En uskalla syöttää lastani!

[Apuja...]

Meijän pikkumies höräsee tosi usein ruokaa väärään kurkkuun. Nyt oonkin alkanu pelkäämään suorastaan ruokailuja ja hän varmasti jotenkin aistii sen kun on itkuinen. Ja itkuisena ei syömisestä tule mitään kun koko ajan saa pelätä väärään kurkkuun menemistä. Soseutan hänen ruokansa vieläkin (ikää pojaklla siis 1v1kk) enkä uskalla sormiruokaakaan enää oikein antaa kun pelottaa niin että hän tukehtuu palasiin... Miten uskaltaisin antaa karkeampaa ruokaa ja esim leipää jo hänelle tutustuttavaksi?

 

[Non compos mentis]

Vie lapsi lääkäriin, tarkistavat onko ongelmia. Älä tee lapsesta syömishäiriöistä. Päiväkodissa kaikki lapset syövät tuossa iässä jo samaa ruokaa kuin muutkin siellä.

 

[elä ressaa]

Niin ne kaikki lapset välillä yskii ja kakoo mutta olethan sinäkin syömään oppinut vauvana ja Pakkohan pojan on syödä ja opetella syömään, rentoudu siis ja vahdi vaan ja ota selvää keinoista millä se ruoka kurkusta saadaan pois, sen sijaan että liikaa stressaisit syöttämistilannetta. Lapsi aistii kuyllä ja ensi tutustumiset uusiin ruokiin olis hyvä olla ressittömästi ja lapsen omalla aikataululla.

 

[äiti kahdelle]

Esikoiseni kanssa tunsin ihan samoja tuntemuksia. Hän ihan vauvasta asti veti maitoa jatkuvalla syötöllä henkeen (oli pullolapsi) ja sen jälkeen kiinteääkin usein. Välillä oikein pelkäsin isin töihin lähtöä kun jäimme kahden, olin varma et illalla poika ei oo enää hengissä. Mutta hengissä on edelleen ja toinenkin vielä!

Pikkuhiljaa vain annat karkeampaa ruokaa. Tuon ikäinen osaa jo hyvin purra ruokaa ja mukeltaa sitä suussaan. Sinun tehtäväsi on antaa hänelle haastetta ruokailuun. Entä jos isi alkaisi ensin tarjota kokkareisempaa ruokaa, leivän paloja ym. lapsi oppii käsittelemään sitä ilman, että aistii vanhemman pelon ja arkuuden. Ei lapsesi pieniin muruihin tukehdu, kyllä hänkin oppii kantapään kautta, jos ei muuten, miten ruokaa syödään. Koita ottaa rennosti!

 

[vieras]

Meillä poika joi reilusti yli 1 vuotiaana vielä niin, että aina oli juomat väärässä kurkussa. Meni ohi aikaa myöten, mutta joka ruokailulla joutui kuuntelemaan yskimistä.

 

[v]

saman pelon kanssa on eletty, mutta rohkiasti vaan antamaan pieniä leipäpaloja
ja tosiaan selvitä keinot miten voit auttaa poikaa mikäli ruoka jää jumekseen.

 

[vieras äiti]

Jokainen lapsi oppii syömään myös karkeampaa ruokaa. Älä kiirehdi, anna sormiruokana ensin jotain sellaista "pehmeänpää", joka varmasti menee juoman avustuksella alas kurkusta, jos lapsi sitä kakoo. On todella tärkeää oppia syömään karkeaa ruokaa jo senki takia, että se on tärkeää suun motoriikalle ja siten puheen oppimiselle. Olisikohan lapsi vaistonnut myös sinun pelkosi tästä tukehtumisesta ja sen takia asia nyt "jumittaa". Kaikki oppivat kyllä varmasti syömään, kukin omaan tahtiinsa. Pikku hiljaa hyvä tulee :0)

 

[tuisku77]

Meillä saaneet sormiruokaa jo puolivuotiaasta.. Mutta voisiko olla läppävikaa?

 

[...]

tiedän oikeasti tunteen. Meidän poika syö vieläkin 2v hienonnettua (ei ihan sosetta kuitenkaan), koska ei osaa pureskella. Toki voi pikkuhiljaa antaa karkeampaa, mutta tässä meidän tapauksessa se menee aina siihen, että kaivan ruoan lapsen kurjusta kun eteen sattuu pala, joka ei niellen mene. Poika myös usein saattaa suuttua jostain pöydässä ja alkaa itkeä, jolloin on taas sama seuraus. Olen yli kymmenen kertaa kaivanut ruokaa pojan kurkusta, kun ei ole enää saanut henkeä ollenkaan, kyse ei siis ole pienestä kakomisesta.

En ole keksinyt mitään ratkaisua, eikä neuvola tai muukaan taho ole osannut ehdottaa mitään. On vain odoteltava, että ymmärrystä tulee lisää...