En vain kykene hyväksymään miestäni osaksi elämääni

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Hän ei mahdu maailmaani. Hänen tapansa poikkeavat täysin omistani. Hänen tekemisensä, eleensä ja ilmeensä ärsyttävät. Hän on outo. Erilaiset taustamme vaikuttavat suhtautumiseeni varmasti hyvin paljon, vaikka sitä en aiemmin ole tullut ajatelleeksi. Hänessä on todella paljon hyviä puolia ja on huolehtivainen mies, mutta en ole saanut raivattua hänelle tilaa elämässäni vaikka olen vuosia jo yrittänyt. Hän herättää minussa hellyyden tunteita kun katson häntä, mutta vähän samalla tavalla kuin oma veli herättäisi. Pelkään, että heitän elämääni hukkaan hänen kanssaan; tulenko ikinä sopeutumaan elämään hänen kanssaan kun tähänkin mennessä on yritetty jo niin kauan?
 
Lisäksi mies sulkee mut jotenkin ulkopuolelle elämästään... Kyselee kyllä minun kuulumisiani, mutta ei kykene avautumaan omista kuulumisistaan. Emme käy koskaan hänen sukulaistensa tai kavereidensa luona. Menee vessaan tai pihalle puhumaan puhelimeen, etten kuulisi mitä hän puhuu (?). Ihan ihme hommaa, olen väsynyt ja tympiintynyt ja tämä varmasti vaikuttaa suhtautumiseeni. (Ja kyllä, asioista on puhuttu!)
 
Oletko jossain vaiheessa nähnyt hänet kiihkeässä valossa?

Ihan alkuaikoina halusin seksiä hänen kanssaan (nyt sitä ei ole ollut piiiitkään aikaan), mutta suhteemme on aina perustunut järkeen. Tai siis miten sen sanoisi, noh, suhteemme ei ole ollut mikään intohimo-rakkaus-suhde. Toivoin, että järkevä alku toisi vakaan kumppanuuden tullessaan, mutta näköjään kaikki vaan lopahtaa:(
 
[QUOTE="vieras";28225876]Oletko sama, joka kirjoitti muutama päivä sitten, että mitä mieltä, jos 25-vuotias eroaa?[/QUOTE]

En, mutta täytypä etsiä haulla jos asiasta on jo täällä puhuttu! Sorry!
 
[QUOTE="hmh";28225873]Niinko mites se mies sitten eksyi sun elämääsi? Miten tuli eteen tilanne että siitä tuli "miehesi"? Joku osuus kai oli itselläsikin?[/QUOTE]

Molemmat jo sen ikäisiä, että parisuhde tuntui luontevalta ratkaisulta. Hänen kanssaan se tuntui hyvältä päätökseltä. Liekö sillä vaikutusta asiaan, että ehkä molemmat koimme aikamme käyvän vähiin? Ja sitten kun on tottunut itsenäiseen elämään, onkin vaikeaa luopua siitä? Tosin, olen ollut parisuhteissa aiemminkin, eikä koskaan ole ollut tälläistä!
 
[QUOTE="vieras";28225880]En, mutta täytypä etsiä haulla jos asiasta on jo täällä puhuttu! Sorry![/QUOTE]

En minä sillä, kirjoituksesi vaikutti niin samantapaiselta. :) Jätä kysymykseni huomiotta.
 
En tiedä, mutta jos et ole koskaan varsinaisesti syttynyt hänestä seksuaalisesti? Hetken aikaa varmaan aluksi seksi onnistuukin vähän "kaveripohjalta." En kyllä tiedä, mutta käsittäisin, että niinkin voi käydä.
 
En tiedä, mutta jos et ole koskaan varsinaisesti syttynyt hänestä seksuaalisesti? Hetken aikaa varmaan aluksi seksi onnistuukin vähän "kaveripohjalta." En kyllä tiedä, mutta käsittäisin, että niinkin voi käydä.

Olen perustellut suhdetta ehkä sillä, että intohimoiset suhteeni ovat päättyneet aina siihen, että sydämeni on särkynyt. Nyt ymmärrän, että usein on otettava riskejä, eikä varman päälle kannata pelata. Seuraukset ovat sitten tässä. Onhan se niinkin, että pitkässä suhteessa kipinä väistämättäkin hiipuu ajan kuluessa, mutta tuskin sen kuuluisi kokonaan sammua?
 
No en mää viitsis elää kenenkään kanssa jonka kanssa ei ole koskaa kipinöiny.

Uskon vakaasti feromoneihin ja seksuaaliseen vetovoimaan. Jos se puuttuu niin sitten puuttuu kaikki. Tietysti se muu elämäkin täytyy jotenkin sointua toisiinsa, mutta jos kipinää on niin monet osat saa jotenkin soviteltua. Jos ei niin ei kannata. Toveriavioliitto, phui.
 
[QUOTE="vieras";28226101]Olen perustellut suhdetta ehkä sillä, että intohimoiset suhteeni ovat päättyneet aina siihen, että sydämeni on särkynyt. Nyt ymmärrän, että usein on otettava riskejä, eikä varman päälle kannata pelata. Seuraukset ovat sitten tässä. Onhan se niinkin, että pitkässä suhteessa kipinä väistämättäkin hiipuu ajan kuluessa, mutta tuskin sen kuuluisi kokonaan sammua?[/QUOTE]

sä itse olet ihan yhtä syypää kipinän hiipumiseen kuin miehesikin,vai oletko jopa enempi?

Tiedätkö sitä kipinää täytyy pitää yllä! Väestöliitolta löytyy hyvät sivut ja niin sitä pariterapiaakin kannattais kokeilla,ennenku lyö hanskat tiskiin.

ja tosiaan mitäpä jos sulla on nyt iskenyt ikäkriisi? mitäpä jos kyllästymisesi yms johtuukin vain itsestäsi? siinähän sitten miehesi jätettyä onkin hyvä olla,jos huomaatkin kaipaavasi häntä...

Toimivassa parisuhteessa asioita kuuluu jakaa,vain siten syntyy yheisiä muistoja. ja kyllä yksinäisyys voi olla tuhoavaa(jos miehesi sulkeutuu sulta). mutta sinäkin voisit tehdä asioille jotakin! ps. oikea on se ihminen kenet päätät oikeaksi itsellesi, ja niihin tunteisiin toista kohtaan voi myös itse vaikuttaa.


Onnellisen liiton saavuttamiseksi on tärkeää, että molemmat irtautuvat lapsuudenperheestään. Tämä mahdollistaa sen, että pari voi olla itsenäinen ja muodostaa oman kahden hengen yhteisönsä. Yhteisö rakentuu kiinnostuksesta toista kohtaan ja halusta jakaa tämän painolasti. Muodostamassaan yhteisössä kumpikin ottaa vastuun toisen onnesta eikä pelkää vastuutaan. Molemmat ovat valmiita kuuntelemaan toista ja pitämään hänestä huolta.

Tärkeää onnellisessa liitossa on myös kriisinhallintataito. Onnelliset osaavat ja uskaltavat ilmaista itseään ja eriäviä mielipiteitään. Hyvät ja samalla onnelliset kriisinhallitsijat uskaltavat olla parisuhteessa oma itsensä omine mielipiteineen. Toisen pakonomainen miellyttäminen ei johda onnelliseen liittoon, painottaa Wallerstein. Hyvä itsetunto on siis yksi onnellisen liiton salaisuuksista.

– Itsetunto kehittyy koko ajan, ja elää aaltoliikkeessä. Kumppani parhaimmillaan tukee, kun toinen tarvitsee tukea, ja vetäytyy, kun on aika antaa toisen yksin loistaa, sanoo Heli Vaaranen.

Seksuaalinen luottamus on oleellinen osa onnellista liittoa. Kun luottamus on kohdallaan, pari ymmärtää toisen erilaisia seksuaalisia vaiheita; innostusta, väsymystä ja muuttuvaa makua. Wallerstein tähdentää, ettäonnellisen parin seksuaalinen elämä on jatkuva eroottinen löytöretki. Seksuaalisesti vapautuneet parit ovat uteliaita toisiaan kohtaan ja uskaltavat tuoda fantasiansa reippaasti aviovuoteeseen.

Muista hoitaa myös onnellista parisuhdetta - Väestöliitto


Pidä minut lähelläsi - Väestöliitto

Sillä mitä teemme yhteyden katkeamisen hetkellä on erittäin suuri merkitys parisuhteelle. Pystytkö kääntymään ja yrittämään yhteyden luomista uudelleen? Mikäli et pysty, tuloksena on helposti riitoja, jotka noudattavat tiettyä kaavaa. Kyse on niin sanotuista ”kielteisistä kehistä”. Jos nämä kehät saavat tilaa parisuhteessa, kumpikin osapuoli alkaa tuntea itsensä yksinäiseksi ja parisuhde alkaa tuntua yhä turvattomammalta paikalta. Herää epäilys, onko partnerisi sinua varten, arvostaako hän sinua ja laittaako hänet sinut etusijalle.
 

Yhteistyössä