ap
koska pelkään etten kuitenkaan saa työpaikkaa tai ettei ne halua maksaa mulle kunnon palkkaa koska ei musta kuitenkaan ole mihinkään. masentaa niin paljon tämä etten jaksa olla, vituttaa vaan ja masentaa.
ap
pelkään etten kelpaa sellaisena kuin olen, olen aikanaan opetellut olemaan kova ja paras siinä mitä teen, ja tunnustusta olen saanutkin kosolti, mutta se vei mut romahduksen partaalle. nyt en tiedä miten ollaan tavallinen normaalisti pärjäävä ihminen.
teetä
Vähän sama juttu, mutta eri syistä. Olisi melkeinpä hyvä jos saisi jonkun tukihenkilön mukaan aina kun menee niihin haastatteluihin.
ap
haluaisin oikeasti olla ihan tavallinen ihminen joka tekee tavallista työtä ja saa tavallista palkkaa. miten sellaiseksi tullaan?
tassut
Alkuun on tyydyttävä vaatimattomaankin palkkaan. Kyllä se työvuosien myötä nousee. Sitkeästi vain hakemaan, jonain päivänä tärppää.
häviäjä
Sama vika, itseluottamus täys nolla. Ei musta kuitenkaan ole mihinkään, munaan kuitenkin jos joku nyt edes töihin ottaisi...työhistoria pelkkää aukkoa. En edes tiedä mitä haluaisin tehdä vaikka ikää jo yli kolmekymmentä, voi elämä. Taidan olla hukkapala tässä yhteiskunnan palapelissä.
ap
pelkään, et jos haen töitä, tuon esille taas sen superpärjäävän ja todella upean puolen itsestäni, johon pystyn vain vähän aikaa. sen jälkeen tulee romahdus ja sairasloma. miten ollaan tavallinen ihminen tavallisella sietokyvyllä...
joo tämä on opittu jo kauan sitten lapsuudessa, kestää mitä vaan simputusta. kenties aika vaihtaa kurssia.
joo tämä on opittu jo kauan sitten lapsuudessa, kestää mitä vaan simputusta. kenties aika vaihtaa kurssia.
ap
viimeksi kun olin töissä, olin kyllä todella taitava ja upea ja kiitettävä työntekijä, jaksoin ties miten pitkään, mutta se meni aivan yli, en pystynyt lopettamaan hommia kotonakaan. pieni 2-vuotias tyttöni jäi ilman äitiä ja mies ilman vaimoa. päälle jää se suoriutuminen ja kyvykkyys, ei hajuakaan rentoutumisesta.
sitten kun rentouduin, jouduin hetkeks pöpilään lepäilemään.
sitten kun rentouduin, jouduin hetkeks pöpilään lepäilemään.
toinen joka pelkää
Itse taas edellinen työnantaja ihan pimeä ja kamala ihminen. Valehtelee ja kieroilee. Irtisanoi minut kun menin ensimmäisen kerran lääkäriin flunssan takia koeaikana ja riitautin asian liiton kautta. Olen kuulemma ehkä vahvoilla jutussa. Onneksi todisteena tekstiviestejä huonosta käytöksestä. Nyt itsetunto nolla hänen takiaan, vaikka edellisissä työpaikoissa olenkin pärjännyt ja tullut ihmisten kanssa toimeen. Miten pystyn taas hakemaan töitä?
---
Onko sun pakko vielä mennä töihin? Mitä, jos vielä katselisit ja miettisit, jos et tunne, että olet kypsä. MÄ olen juuri tuollainen hirveä pinkosuorittaja, vaadin itseltä täydellisyyttä ja ärsyynnyn, jos joku hutiloi. Ei mitään järkeä... Toisaalta osaan kyllä lomalla ja vapaalla laiskotella... Mutta työ on silti liian rankkaa, ja haaveissa siintelee vuorotteluvapaa tai muu irtiotto. Parempi sekin, kuin böönautti.
ap
no oon yli 30, lapsia on, ollaan aina köyhiä, pakko mennä töihin. ja haluan myös. pelottaa vaan ihan sikana.Alkuperäinen kirjoittaja ---:
ap
sitä paitsi olen "katellu" jo parikymppisestä lähtien... nyt sais jo riittää.Alkuperäinen kirjoittaja ap: