en uskalla mennä hoitoon

[kipu]

Olen yh, ja kärsin vuosia kestäneestä pahasta olosta. Joka ikinen aamu se

siellä tuntuu ja tunnen että patoutuneet tunteet olis tulossa, mutta koska olen
aina yksin, en saa purettua pahaa oloani.
Kaikki johtuu väkivallasta mitä olen kokenut ja oon sulkenut kaiken sisääni.
Käyn kyllä keskustelemassa, mutta välillä on pitkäkin väli ettei mitään tapahdu.
Ne asiat eivät tule tunteineen siinä tietyssä ajassa esiin ja niin sama olo
jatkuu.
Usein mulla on tunne että pitäis mennä esim. sairaalaan vähäksi aikaa, jos
siellä olo auttaisi.
Tarvitsisin turvallisen paikan etttä voisin kohdata pelottavat tunteeni
ja jonkun ihmisen lähelle(ainakin välillä).
Nyt on vaan se pulma että en uskalla mennä psyk. sairaalaan tai vastaavaan, koska tietoni kirjataan ylös ja olen yh ja pelkään lastensuojelua.
Vaikka lapseni voi hyvin, ja pystyn hänet hoitamaan.
Silti kun mielenterveyssyyt voivat olla peruste että joutuu "syyniin".
Päihteitä en käytä.
Mulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa että lapsi kasvaa
täysi-ikäiseksi ja siihen on vielä vuosia.
Tämä on kamalaa että tarvitsisin apua, enkä uskalla mennä mihinkään.
Ja kaiken lisäksi tuntuu hassulta että jos olisin huumeidenkäyttäjä
tai alkoholisti, voisin päästä kuntoutusklinikalle.
Mutta kun kärisn väkivallan aiheuttamista traumoista, meille ei ole
oikein mitään.
Pari kurssia olen käynyt, ei niistä paljon apua ollut.
Istuttiin vaan tuntikausia. Istumalla en parane.
Olisi hyvä jos olisi "takuu" että voisin mennä hoitoon rauhassa
ilman että tarvitsee pelätä ls-työntekijöitä.

 

[mietin vaan...]

Tarvitset apua, ja jos lapsi otetaan "huostaan" hoitojaksan ajaksi, et varmasti menetä häntä kokanaan. On hienoa, että myönnät ja tiedät, että tarvitset apua ja sitä sinun kannattaisi hakea. Tilanteesi voi pahentua ja et enää pärjää lapsesi kanssa, sitä parempi mitä aikaismmin lähdet hoitoa hakemaan.

 

[ap]

Mä kerroin että pärjään lapsen kanssa ja jaksan hoitaa hänet! Siitä ei ole kyse ollut koskaan. Mun tilanne tuskin huononee koska tää on ollut jo niin kauan.
Joudun pidättelemään vaan sitä oloa sisälläni, joskus tuolla "terapiassa" saan tunteita
esiin ja sitten taas olo tasaantuu.