En uskalla kertoa miehelle, että haluan eron :(

5 vuotta, joista 2 vuotta naimisissa. Lapsi, miltei 3-vuotias.

Yhteistä omaisuutta ei ole kertynyt, joten ositettavaa ei ole. Siinä mielessä ero olisi "helppo". Mies on kuitenkin varannut perheelle jo talvilomamatkan, jossa on kiinni rahaa n. 2500 euroa, eikä näitä rahoja saa takaisin (ei peruutusturvaa). Tiedän, että hän tulee raivoamaan minulle asiasta ja kaataa asian yksin minun syykseni, vaikka hänen käytöksensä on päällimmäinen syy erohaluuni. Kolmansia osapuolia ei ole.

Miehestä on tullut kiroileva, äkäinen, tiuskiva. Hän huusi viimeksi eilen lelun päälle astuessaan, miten on kyllästynyt tähän perhehelvettiin. Odottaa minun koko ajan passaavan häntä (myönnän, että olen tehnyt sitä viime aikoina kotonaollessani liikaa ja hän on päässyt siihen tottumaan). Viime aikoina on alkanut tuntumaan, että taloudessa on kaksi lasta ja vain 1 aikuinen, sillä mies ei korjaa lapsen tekosia ja sotkuja, muistaa kyllä "kannella" minulle, että "E sotki sitä, E levitti tän, E sotki siellä ja tuolla".

Jos yritän sanoa asiasta miehelle, sanon kuitenkin väärin ja hän ottaa sen vittuiluna. Eilen kuulin viimeksi haistattelua hänen suustaan, kun sanoin (jälleen kerran), etten jaksa enää passata häntä koko ajan, aamupalaa myöten, kohta pitää varmaan aamuisin pukeakin hänet!

 

Olen mies mutta sanon että sun kannattaa kyllä hakea eroa, ehkä sen myötä tuleva exäs kasvaa vihdoin aikuiseksi. Eikä kannata uskoa sen jälkeen niitä "mä oon muuttunut" viestejä.

 

Eroa ennen kuin käy kuten Vuosaaressa. Se nainen yritti erota moneen kertaan. Mies päätti molempien elämän.

 

Sanoitko siis miehelle, että kohta pitää varmaan pukea hänet? Jos sanoit, niin en yhtään ihmettele, että mies alkoi haistatella. Hienovaraisemmat ohjailukeinot toimivat yleensä paremmin varsinkin, jos toinen on jo valmiiksi ärtyisä ja riidanhaluinen.

 

Sanoitko siis miehelle, että kohta pitää varmaan pukea hänet? Jos sanoit, niin en yhtään ihmettele, että mies alkoi haistatella. Hienovaraisemmat ohjailukeinot toimivat yleensä paremmin varsinkin, jos toinen on jo valmiiksi ärtyisä ja riidanhaluinen.

Ei, en sanonut. Huomatin hänelle varmaan kymmenettä kertaa kiroilusta (vittu, paska, saatana) lapsen kuullen. Kiroilu ei tuo hänen lauseilleen minkäänlaista lisäarvoa. Vastaus oli "haista vittu" ja painui mielenosoituksellisesti yläkertaan. Vähän kuin minä teini-iässä, ilman haistattelua tosin.

Mikäli asioihin palaa myöhemmin (ts. ne pitäisi varmaan jättää huomiotta ja käsittelemättä), niin se on hänestä pelkkää vittuilua. Yritin tänään puhua tuosta, että kokeeko hän oikeasti, että perhe-elämä on helvettiä. Mies ei suostunut puhumaan aiheesta, reaktio oli lähinnä yritätsä vittuilla mulle.

Lapselle hermotuu monta kertaa päivässä. Vilkas, energinen poika, kaipaa leikkiseuraa ja huomiota. Isää ei kiinnosta leikkiä, jolloin lapsi hakee huomiota myös pahanteolla (tääkin on jännä, että mun kanssa lapsi ei tappele juuri koskaan) ja pahanteosta miehellä palaa pinna välittömästi. Huutaa, karjuu, tänään lapsi sai kuulla olevansa häiriintynyt äpärä. Eilen miehen teki mieli kasvattaa lasta nyrkillä.

Väärinkäsitysten välttämiseksi sanottakoon vielä, että mies ei ole koskaan lyönyt minua tai poikaa.

Muutos huonompaan on tapahtunut hiljalleen - sitä mukaa, kun lapsi on kasvanut ja vaatinut enemmän ja enemmän huomiota myös isältään. Minähän hänet olen hoitanut kuitenkin vauva-ajasta lähtien.

Kotoa en saa poistua ilman selvitystä mihin, miksi, kenen kanssa? Eilen sanoin ohimennen jonkun lauseen yhteydessä, että kunhan E nukkuu (menee nukkumaan 18.30-19 joka ilta eli aikaisin), voisin lähteä pyörähtämään ostarilla yksikseni. Ensin kysyi miksi (en ole 2 viikkoon käynyt yksin missään), sitten kenen kanssa (yksin) ja lopuksi totesi, että et oo menossa.

 

Kuulostaa pahalle. Saatko mennä ostarille lapsen kanssa kahden vai onko sekin kiellettyä?

 

Saan mennä pojan kanssa minne vaan. Vain yksin lähtiessä joudun antamaan hirveän selonteon menoistani. Miehen vastaavasti ei tarvitse, olen päästänyt hänet jopa ulkomaille yksikseen.

Mitään aihetta mustasukkaisuudelle (sitä se kai on?) en ole koskaan antanut.

 

Mies on sairaan mustasukkainen. Pelkää, että sä lähdet. Hänellä on heikko itsetunto. Kannattaa erota hyvissä ajoin. Mulla semmonen vähän lievempi tapaus. 20 vuotta on yhdessä oltu ja tuntuu, että mies on minusta tosi riippuvainen. Pelkää, että lähden, kun lapset eivät enää pidättele.

 

Mies kuulostaa vaaralliselsta, vaikka ei ole (vielä) lyönyt teitä. Moni on eronnut ja muuttanut pois kotoa turvakodin kautta salaa.

Toki voit kokeilla miehen reaktiota siihe, että sanot hänelle suoraan olevasi kyllästynyt tällaiseen ja hakevasi eroa. Alkaako hän mielistelemään sinua ja käyttäytyy hetken aikaa ihmisiks vai menettääkö malttinsa lopullisesti ja päädyt tilastoihin Vuosaaren tapauksen jatkoksi.

 

Mies on väläytellyt pois muuttamista parisen päivää. Pään ympärillä on kuulemma vanne? joka puristaa päätä. On jopa ääneen pohtinut, että ehkä pikkulapsiarki ei hänelle sovi?

Vuosaaren tapaus minut oikeastaan herättikin. En tahdo päätyä uutisotsikoihin murhan tai tapon tai edes sellaisen yrityksen uhrina.

Turvakotiasioita selvittelin jo viime yönä netissä, kun en saanut unta. Meillä (minulla) on kaksi kissaa, joita ei mukaan saisi ottaa. Mieheni ei heistä huolehdi, vaikka toinen niistä on yhteispäätöksellä aikoinaan hankittu. Maanantaina soitan Hesylle, josko heiltä saisi tilapäismajoitusapua (tai joku ratkaisu asiaan). Tai sitten joltain ventovieraalta/puolitutulta pientä korvausta vastaan apua. Sukulaisissa ei ole kissaihmisiä, ikävä kyllä.

 

Kannattaa kysyä kissa-asiaan apua myös jostain lemmikki-palstoilta, jos vaikka joku hyväsydäminen kissaihminen voisi ottaa kissat hoitoon siksi aikaa, että saat oman asunnon järjestymään.

 

Mies on väläytellyt pois muuttamista parisen päivää. Pään ympärillä on kuulemma vanne? joka puristaa päätä. On jopa ääneen pohtinut, että ehkä pikkulapsiarki ei hänelle sovi?
.

Eikös tuo ole hyvä juttu, että mies on muuttamassa pois ihan vapaaehtoisesti? Kai sanoit, että hyvä idea. Nyt vain kannustat miestä pakkamaan. Ehkä asumusero selkiyttää molempien ajatuksia.

 

Muuttaisikin, mutta nuo ovat hänen suustaan vain uhkauksia vailla aikomustakaan toteuttaa.

Mies sai itkun partaalle äsken. Lapsi teki jotain kiellettyä ja mies karjui älä älä älä (kuulosti lähinnä lälälälälä) ja kun huomautin äänenvoimakkuudesta, niin veti herneen nenäänsä. Hetken päästä kielsin poikaa itse; älä juokse haarukka kädessä. Mies huudahti heti mulle, että "älä sano tommosta, ei se ymmärrä älä-kieltoa." ja hetken päästä perään "no, ei tainnu tuntua hyvältä??"

Ilmeisesti siis nyt tein väärin puuttuessani epämääräiseen älämölökarjumiseen, jotka lapsi taatusti ei ymmärtänyt.

 

Olisiko loman paikka? Voisiko mies lähteä lomalle kavereidensa kanssa? Saisitte tekin lomaa hänestä.

 

Lähde mahd. jo tänään. Sinun vanhemmat, pääsetkö heidän luo? Tai sitten ensi ja turvakoti. Lähde salaa, palaa esim. turvakodin työntekijän kanssa myöhemmin hakemaan tavaroitasi. Itse lähdin vastaavasta tilanteesta -nyt meillä hyvin, lähestymiskiellon myötä.

 

Tuo on entinen liitto! Et voi jäädä odottamaan tilanteen pahenemista yhtään. Ajattele nyt itsekin jos jotain sattuu. Muista tyhjentää huolella läppärin, kännykän tms muistit. Et voi jäädä koska jotain voi sattua ja vaikkei sattuisikaan, et halua elää noin (toi ei ole normaalia - tuo on kamalaa) ja erityisesti et halua että lapsesi joutuu elämään tuollaisessa kodin ilmapiirissä.

 

Mies ei jaksa, ymmärrätkö, hän ei jaksa. Ei siis ole tahallaan hankala. Toivoisi että sinä ymmärtäisit. Kun ei saa ymmärrystä torjuu sut. Sen sijaan että hajotat lapsen perheen, koeta ymmärtää. voi jessus että ihmiset luovuttaa nykyään helposti.

Sä tarviit ihan yhtälailla terapiaa kun et pysty kohtaamaan neg tunteita

 

Voi hellanjestas.

Tuo on entinen liitto! Et voi jäädä odottamaan tilanteen pahenemista yhtään. Ajattele nyt itsekin jos jotain sattuu. Muista tyhjentää huolella läppärin, kännykän tms muistit. Et voi jäädä koska jotain voi sattua ja vaikkei sattuisikaan, et halua elää noin (toi ei ole normaalia - tuo on kamalaa) ja erityisesti et halua että lapsesi joutuu elämään tuollaisessa kodin ilmapiirissä.

 

Kyllä on naisessaki vikaa haastaa vaan riitaa koko ajan

 

Olisiko loman paikka? Voisiko mies lähteä lomalle kavereidensa kanssa? Saisitte tekin lomaa hänestä.

Mies oli juuri kesäkuun alussa viikon yksin ulkomailla. Sitä ennen maaliskuussa 2,5 viikkoa ulkomailla.

Lähde mahd. jo tänään. Sinun vanhemmat, pääsetkö heidän luo? Tai sitten ensi ja turvakoti. Lähde salaa, palaa esim. turvakodin työntekijän kanssa myöhemmin hakemaan tavaroitasi. Itse lähdin vastaavasta tilanteesta -nyt meillä hyvin, lähestymiskiellon myötä.

En voi jättää kissoja, joten joudun etsimään niille paikan ensin. Äitini luokse emme mahdu lapsen kanssa, ainakaan pidempiaikaisesti (pari päivää max), hänellä on vain pieni kaksio. En tiedä miten salaa saisin kissat siirrettyä johonkin hoitoon, pitää miettiä.

Mies ei jaksa, ymmärrätkö, hän ei jaksa. Ei siis ole tahallaan hankala. Toivoisi että sinä ymmärtäisit. Kun ei saa ymmärrystä torjuu sut. Sen sijaan että hajotat lapsen perheen, koeta ymmärtää. voi jessus että ihmiset luovuttaa nykyään helposti.

Mitä mies nyt ei sitten jaksa? Maata sohvalla? Ryypätä? Lomailla? Eihän hän osallistu arkeen mitenkään, ei siivoa, ei laita ruokaa, ei ole lapsen kanssa edes sen aikaa, että saisin käytyä suihkussa. Herättää minut aamulla keittämään itselleen kahvia - eikä ole kyse osaamattomuudesta, vaan laiskuudesta ja siitä, että se on naisen tehtävä. Miten voi saada ymmärrystä, jos ei halua puhua mistään itseensä/meihin liittyvästä? Ei halua lähteä yksilö- tai pariterapiaan, ne ovat hänestä huuhaa-juttuja.

Auta ihmeessä ymmärtämään, mikäli tiedät paremmin!

Kyllä on naisessaki vikaa haastaa vaan riitaa koko ajan

En korota ääntäni ennen kuin on pakko. En tiuski, en komentele. En yleensäkään ole riidanhaluinen. Voi mennä puoli päivääkin saman katon alla ilman, että kumpikaan sanoo toiselle yhtään mitään. Mies on se, joka provosoituu jo väärästä termistä...

 

Turvakotiin vain saman tien. Ei ole normaalia eikä tervettä, jos puoliso haistattelee teitä ja nimittelee pientä lasta äpäräksi. Parisuhteessanne ei enää ole kunnioitusta, joten ei ole mitään syytä jatkaa.

 

Ja siis kyse ei ole siitä, keittääkö joku kahvia vai ei, vaan siitä, että perheen sisällä ei toisille haistatella eikä uhkailla väkivallalla. Ei, vaikka kahvi ei olisikaan keitettynä tai pyykki pestynä tai vaikka olisi kuinka väsynyt.

 

Turvakotiin vain saman tien. Ei ole normaalia eikä tervettä, jos puoliso haistattelee teitä ja nimittelee pientä lasta äpäräksi. Parisuhteessanne ei enää ole kunnioitusta, joten ei ole mitään syytä jatkaa.

Jotenkin voisin kuvitella, että turvakoti ei ole pakopaikka rumalta puheelta?

 

Jotenkin voisin kuvitella, että turvakoti ei ole pakopaikka rumalta puheelta?

"Huutaa, karjuu, tänään lapsi sai kuulla olevansa häiriintynyt äpärä. Eilen miehen teki mieli kasvattaa lasta nyrkillä."
Mielestäsi pitää jäädä kotiin odottamaan, että ne rumien puheiden uhkaukset muuttuvat todeksi?

 

"Huutaa, karjuu, tänään lapsi sai kuulla olevansa häiriintynyt äpärä. Eilen miehen teki mieli kasvattaa lasta nyrkillä."
Mielestäsi pitää jäädä kotiin odottamaan, että ne rumien puheiden uhkaukset muuttuvat todeksi?

Minä en ole kertonut omaa mielipidettäni. Totesin, että turvakotiin tuskin pääsee siksi, että joku perheessä puhuu rumia ja typeriä. Suurimmilta osin, turvakodit ovat ääriään myöten täynnä ihmisiä, jotka pakenevat ihan oikeasti väkivaltaa ja päivittäistä uhkaa. Se, että joku aukoo päätään ja kiroilee, tuskin oikeuttaa turvakotipaikkaan.

Ja joo, kuulostaa ap:n puheista sille, että sen mies on mäntti. Toisaaltaan en ole kuullut miehen kantaa asiaan, joten minulla ei voi olla hajuakaan siitä, mikä meininki heidän kodissaan oikeasti on. Totuus on jokaiselle omanlaisensa.
Siksipä en nyt ihan ensimmäisenä lähtisi virittelemään mitään turvakoti systeemejä. Tähän tilanteeseen kuulostaa hippasen liioitellulta.

Voin myöntää, että olen itsekkin päästellyt jokusen ja varmasti vähän useammankin kirosanan kotosalla, ollut ärtynyt, nätissyt ja kätissyt turhasta tai ollut muuten vaan vittumainen, mutta ei mun perheen ole kuitenkaan tarvinnut lähteä turvakotiin sen takia.