Tää on jotenkin huvittava keskustelu, joka menee saivartelun puolelle...
Sehän on selvä, että kaikki toki voivat jäädä "kotiin" hoitamaan lapsensa 3-vuotiaiksi, jos pistävät elämänsä kokonaan uusiksi. Joillekin se sitten saattaa (kärjistettynä) tarkoittaa sitä narkkien keskellä hikisessä yksiössä asumista viiden hengen perheen kanssa, toiset voisivat päätyä jopa siltojen alle tai yömajoihin. Mikäpä siinä, jos tosiaan pitää tärkeimpänä hyvän äidin mittana sitä, että lapsen kanssa on oltava se "asetettu" 3 vuotta kotona.
Kyse nyt kuitenkin on enimmäkseen siitä, mikä on oikeassa elämässä kannattavaa ja järkevää. Eiköhän jokainen ajattele kysymykseen vastatessaan omaa sen hetkistä tilannettaan. Ja niin pitääkin olla. Tosielämässä on pelkkää jeesustelua vedota arvovalintoihin ja saarnata vaihtoehtona sitä, että oma koti pitäisi myydä pois sen tähden, että voisi jäädä joka lapsen kanssa kolmeksi vuodeksi kotiin. Tai että pitäisi samasta syystä luopua työstään ja muuttaa yhteiskunnan myöntämien etujen varassa jonnekin takamaalle punaista tupaa asuttamaan. On käynyt jo selväksi, että ne ovat vaihtoehtoja (joillekin arvomaailman mitta), mutta eiköhän kuitenkin järkevintä ole tehdä kokonaisuudessaan hyviä ratkaisuja? Sellaisia, että ne sopivat omalle perheelle pitemmälläkin tähtäimellä.
En ymmärrä yhtään tätä vimmaa, että pitää aina asettaa työ ja perhe vastakkain. Ihan kuin niitä ei voisi yhdistää. Suurin osa töissä käyvistä äideistäkin on ihan normaaleissa töissä, eivätkä elä mitään uraohjuksen arkea ja tee töitä 18h vuorokaudessa. Ja tosiasiahan on, että teki niin tai näin, aina jollain riittää nokan koputtamista. Mulle henkilökohtaisesti on ihan sama, haluaako joku äiti mennä töihin heti vanhempainvapaalta tai haluaako joku toinen äiti viettää kotona sen kolme vuotta tai mahdollisesti lopun elämänsä. Mä en sen perusteella arvosta ketään äitinä enempää tai vähempää. Mä olenkin totaalisen kyllästynyt tähän vastakkainasetteluun kotiäiti=hyvä äiti, töissä käyvä äiti=huono, itsekäs äiti. Tai kotiäiti=lusmu ja työtätekevä="ahkera muurahainen". Jne jne.
Minä itse muuten kuulun noihin huonoihin äiteihin, lapseni ovat menneet (ja kolmaskin tulee menemään) noin 1,5v iässä perhepäivähoitoon. Heistä tulee varmasti täysiä roistoja ja holisteja aikuisikään mennessä, onneksi olen sitten itse lakialalla, niin tiedän aina minkälainen tuomio milloinkin on odotettavissa...
Tänks, helpotti kovasti...