiinnostaa. Aina samat seinät ympärillä, aina samaa paskaa. Nyt kun en ole vain kotona, niin jaksan paremmin laittaa tavarat paikalleen, pistää tiskit koneeseen ja pestä pyykkiä. Kun tietää että ne pitää kuitenkin ihan itse tehdä, niin tekee sen mieluummin heti kuin huomenna...
Ja lapsetkin ovn oppineet laittamaan tavarat paikalleen, kun ovat huomanneet ettei äidillä ole aikaa niitä etsiä. Esim ulkovaatteet löytyy nykyään naulakosta, kun tietävät että jos ne ei siellä ole niin aamulla on kaikilla hermot kireällä kun kiireessä etitään...
Ja lapsetkin ovn oppineet laittamaan tavarat paikalleen, kun ovat huomanneet ettei äidillä ole aikaa niitä etsiä. Esim ulkovaatteet löytyy nykyään naulakosta, kun tietävät että jos ne ei siellä ole niin aamulla on kaikilla hermot kireällä kun kiireessä etitään...
Koska minulla itselläni erityisen hyvin siistitty koti on aina jonkinasteisen henkisen pahoinvoinnin merkki (Hyvinä aikoina siivoaminen tipahtaa prioriteettilistallani paljon alemmaksi) huolestun aina jossain määrin nähdessäni siistin lapsiperheen kodin.
Tulee mieleen ajatus, että tarvitsisikohan äiti tai isä apua tms.
Tulee mieleen ajatus, että tarvitsisikohan äiti tai isä apua tms.
Vaikka olenkin jonkin sortin siivousintoilija, tulee mulle silti mieleen että miksi juuri sen kotiäidin kodin pitää olla edes suht siisti ja ketjua selaillessa en ainakaan huomannut että joku olisi selventänyt mitä tuo tarkoittaa?
Ja kun ihmisiä on niin erilaisia. Joku kiillottaa kaapin ovetkin harvase päivä ja pitää peilit puhtaina vaikka talossa olisi taapero-kolmoset. Toinen taas ei niin välitä vaan imuroi kerran viikossa ja yrittää jotenkin edes.
Tosiaan yhdelle "suht siisti" on toiselle hirveä sekasotku. Ja miksi tämä koskee vain kotiäitejä joilla kyllä riittää puuhaa muussakin kuin siivouksessa?
Ja kun ihmisiä on niin erilaisia. Joku kiillottaa kaapin ovetkin harvase päivä ja pitää peilit puhtaina vaikka talossa olisi taapero-kolmoset. Toinen taas ei niin välitä vaan imuroi kerran viikossa ja yrittää jotenkin edes.
Tosiaan yhdelle "suht siisti" on toiselle hirveä sekasotku. Ja miksi tämä koskee vain kotiäitejä joilla kyllä riittää puuhaa muussakin kuin siivouksessa?
"kolmen äiti"
Minä juuri kyselin yhdeltä toiselta kolmen lapsen äidiltä, ettämiksi tämä ei käy nuorimman kanssa perhekahvilassa enää sillä välin, kun isommat on seurakunnan kerhossa. Ei kuulemma ehdi, kun se on ainut aika jolloin voi siivota ihan rauhassa.
Minulle ainakin on tosi tärkeää sekin, että voin ottaa rennosti. Todellakin menen mieluummin istumaan perhekahvilaan ja rupattelemaan muiden kanssa ja samalla kuopus saa touhuta kavereiden kanssa. Se on sitten ihan sama, jos en sillä välin ehdi siivota.
Muutenkin monet äidit päivittelee minulle sitä, ettämiten ehdin laittaa huutonettiin tavaraa tai ehdin leipoa tai juoda kahvini rauhassa jne mutta minä en käytäkään kaikkea liikenevää aikaani mihinkään siivoamiseen. Touhutaan lasten kanssa ja otan sitä aikaa itsellenikin. En ymmärrä, että onko se kotiäitinä olo juuri sitä, että pitää saada paikat kiiltämään joka päivä. Kotiäitinä olo on ainoa aika ihmisellä, kun saa ilman aikatauluja vapaasti olla möllötellä ja tehdä just niinkun huvittaa.
Minulle ainakin on tosi tärkeää sekin, että voin ottaa rennosti. Todellakin menen mieluummin istumaan perhekahvilaan ja rupattelemaan muiden kanssa ja samalla kuopus saa touhuta kavereiden kanssa. Se on sitten ihan sama, jos en sillä välin ehdi siivota.
Muutenkin monet äidit päivittelee minulle sitä, ettämiten ehdin laittaa huutonettiin tavaraa tai ehdin leipoa tai juoda kahvini rauhassa jne mutta minä en käytäkään kaikkea liikenevää aikaani mihinkään siivoamiseen. Touhutaan lasten kanssa ja otan sitä aikaa itsellenikin. En ymmärrä, että onko se kotiäitinä olo juuri sitä, että pitää saada paikat kiiltämään joka päivä. Kotiäitinä olo on ainoa aika ihmisellä, kun saa ilman aikatauluja vapaasti olla möllötellä ja tehdä just niinkun huvittaa.
"Lissu"
Aina ei jaksa kiinnostaa. Mä olen jotenkin saanut tarpeekseni koko hommasta, alkuun mä yritin ja yritin siivota ja pitää paikat tiptop, sitten jossain vaiheessa heräsin ja totesin että paras nauttia lapsista ja kotiäitiydestä nyt, ehtii niitä nurkkia kuurata myöhemminkin kun lapset on omatoimisempia.
Meillä on usein kyllä sekaista, mutta vedän rajan siihen että likaista ei saa olla.
Meillä on usein kyllä sekaista, mutta vedän rajan siihen että likaista ei saa olla.
mä en oo koti äiti vaik kotona olenki ja juu mä siivoon joka pvä niin ettei ole likaa mutta joka pvä en jaksa/viitti leluja yms kerätä..toki olohuoneesta kerään pois iltasin..meillä täl hetkel liika pieni asunto ja tavaraa älytön määrä joten meillä ei näytä järjestelmällisen siistiltä ku liikaa tavaraa joka puolella..
ja juu mä siivoon joka pvä niin ettei ole likaa mutta joka pvä en jaksa/viitti leluja yms kerätä..toki olohuoneesta kerään pois iltasin..meillä täl hetkel liika pieni asunto ja tavaraa älytön määrä joten meillä ei näytä järjestelmällisen siistiltä ku liikaa tavaraa joka puolella..Aika hauska (not) taas huomata, että useille palstalaisille ei ole olemassa kuin musta ja valkoinen, ääripäät. Koti on joko saastainen tai sitten viimeistä komeronnurkkaa myöten tiptop. Varmasti useimmilla koti on jotakin siltä väliltä, ja hyvä niin. Tietenkin on olemassa neuroottisia siivoajia ja sitten taas niitä, joiden koti muistuttaa sikolättiä enemmän kuin ihmisasumusta.
"Aikaa"
Minä kasvoin siistissä kodissa, vaikka oma huoneeni olikin useimmiten kuin pommin jäljiltä. Äiti vietti töiden jälkeen koko illan keittiössä kokaten ja siivoten (tai siltä se ainakin tuntui). Muistan, että olisin antanut mitä vain, kun se olisi joskus istuutunut sohvalle katsomaan vaikka leffaa meidän kanssa.
Itsekin rakastan siistiä kotia, mutta tärkeämpää on olla lapsen kanssa. Toivon kuitenkin, että saan nauttia vähän siistimmästä talosta, kun pääsemme muuttamaan isompaan. Nyt on kaapit ja hyllyt täpösen täynnä, vaikka vika on varmasti myös muussa kuin tilojen niukkuudesta. Yritämme opetella siistimmäksi ihan oman viihtyvyytemme vuoksi, mutta en toisaalta halua ikinä olla kuten oma äitini oli, eli lähes poissaoleva siivousvimmassaan. Itse haluan istuutua lasteni kanssa illalla sohvalle tai keittiön pöydän ääreen, ja jutella kuulumiset, vaikka sitten olisikin likaiset astiat tai pyykkivuori odottamassa. Aikaa ei ole määrättömästi, ja varsinkaan sitä ei voi kääntää taaksepäin. Tuskin ikinä tulen katumaan sitä, että vietin liian vähän aikaa siivoten...
Itsekin rakastan siistiä kotia, mutta tärkeämpää on olla lapsen kanssa. Toivon kuitenkin, että saan nauttia vähän siistimmästä talosta, kun pääsemme muuttamaan isompaan. Nyt on kaapit ja hyllyt täpösen täynnä, vaikka vika on varmasti myös muussa kuin tilojen niukkuudesta. Yritämme opetella siistimmäksi ihan oman viihtyvyytemme vuoksi, mutta en toisaalta halua ikinä olla kuten oma äitini oli, eli lähes poissaoleva siivousvimmassaan. Itse haluan istuutua lasteni kanssa illalla sohvalle tai keittiön pöydän ääreen, ja jutella kuulumiset, vaikka sitten olisikin likaiset astiat tai pyykkivuori odottamassa. Aikaa ei ole määrättömästi, ja varsinkaan sitä ei voi kääntää taaksepäin. Tuskin ikinä tulen katumaan sitä, että vietin liian vähän aikaa siivoten...