Tukehtumisen pelko...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pelokas mami
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Pelokas mami

Vieras
Mulla on yksivuotias poika joka syö ihan suht hyvin, välillä nirsoilee. Pari kertaa on hörässy ruokaa väärään kurkkuun ja olen pelästyny niin paljon et ei mitään rajaa! Hän itkeskelee usein ennen ruokaa kun on nälkä ja jos on itkuinen, menee ruoka helpommin väärään kurkkuun. Eli noidankehä on valmis; mä en uskalla itkuisen lapsen suuhun laittaa ruokaa ja ruoka on itkuun ainoa helpotus. Pelkään jokaista ruokailua ja musta tuntuu että poika vaistoo sen jotenki... Jos liharuoka ei mene vaan on itkuinen niin saatan vaihtaa sen muutaman lusikallisen yrittämisen jälkeen jugurttiin joka on sileää niellä. Ja muussaan hänen ruokansa edelleen melko sileäksi koska pelkään.. Sormiruokaa hän saa maissinaksuja ja kurkkua mutta mua pelottaa oikeesti koko ajan se tukehtuminen! Onkohan tää enää normaalia... Noiden parin kakomiskerran jälkeen musta on tullu ihan skitso...

Miten muilla. Eikö puheenkeityksellekin ole suotavaa että ruuassa olis niitä paloja jo... Uskallatteko antaa yksivuotiaille jo esim leipää?
 
Meillä meinasi isompi tyttö tukehtua ruokaansa vielä 3-vuotiaanakin... ;) Tosin nyt hän jo reipas tuleva ekaluokkalainen, joten uskoisin, että ei mitään hätää teilläkään. Muistutat vain lasta jatkuvasti siitä, että 'muista pureskella'.

ehkä kannattaisi kokeilla ensin antaa jotain 'kädessä pureskeltavaa', eli esimerkiksi porkkanaa / kurkkua, jotta lapsi ensin oppii ylipäätään pureskelemaan syötävänsä. Näin tuo opittu taito varmasti tulee käyttöön myös ns. normaalissa ruokailussa.

Itse ollaan kyllä annettu jo heti noin puolivuotiaana - 9 kuisena leipää yms lapsellemme (myös tälle pienemmälle, joka nyt siis 1vuosi ja 4kk)... Että mikäli lapsella ei allergioita tms ole, niin mikäs sitä estää. Auttaa vain puhkeavien hampaiden kanssa.

Ja tuosta sinun ylireagoinnistasi: se on aivan normaalia, että pelästyy =) Sitä varten me vanhemmat ollaan olemassa, että autetaan ja tuetaan tässä elämän matkalla.
 
Mulla on ihan sama pelko..pihalla varsinkin kun poitsu laittaa suuhunsa joka kiven niin saa kulkea perässä kuin mikäkin hyeena..ja jos sattuu yskimään niin hyvä etten heti ryntää kaivelemaan suuta..
 

Yhteistyössä