En tiedä, miten jaksan

Olen ollut viime aikoina loppu. Mies ei juurikaan auta kotona, nytkin kapakassa viihtyi perjantaina tullen kolmelta kotiin. Lähti vain parille. Eilen lähti kavereiden kanssa viettämään iltaa neljältä ja tuli kotiin tänään viideltä. Oli kuulemma velvollisuuksia. Tällä kertaa tosin tuli melkein selvinpäin.

Ollaan yritetty, että hän saa nukkua lauantaisin ja minä sunnuntaisin. Minun osalta ei onnistu, kuin kerran kuussa. On mies aamuisin niiiiin kovin väsynyt, ettei pysty hoitamaan tuota vuoden ikäistä "vauvaa" joka heräilee yleensä yhdeksältä.

Tänään aamulla olin todella väsynyt, kun kaksi yötä mennyt huonoilla yöunilla. Meille on uusi vauva tulossa, raskaus keskivaiheilla. Supistaa, teen kaikki kotihoidot itse. Aamulla otin taaperon ja lähdin aamupalalle, kun pelleilevään koiraan meni hermo. Vesikippo kaatui lattialle ja pyyhkiessä vettä romahdin itsekin.
Mies tulee kohta makuuhuoneesta ja kysyy "mitä tuo tuollainen räjähtely on?". Istuu hetkeksi sohvalle katsomaan, vien koiran makuuhuoneeseen ja yritän pitää taaperoa poissa vesilätäköstä samalla sitä kuivaten. Mies katsoo hetken ja toteaa, että lähtee suihkuun.

Ei ole harvinaista. En osaa pyytää apua. Ja silloin jos sitä vihdoin kehtaan mieheltä pyytää, niin tulee vastaukseksi kuittailua ja joudun kuitenkin pärjäämään yksin.
Eroamista on turha ehdottaa, siihen en lähde. Mutta en tiedä, miten tämän pään saisi pysymään kasassa näillä eväillä...

 

No kasvata selkäranka. Meilläkin mies vähän joskus yrittää tuollasta, mutta kyllä minä siihen heti puutun ja sanon suoraan. Joskus pitää myös olla itsekäs. Eli jos on miehen vuoro nousta, niin silloin sinä vaan et nouse sieltä sängystä vaikka ydinpommi räjähtäis lasten huoneessa. Jos mies silloinkaan ei nouse, et tarvitse häntä yhtään mihinkään.

Jos mies lähtee viettämään iltaa, seuraavaksi on sinun vuoro tehdä omia juttujani yhtä monta tuntia. Oli se sitten shoppailua, illanistumista, kampaajaa tai mitä vaan. Kyllä siinä alkaa mieskin nopeasti miettimään haluaako jättää sinut jatkuvasti yksin kotiin, kun huomaa millaista on olla yksin lasten kanssa pitkiä aikoja (ei aina herkkua).

Joo, toisia miehiä ei tarvi opettaa, onnea niille naisille. Meillä "ongelma" ehkä oli se, että lapset tehtiin suht nuorena. Mies 24 ja minä 23. Miehellä kyllä eka vuosi otti koville, kun piti kasvaa isän rooliin. Nyt harvemmin enää pitää tapella, vaan jos mies haluaa johonkin mennä niin antaa sitten myös minulle omaa aikaa. Ja toki molemmilla sitä pitääkin olla välillä. !

 

Millä voimalla minä sitä selkärankaa enää kasvatan?
Eilen puhuin miehelle siitä aiheesta, että hän saa mennä ja tulla miten haluaa, mutta minulla ei ole aikaa pois perheen luota. Hän siihen vastasi, että "ajattele jos me tanssittaisiin sinun pillin mukaan, en ikinä saisi mennä mihinkään".

Tänään monta kertaa pökin miestä hereille. Lopulta nousi ja käveli lasten huoneen ovelle. Kysyin, että mikä nyt on. Sanoi, että väsyttää niin kauheasti. Nousin ylös, mies meni huilaamaan ja hoidin aamutoimet.

Yritämme arkipäivisin pitää tunnit tasapuolisina. Joskin omat pienet tuntini menevät työasioissa, miehen tunnit taas kaveriporukassa latautuessa.

Mies kun jää taaperon kanssa yksin muutamaksi tunniksi (2-4) yksin, niin yleensä laittaa sen myös nukkumaan. On kuulemma kiukkuinen. Joskus laittaa kaksille päiväunille sinä aikana. Toinen vaihtoehto on, että lähtee autolla ajelemaan muksun kanssa. Helppoa lapsenhoitoa. Taapero normaalisti nukkuu vuorokauden aikana kahdet päiväunet.. Eli päikyt myös tuplaantuu, mutta hei, pääsee helpolla.

Mies on ollut kohta tunnin suihkussa, virkistäytymässä ja ottamassa sitä omaa aikaa. Mun täytyy lähteä töihin klo 11.

 

Kyllä tää ap kuulostaa vaan sille että sä annat miehen lusmuta ja olla itsekäs. Jos se valittaa lastenhuoneella että kylläpä väsyttää, mitä sitten? Ei se iso mies hajoa siihen että hoitaa osansa asioista. Tottakai se valittaa kun tietää että sä teet ja päästät miehen huilaamaan. Yhtään hyvälle ei kuulosta tuo teidän systeemi ja lisää lapsia tulossa. tota menoa hajoat itse.

 

No voi herran jestas, lopeta se paapominen. Jos oma mies uikuttais lastenhuoneen oven edessä että väsyttää, niin varmaan räjähtäisin nauruun ja kysyisin arvaa väsyttääkö minua??!

Mies on varmaan huomannut että sinä teet kaiken, jos hän vähän pistää vastaan.

Ja jos mies hoitovuorollaan haluaa mennä lapsen kanssa ajelemaan, se on hänen valintansa. Lapsen nukuttaminen taas.. No en usko että lapsi nukahtaa jos ei ole väsynyt. Jos taas makuuttaa lasta sängyssä hereillä tunteja, niin siitä sanot suoraan että moinen ei käy.

Selkärangan kasvatus käy ihan niin että sanot miehelle että myös sinä haluat omaa aikaa ja aiot sen ottaa aikana xx. Ja sitten pidät kiinni siitä.

 

Olen yrittänyt olla jämäkämpi, mutta sitten saan takaisin viestejä edelliseen tapaan. Syyllistystä miehen vapaa-ajan viemisestä en enää jaksaisi tähän päälle.
Olen yrittänyt toivoa, että mies osaisi avata silmänsä. Olen asiasta monesti näin epätoivon partaalla jo sanonutkin, myös kirjoittanut. Auttaa sen viisi minuuttia. Seuraavana päivänä kaikki on kuin ennenkin.

Kehtasi valittaa minulle perjantaina, kun viimeksi tästä oli puhe miehen ollessa viihteellä, että kun keittiö on aina niin sotkuinen. Ei minulla ole kohta voimia enää mihinkään.
Imuroin joka toinen päivä. En edes muista, koska mies on tarttunut imuriin. Suihkuhuoneen pesin pari päivää sitten. Sitä ei ole mies koskaan tehnyt. Lattiakaivon sentään pesi nyt pyynnöstä, kun olen raskaana.
Jos ei olisi lapsia, todennäköisesti olisin jo luhistunut sängyn alle..

 

mieti kun saatte toisen lapsen, niin miten sitten jaksat. ei mies tuosta itseksekseen muutu. sinun on herätettävä sitä miestä.

voimia sinulle!

 

Olen yrittänyt olla jämäkämpi, mutta sitten saan takaisin viestejä edelliseen tapaan. Syyllistystä miehen vapaa-ajan viemisestä en enää jaksaisi tähän päälle.
Olen yrittänyt toivoa, että mies osaisi avata silmänsä. Olen asiasta monesti näin epätoivon partaalla jo sanonutkin, myös kirjoittanut. Auttaa sen viisi minuuttia. Seuraavana päivänä kaikki on kuin ennenkin.

Kehtasi valittaa minulle perjantaina, kun viimeksi tästä oli puhe miehen ollessa viihteellä, että kun keittiö on aina niin sotkuinen. Ei minulla ole kohta voimia enää mihinkään.
Imuroin joka toinen päivä. En edes muista, koska mies on tarttunut imuriin. Suihkuhuoneen pesin pari päivää sitten. Sitä ei ole mies koskaan tehnyt. Lattiakaivon sentään pesi nyt pyynnöstä, kun olen raskaana.
Jos ei olisi lapsia, todennäköisesti olisin jo luhistunut sängyn alle..

Olet jämäkämpi etkä vaan yritä. Meet menoilles ja laitat ukon hommiin. Itsekkyyttä nainen. Elä jossittele ja matele. Te molemmat mahdollistatte tämän kuvion. Sinä ja mies. Meillä aikanaan käytiin kovat läpi tässä asiassa ja nykyään mies osallistuu ja hoitaa lastaan ihan napisematta. Se piti miun olla kovana eikä antaa periksi. Pahimmillaan panin vastakkain ihan tosissaan että joko tätä kotia pyörittää kaksi aikuista tai sitten tulee kaksi kotia, en jaksa passata aikuista ja lasta.

 

Monesti olen miettinytkin, että sanon että nyt on osallistuttava tai lähden. Mutta joko mies napisee siitä ja on sitä mieltä, että uhkailen mikä ei ole reilua tai sitten sanoo, että ok..

Mulla ei ole täällä uudessa kaupungissa kavereita, ehkä mies sitten on oppinut hyötymään siitä.
Joskus pidän oman aikani kotona keittiössä koneella (eli pääasiassa töitä) ja silloinkin se on sitä "kato, mitä lapsi se nyt tekee" "mee näyttämään äidille".

En tiedä, miten sitä vois vaatia toiselta enemmän, että se menee napinaksi tai taas tapellaan kellonajoista..
Nyt se viihdyttää muksua tuolla, että pääsin vartiksi suihkuun. Makaa siis sohvalla ja sitä kautta yrittää viihdyttää menevää vuosikasta.
Muksu keksii kaikki kiellettävät, kun ei saa huomiota.

Eikä mennyt kauaa. Ensimmäinen kommentti nyt. "Kello tulee kohta yksitoista. Jokohan sulla olis kova väsy".
Meillä siis normaalisti siirrytään lounaalle klo 11 jälkeen ja siitä sitten päiväunille. Mutta että tähän aikaan.. onhan se rankkaa olla muksun kanssa kaksin.

 

Joku on vapaasta tahdostaan ja vakaasti päättänyt olla eroamatta kusipäisestä ukosta. Valittaa sitten ukon käytöksestä? Miksi ihmeessä?

 

Monesti olen miettinytkin, että sanon että nyt on osallistuttava tai lähden. Mutta joko mies napisee siitä ja on sitä mieltä, että uhkailen mikä ei ole reilua tai sitten sanoo, että ok..

Mulla ei ole täällä uudessa kaupungissa kavereita, ehkä mies sitten on oppinut hyötymään siitä.
Joskus pidän oman aikani kotona keittiössä koneella (eli pääasiassa töitä) ja silloinkin se on sitä "kato, mitä lapsi se nyt tekee" "mee näyttämään äidille".

En tiedä, miten sitä vois vaatia toiselta enemmän, että se menee napinaksi tai taas tapellaan kellonajoista..
Nyt se viihdyttää muksua tuolla, että pääsin vartiksi suihkuun. Makaa siis sohvalla ja sitä kautta yrittää viihdyttää menevää vuosikasta.
Muksu keksii kaikki kiellettävät, kun ei saa huomiota.

Eikä mennyt kauaa. Ensimmäinen kommentti nyt. "Kello tulee kohta yksitoista. Jokohan sulla olis kova väsy".
Meillä siis normaalisti siirrytään lounaalle klo 11 jälkeen ja siitä sitten päiväunille. Mutta että tähän aikaan.. onhan se rankkaa olla muksun kanssa kaksin.

Sepä se...kun sää mietit ja ehkä yrität. Tilanne ei tule muuttumaan ennekun sinä sitä tosissasi alat vaatia. Niin kauan ukko sua vedättää ja olettaa kun annat olla niin. Minä en kyselly että joskos kävis vaan löin oven kiinni ja menin menojani. En kuunnellu ukon nurinoita. En pessy sen pyykkiä ellei ne löytäneet tietään koriin,en keränny sen sotkuja,tiskasin itelle ja lapselle astioita jne..oli pakko laittaa se lujille että tajusi. Mä en ole täällä se orja ja kaiken passaaja. Piste.

 

Koska vastusta nykyajan kertakäyttökulttuuria. Että heti kun joku homma ei avioliitossa toimi, erotaan.
Pyrin kuitenkin siihen, että saataisiin tämäkin solmu joskus avattua ja arki lähtisi yhdessä jälleen rullaamaan.

 

Koska vastusta nykyajan kertakäyttökulttuuria. Että heti kun joku homma ei avioliitossa toimi, erotaan.
Pyrin kuitenkin siihen, että saataisiin tämäkin solmu joskus avattua ja arki lähtisi yhdessä jälleen rullaamaan.

tuolleen se ei tule avautumaan ellet sä ota paikkaasi kunnolla. Voit jatkaa huokailua ja toivoa että ehkä...Kohta sullon kolme passattavaa. kaks avutonta pientä ja yks itsekäs iso joka ei ota vastuuta.

 

Meillä oli kanssa joskus tuommoista... Minä vaan aloin "ottamaan omaa aikaa" eli miehen ottaman oman ajan jälkeen lähdin YKSIN ulos. Kävin keskustassa ostoksilla, kirpparilla, kirjastossa ja ihan mitä vaan ja yhtä paljon kuin mieskin. Kyllä se mies alkoi oppimaan, kun oli pakko.

 

Kyllä samaa mieltä oon muiden kanssa että vähän tossa nyt vaikuttaa siltä että mies laiskottelee koska sä mahdollistat sen.
Sä voit kirjoittaa taululle/tehdä selväks teidän päivärutiinit ja nukkuma-ajat ja että muulloin ei nukuta tai se lapsi herää vaan aikaisemmin taas ja sit on miehen herättävä sen kanssa.

Kotitöissä kans sama että älä passaa sitä, älä anna seksiä ja tee selväks et muutosta on tultava!! Heti!

 

Ei se nyt siitä kyllä toivomalla ja haikailemalla muutu mihinkään se mies, ei varmasti. Olet yrittänyt puhua eikä vaikuta muuttuvan silläkään niin ainoa vaihtoehto on siis konkreettiset teot. Anna miehen tehdä omalla "lapsenvahtivuorollaan" mitä haluaa, älä puutu siihen äläkä arvostele sitä kunhan lapsi on turvassa ja tulee huolehdituksi. Jos arvostelet ja määräät mitä heidän pitää tehdä niin lannistat kaiken innon mitä miehellä on.. Pidät kiinni siitä että toisena aamuna viikonloppuna sinä nukut ja mies nousee, et vaan nouse sängystä vaikka mies vinkuisi kuinka että häntä väsyttää. Aikuinen ihminen selviää kyllä vaikka häntä väsyttäisi.

Kun mies seuraavan kerran viikonloppuna ilmoittaa lähtevänsä kavereiden kanssa ulos niin vastaa että kiva, mene vaan niin minä menen sitten huomenna päivällä kaupoille yksin. Älä ala neuvottelemaan tai kysymään lupaa, tee selväksi että jos mies ottaa omaa aikaa niin vastavuoroisesti sinä teet saman seuraavana päivänä. Ja sitten teet sen. Jos mies jättää lapsen huolehtimatta niin eroa.

 

Kummasti näitä samantyylisiä ulinoita tulee aina vähän väliä, onko sama vai saako joku kiksejä tällaisesta, huomiota vai??

 

Tilanteesta ja väsymyksestä voisit puhua myös neuvolassa.

Tiedän kokemuksesta että se miehen ruotuun pistäminen ei ole niin helppoa

Pienillä askelilla kannattaa aloittaa!

 

meillä sama homma vähän, mies haluaa erota, koska on kokenut minun "mäkätykseni" eli apua lapsen hoitamiseen, mut hän ei jaksa kuunnella sitä kun käy vielä töissäkin.. piti ottaa lapsi luokseen perjantaina, ei kuulema joutanut mutta kyllä baariin jouti töitten jälkeen. minä itse en haluaisi erota, mutta en myös ymmärrä että mies luovuttaa näin helposti..

Ap, vaihdetaanko vaikka s.posteja?

 

Tilanteesta ja väsymyksestä voisit puhua myös neuvolassa.

Tiedän kokemuksesta että se miehen ruotuun pistäminen ei ole niin helppoa

Pienillä askelilla kannattaa aloittaa!

Olen miettinyt tätäkin, mutta pelottaa että muututaan jotenkin ongelmaperheeksi ja lasten kanssa tulee sitten ongelmia.

 

Ap, vaihdetaanko vaikka s.posteja?

Mä mietin rekisteröitymistä tänne tän päivän. Vois sitten sitä kautta jutella

 

Olen miettinyt tätäkin, mutta pelottaa että muututaan jotenkin ongelmaperheeksi ja lasten kanssa tulee sitten ongelmia.

Ei sekään teitä ongelmilta säästä että yrität vaan kunnes kamelin selkä katkeaa. Se että kerrot neuvolassa nyt, ei tee teistä ongelmaperhettä vaan voitte korjata asioita nyt vielä.

 

Mä mietin rekisteröitymistä tänne tän päivän. Vois sitten sitä kautta jutella

joo pitää itse myös sit rekisteröityä.. asutteko missä päin suomea?

 

Olen miettinyt tätäkin, mutta pelottaa että muututaan jotenkin ongelmaperheeksi ja lasten kanssa tulee sitten ongelmia.

Ongelmia tulee, jos masennut niin että tulet aggressiiviseksi, itsetuhoiseksi.

Jos lapset ovat terveitä, hyvinvoivia, ja te kumpikin huolehditte heistä (tavallanne...). Ettekä kiusaa toisiannekaan. Tai riko paikkoja. Jos sinulla on muuten hyvä olla mutta olet väsynyt fyysisesti.. Vähän henkisestikin ehkä. Pyydä apua siihen, älä miehesi muuttamiseen sillä siihen ei kukaan pysty

Voisit saada sieltä ohjeen, että sinun tulee saada aamulla nukkua pidempään. Et saa nostella isompaa lasta liikaa. Nämä kun kerrot miehelle, hän voi ottaa sen vakavammin, ulkopuolisen ohjeena. Ja sinä pääset sen ohjeen antajan 'selän taakse' etkä ole itse ruikuttaja. Näetkö mitä ajan takaa?

Ohje voi olla myös sellainen, että sinun tulee päästä lenkille (tai mistä nyt nautitkaan) kerran päivässä. Yksin.

Ja kun teet näitä helppoja pieniä juttuja, huomaat kohta, että maailma ei kaadukaan. Selkärankasi vahvistuu ja pystyt ottamaa isompiakin askelia, kun pystyt luottamaan itseesi. Ja mieheesi. Ja mikä tärkeintä: apu saattaa tulla vähemmän radikaaleilla teoilla kuin mitä oletat

Aina ei tarvita kuuta taivaalta. Riittää kun sen pystyy näkemään pilvettömältä taivaalta.

 

Ongelmia tulee, jos masennut niin että tulet aggressiiviseksi, itsetuhoiseksi.

Jos lapset ovat terveitä, hyvinvoivia, ja te kumpikin huolehditte heistä (tavallanne...). Ettekä kiusaa toisiannekaan. Tai riko paikkoja. Jos sinulla on muuten hyvä olla mutta olet väsynyt fyysisesti.. Vähän henkisestikin ehkä. Pyydä apua siihen, älä miehesi muuttamiseen sillä siihen ei kukaan pysty

Voisit saada sieltä ohjeen, että sinun tulee saada aamulla nukkua pidempään. Et saa nostella isompaa lasta liikaa. Nämä kun kerrot miehelle, hän voi ottaa sen vakavammin, ulkopuolisen ohjeena. Ja sinä pääset sen ohjeen antajan 'selän taakse' etkä ole itse ruikuttaja. Näetkö mitä ajan takaa?

Ohje voi olla myös sellainen, että sinun tulee päästä lenkille (tai mistä nyt nautitkaan) kerran päivässä. Yksin.

Ja kun teet näitä helppoja pieniä juttuja, huomaat kohta, että maailma ei kaadukaan. Selkärankasi vahvistuu ja pystyt ottamaa isompiakin askelia, kun pystyt luottamaan itseesi. Ja mieheesi. Ja mikä tärkeintä: apu saattaa tulla vähemmän radikaaleilla teoilla kuin mitä oletat

Aina ei tarvita kuuta taivaalta. Riittää kun sen pystyy näkemään pilvettömältä taivaalta.

Kiitos, tämä viesti oli todella hyvä! Minulla on seuraava neuvola parin viikon päästä, oma tuttu neuvolantäti palaa lomalta joten hänelle voisin mainita asiasta.
Harmittaa, kun esikoista odottaessa mies oli oikea ritari; minun ei tarvinnut kantaa mitään kauppakasseja vaan hän kantoi ne ja imuroikin silloin. Patistettuna tosin, mutta kuitenkin.
Nyt tämä on jotenkin nurinkurista, kun pitäisi kantaa esikoista tai vaihtoehtoisesti kauppakasseja. Usein jos lähdetään autolla, niin mies tupakoi kävelymatkan ja minä kannan esikoista. Onneksi taapero jo sen verran kävelee, ettei jatkuvasti tarvitse kantaa, mutta sitten se käveleminen käsi kädessä ei ole kovin ergonomista.

Koska mies sai mennä koko perjantain ja eilisen, päätin tätä ketjua luettuani ottaa sitä omaa aikaa. Kun tulin töistä, tulin tähän koneelle enkä puhunut tai kysellyt, että hoitaisiko lasta puolestani. Mies aika mukisematta hoksasi jutun juonen kyllä. Hoiti syöttämiset, iltapuuhat ja kävi jopa suihkuttamassa toisen. Kysyi tosin, että mennäänkö me johon totesin, että ei vaan te. Mä olen tänään rehellisesti vain kerännyt voimia ja se näkyy, ei ole ollut kivuliaita supistuksia nyt illalla ja psyykkinen vointikin on parempi. Miehen kanssa katsottiin vielä elokuva yhdessä, mitä ei olla tehty aikoihin.
Kas tästä syystä sitä ei olla heti heittämässä kirvestä nurkkaan. Asiat kun voi ihan hyvin vielä järjestyä, kun vain tietää, mistä narusta vetää.