En tiiä mihin tää ois pitäny laittaa.

Pakko purkaa mieltä kun tuli äsken itku silmään... :'( ...luin gallupin: minkä ikäisenä lapsilukusi on täynnä? Vastasinkin itse...ite olen 29v ja meillä on 2v poju. Mies on 25v eikä missään nimessä halua toista. Minä haluan lähivuosina! Tuntuu niin pahalta kun haluaa lapsia ja toinen ei .
Poikaakin ns ruinasin ja itkin 2-3 vuotta kunnes mies suostui tavallaan minun takiani. Itkin usein ja olin onneton. Rakastin miestäni niin kuin rakastan vieläkin mutta jokin puuttui.
Nyt haluan toisen..siis parina lähivuotena. Yksin on sitä vaikea tehdä...
Minulla on kuparikierukka ja vähä väliä olen "muka" raskaana niinkuin nyt taas...huh huh. Juttuni raskausepäilystä on nicilläni ehkäisypuolella. Odottelen tässä edelleen kunnon menkkoja...toisaalta pelolla(miehen takia) toisaalta onnella-->etteivät tulisikaan kunnolla ja oisin raskaana. Tosi ristiriitasta...en halua että liittomme kärsisi toisesta jota isä ei ole toivonut mutta....mutta...
Onko muita joilla sama tilanne? Tottakai olen onnellinen pojusta ja kiitollinen mutta äidin veri vetää mukanaan ja haluan toisen lapsen.
Ja turha ehdottaa mitään ehkäisyn poisjättöä salaa en IKINÄ tekisi sellaista miehelleni!!!

 

Mä sanoin miehelle jossain vaiheessa, kun mies oli ehdottomasti sitä mieltä että tämä ensimmäinen ainoaksi jää, että se on sitten sellanen juttu että mun kohdalta ei jää varmasti. Tarpeen vaatiessa vaihdan sitten vaikka miestä. Kai se käsitti, kuinka paljon lisää lapsia haluan... ainakin on itse pidemmän aikaa jo ollut yhtä mieltä että kyllä meille lisää saa tulla. En usko että se pelkästään mun takia enää, vaikka aluksi sano että no jos se on sulle noin tärkeetä. Nyt kyllä on jo ihan mukana: suunnitteli pojalle nimeä ja katselee vauvanvaatteita (vaikken siis ole todellakaan raskaana, ja vuosi kaksi kolme saa mennä ennenkö toista aletaan tehtailemaan). Onhan se niin että ei toista voi pakottaa, mutta minä olin kyllä oikeasti valmis hankkimaan sitten suostuvaisen isäehdokkaan ... on tää äitiys vaan niin ihanaa. :heart:

 

meillä taas toisinpäin et mies haluais vielä lapsen mut minä en. Meillä on myös tilanne et olen 4v miestäni vanhempi. Mulla asia kai lähtee lähinnä siitä et en jaksais kahden pienen kanssa ja sit haluaisin työelämään et ei ne asiat aja ohitse. Tuossa yhtenä aamuna kyllä juttelimme et mikä estää hankkimasta sitä lasta vaikka viiden vuoden kuluttua kun tyttö on jo kouluun lähdössä ja mä olen ehtinyt "luoda uraa"... enhän mä ole silloin vielä kun 33 eli en liian vanha... voit kuvitella miehen ilmeen... =)

 

Meillä mies ei myöskään suoralta kädeltä lämmennyt toisen lapsen tekoon. Ei siksi, etteikö hän lapsista välittäisi, mutta lähinnä tuota talouspuolta hän murehti.

Mies olisi halunnut minun ensin opiskelevan loppuun, ja hankkivan työtä ja hänkin olisi siinä ajassa saanut työolonsa vakiintumaan.

No, en kuitenkaan olisi tahtonut toisen lapsen ristiäisiä pidettävän samalla kuin esikoisen rippijuhlat. :/

No, noin kolmen kuukauden todella aktiivisen hössötyksen seurauksena mieheni sitten sanoi, että ei kai siinä muukaan auta kun sitä niin kovasti haluat :heart:

 

\

Meillä mies ei myöskään suoralta kädeltä lämmennyt toisen lapsen tekoon. Ei siksi, etteikö hän lapsista välittäisi, mutta lähinnä tuota talouspuolta hän murehti.

Mies olisi halunnut minun ensin opiskelevan loppuun, ja hankkivan työtä ja hänkin olisi siinä ajassa saanut työolonsa vakiintumaan.

No, en kuitenkaan olisi tahtonut toisen lapsen ristiäisiä pidettävän samalla kuin esikoisen rippijuhlat. :/

No, noin kolmen kuukauden todella aktiivisen hössötyksen seurauksena mieheni sitten sanoi, että ei kai siinä muukaan auta kun sitä niin kovasti haluat :heart:

Voi sinua onnekasta. Mä tiedän ihan varmaksi että ton päätä ei saa kääntyyn!!! Käänsin ekan kohdalla jo kauan ja pojumme on aina ollut vaikea lapsi eikä hoitajia ole että saatas vapaata yhessä, ei ole miehellä vakitöitä, mies on laiska ja mukavuudenhaluinen(marmatan jo nyt kun se ei auta kotona eikä tarpeeksi pojun hoidossa)...saati sit että ois toinen. Ymmärrän sitä ja sen luonnetta...ettei halua mutta pahalta tuntuu. Koitan kokoajan kivettää tunteet ja ajatukset toista lasta kohtaan mutta välillä taas vatvon asiaa ja itkettää.