En voi käsittää, lapseni ex-pph:n outo käytös? Mikä mättää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pipsiläinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pipsiläinen

Vieras
Tyttömme oli tässä ihan meidän vieressä, samoissa kerrostaloissa missä asumme, hoidossa 1-4v ihanalla perhepäivähoitajalla. Hoitaja oli aina tosi kiva, rupatteli mukavia jne. Lapsi sai myös erinomaista hoitoa. Lopetti pph:n työt kun oma lapseni oli 4v, siinä vaiheessa pph:n lapset oli 9v ja 11v ja tämä ex-pph:mme meni sitten päiväkotiin töihin. Kertoili tästäkin muutoksesta aikoinaan ihan iloiseen sävyyn, alunpitäenkin oli ollut tarkoitus olla pph vain kun omat lapset pieniä, mutta työ tavallaan imaisi mukaansa. Iloisin mielin oli menossa päiväkotiin töihin ja juteltiin paljon siitä ja muustakin.

Kesällä pph lopetti vanhan työnsä ja nyt syksyllä on aloittanut työt päiväkodissa.

Hänen käytös on muuttunut todella vältteleväksi. Kerran esim. ilahduin kun näin hänen kävelevän samaa katua vastaan, mitä itse kävelin, ajattelin että päästään juttelemaan yms. mutta hän katsoi äkkiä toiseen suuntaan ja kääntyi pois siltä kävelytieltä! Voisi olla sattumaa ellei näitä tapauksia olisi paljon. Vastakkain sattuessa sanoo pikaiset "moi" samantien kääntyy poispäin ja kiirehtii nopeaa vauhtia pois etten ehdi jutella mitään muuta.

Mikä kumma sitä vaivaa? Työtkö on vain töitä ja ex-työhön liittyvät ihmiset unohdetaan kun ex-työ loppuu? Luulin että hän piti meidän perheestä ihan oikeasti, mutta nyt tuntuu että ehkä olikin mukava vain työnsä puolesta???
 
meiän ex perhepäivähoitaja on iloinen ja juttelee meiän kanssa mielellään kun tapaa meiät kaupassa yms. olemme käyneet tapaamassa häntä hänen kotonaan myös nyt kun lapsi on eskarissa ja eriryhmässä ja aina saaneet tervetulo toivotukset yms. siksi minäkin ihmettelen tuollaista ex-pph käytöstä.
 
No en oo kyllä puhunut hänestä mitään pahaa, päin vastoin. Tykkäsin todella ja nyt tosiaan kummastuttaa! Hänkin todella vaikutti aidosti siltä että piti meistä, mutta ei sitten kait...
 
Minä olen asiakaspalveluammatissa ja oikein pidetty asiakkaiden keskuudessa. Pitävät minua positiivisena, aina ystävällisenä ja mukavana rupattelukumppanina. Näin ainakin ovat palautetta antaneet. Silti en halua vapaaaikanani olla missään tekemisissä asiakkaideni kanssa. Jos kaupassa tulevat vastaan, livahdan äkkiä hyllyn taakse "piiloon". Jos tulevat kadulla vastaan, vaihdan nopeasti kadun toiselle puolelle, jos vaan mitenkään luontevasti kerkiän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja työtä:
Minä olen asiakaspalveluammatissa ja oikein pidetty asiakkaiden keskuudessa. Pitävät minua positiivisena, aina ystävällisenä ja mukavana rupattelukumppanina. Näin ainakin ovat palautetta antaneet. Silti en halua vapaaaikanani olla missään tekemisissä asiakkaideni kanssa. Jos kaupassa tulevat vastaan, livahdan äkkiä hyllyn taakse "piiloon". Jos tulevat kadulla vastaan, vaihdan nopeasti kadun toiselle puolelle, jos vaan mitenkään luontevasti kerkiän.

olin tulossa sanomaan samaa..välillä ahdistaa kun ei ole "vapaalla" koskaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja työtä:
Minä olen asiakaspalveluammatissa ja oikein pidetty asiakkaiden keskuudessa. Pitävät minua positiivisena, aina ystävällisenä ja mukavana rupattelukumppanina. Näin ainakin ovat palautetta antaneet. Silti en halua vapaaaikanani olla missään tekemisissä asiakkaideni kanssa. Jos kaupassa tulevat vastaan, livahdan äkkiä hyllyn taakse "piiloon". Jos tulevat kadulla vastaan, vaihdan nopeasti kadun toiselle puolelle, jos vaan mitenkään luontevasti kerkiän.

Höh, kävitkö lukemassa ajatukseni? Kirjotit munkin puolesta. Paitsi että olin asiakaspalveluammatissa...muut on myös mun "kynästä".
 
Näissäkin hommissa on saatava pitää oma yksityisyytensä ja rauha olla omissa oloisaan jos haluaa. Phh:t tutustuvat aika moneen perheeseen ja yleensä asiakasperheet asuvat vielä lähialueella, joten jos phh alkaa jutella jokaisen nykyisen ja ex-asiakasperheen kanssa vaikka kauppareissulla, niin eihän siitä tule loppua. Itse halusinkin työpaikan vähän kaempaa kuin ihan omalta asuinalueelta juuri tämän "ongelman" takia.
 
Itse pidän aika tiukkaa linjaa siitä, että työ on työtä. Tykkään lapsista, mutta vapaa-aikani omistan omalle perheelleni, harrastuksille ja ystäville. En suostu mihinkään synttärikahvitteluihin tai kyläilyihin lasten koteihin. Ja se ei tarkoita, ettenkö välittäisi lapsista ja heidän perheistään. Mutta vuosien saatossa näitä perheitä kohtaa aika paljon, joten kiirettä pitäisi, jos kaikkien luona kävisi tai jos lapset yhtäkkiä aina vaan paukkaavat paikan päälle meille. Kaupassa toki tervehdin ja kuulumiset vaihdetaan, mutta ei sen enempää. Elämä jatkuu hoitosuhteen loppuessakin =)
 
Osa ihmisistä on tavallaan "pakkososiaalisia". Tällaisille ihmisille on luontevampaa olla ihmisten kanssa tekemisissä, kun sosiaaliset roolit ovat selkeitä. Luonne voi olla ihan mukava, mutta nämä henkilöt kokevat sellaiset tilanteet hankaliksi, joissa vapaa-ajan minän ja työminän pitäisi jotenkin kohdata tai joissa pitäisi kohteliaasti ja luontevasti asettaa rajat tuttavallisuudelle. Luulen, että tässä on siitä kyse.
 
Ihmisille sattuu ja tapahtuu kaikkea. Omainen voi olla sairastunut, pph itse voi olla sairastunut, eikä jaksa vaihtaa kuulumisia tuttavien kanssa, vaan haluaa suojata itseään ja vältellä, ettei tarvitse alkaa selittelemään tai esittämään iloista.
 

Yhteistyössä