en tiedä mitä tekisin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äiti"

Vieras
Kiva,jos joku jaksaa lukea.Olen avoliitossa miehen kanssa ja meillä on yhteinen lapsi.Sitten minulla on edellisestä liitosta olevat lapset jotka aiheuttaneet vuoden aikana aikamoisia teinikohtauksia,katoomisia,juomista sairaalakuntoon.Mieheni on selvästikin saanut tarpeekseen,muttei osoita sitä muutoin kuin sillä ettei noteeraa lapsia ollenkaan paitsi tätä meidän yhteistä.Tiedän että teineistä on harmia ja välillä tuntuu ettei niistä saa ihmisiä ollenkaan,mutta mulla on heihin hyvät välit kuitenkin.Nyt olen tullut ns. tien päähän tässä asiassa ja olenkin miettinyt onko tämä mitään perhe-elämää.Eikös sen pitäis olla erillaista.Mä siis käytännössä hoidan teinien asiat eikä mies enää edes kysele heidän jutuistaan mitään.Kieltäis teinien kaverienkin käymiset meillä,kun meluavat kuulemma liikaa ym.Mitä te tekisitte????
 
No hmm.
Suhteenne alkaessa mies on varmasti tiennyt, että mikäli sinut haluaa niin tulee nämä "kaupanpäällisetkin". Ja varmaan on tiennyt, että ne lapset ei pysykkään koko elämäänsä niin pieninä ja viattomina.
Onko lasten biologinen isä milläänlailla mukana kuvioissa?
Ja oletko kysynyt mieheltäsi, että mitäs sitten kun se teidän yhteinen lapsi kasvaa teiniksi? Meinaako hän silloinkin heittää hanskat tiskiin?
 
Mies on ottanut sinut ja pakettiin on kuulunut lapset. Ei sitä voi vuosien jälkeen vaan päättää, että nuo isommat heivataan mäkeen! Keskustelun paikka ja vakavan sellaisen!
 
no äitinä tietysti mietit ensisijaisesti lastesi parasta. siis tässä tilanteessa puolustat lapsiasi sille isäpuolelle, ilmoitat että tämä on heidänkin(teinien) koti ja saavat kyllä tuoda vieraita jos haluavat. se voisi vähän palauttaa sun ja teinien välistä luottamusta kun näkisivät että oot pidät heidän puoliaan etkä vaan myötäile ukkoas.

mut ei sulla oo kyllä mitään tarvetta olettaa että miehes osallistuis sun lapsien kasvatuksee, kun ei ne oo sen lapsia.

sen pienemmän lapsen kannalta olis varmasti järkevää että sais kasvaa tasapainoisessa perheessä, ero ehkä saattais muuttaa tilanteen vaan hullumaksi.
 
No hmm.
Suhteenne alkaessa mies on varmasti tiennyt, että mikäli sinut haluaa niin tulee nämä "kaupanpäällisetkin". Ja varmaan on tiennyt, että ne lapset ei pysykkään koko elämäänsä niin pieninä ja viattomina.
Onko lasten biologinen isä milläänlailla mukana kuvioissa?
Ja oletko kysynyt mieheltäsi, että mitäs sitten kun se teidän yhteinen lapsi kasvaa teiniksi? Meinaako hän silloinkin heittää hanskat tiskiin?


Teinien isä ei ole paljon kuvioissa mukana.Sillä uus perhe ja tavallaan hylkäs lapsensa ja näkee heitä harvoin kun vie pariksi tunniksi leffaan.Ollaan keskusteltu monesti ja hän sanonut olevansa vaan niin väsynyt kaikkeen paskaan mitä teinit touhuneet.Tiedän ettei he kolme saa enää kunnon sidettä muodostettua enkä sitä odotakkaan mutta ei tämäkään oikein ole....Minusta mieheni on lapsellinen ja raakile...
 
no niinhän se on että vastuu noista teineistä ja heidän kasvatuksesta on sinun ja exäsi...ei nykyisen miehesi. Ehkä hän on jättäytynyt sivuun jo senkin vuoksi että kokee ja ajattelee, että hänellä ei kuitenkaan ole valtaa vaikuttaa teinien elämään. Miksi teinit oireilee noin rajusti?? onko heillä suhdetta omaan isäänsä?
 
[QUOTE="äiti";25605092]Teinien isä ei ole paljon kuvioissa mukana.Sillä uus perhe ja tavallaan hylkäs lapsensa ja näkee heitä harvoin kun vie pariksi tunniksi leffaan.Ollaan keskusteltu monesti ja hän sanonut olevansa vaan niin väsynyt kaikkeen paskaan mitä teinit touhuneet.Tiedän ettei he kolme saa enää kunnon sidettä muodostettua enkä sitä odotakkaan mutta ei tämäkään oikein ole....Minusta mieheni on lapsellinen ja raakile...[/QUOTE]

Lapsellinen on tosiaan.
Ja totta on se, että kasvatukseen hänen ei tarvitse osallistua jos ei niin tahdo. Mutta siinä tapauksessa hänen on turha alkaa lapsia myöskään syrjimään. Yhtälailla koti on teinien kun isäpuolen koti ja molemmilla pitää saada olla oikeutensa. Isäpuolella saa olla oikeutensa välillä siihen omaan rauhaan ja taas vastapainoksi teineillä pitää saada olla oikeus tuoda kavereitansa kyläilemään.
 
[QUOTE="vieras";25605074]no äitinä tietysti mietit ensisijaisesti lastesi parasta. siis tässä tilanteessa puolustat lapsiasi sille isäpuolelle, ilmoitat että tämä on heidänkin(teinien) koti ja saavat kyllä tuoda vieraita jos haluavat. se voisi vähän palauttaa sun ja teinien välistä luottamusta kun näkisivät että oot pidät heidän puoliaan etkä vaan myötäile ukkoas.

mut ei sulla oo kyllä mitään tarvetta olettaa että miehes osallistuis sun lapsien kasvatuksee, kun ei ne oo sen lapsia.

sen pienemmän lapsen kannalta olis varmasti järkevää että sais kasvaa tasapainoisessa perheessä, ero ehkä saattais muuttaa tilanteen vaan hullumaksi.[/QUOTE]

joo tottakai olen sanonut et kaverit saa tulla!Ja on ne tullutkin..Mutta aina jollain tavalla mies on osoittanut sen ettei asiasta tykkää.Enemmänkin sellaista kotityranniaa.Ja olen monesti miettinyt miten meidän yhteinen lapsi kärsis jos nyt erottais kun niin isästään tykkää.Mutta näinkö mun elämä sitten menee tässä sivussa katselemalla....
 
[QUOTE="vieras";25605074]no äitinä tietysti mietit ensisijaisesti lastesi parasta. siis tässä tilanteessa puolustat lapsiasi sille isäpuolelle, ilmoitat että tämä on heidänkin(teinien) koti ja saavat kyllä tuoda vieraita jos haluavat. se voisi vähän palauttaa sun ja teinien välistä luottamusta kun näkisivät että oot pidät heidän puoliaan etkä vaan myötäile ukkoas.

mut ei sulla oo kyllä mitään tarvetta olettaa että miehes osallistuis sun lapsien kasvatuksee, kun ei ne oo sen lapsia.

sen pienemmän lapsen kannalta olis varmasti järkevää että sais kasvaa tasapainoisessa perheessä, ero ehkä saattais muuttaa tilanteen vaan hullumaksi.[/QUOTE]

EI EI EI, pahin moka mitä voit tehdä on asettua lastesi puolelle niin että lapsesikin sen kuulevat. Pariskunnan pitäisi aina AINA osoittaa olevansa se tiimi joka johtaa perhettä. Jos asioista ja kasvatuksesta olet eri mieltä nyksäsi kanssa niin ne keskustelut käytte aina kahden kesken ilman lapsia. Lasten edessä sinun tulee tukea nyksäsi asemaa tasavertaisena kumppanina. Esim jos nyksä komentaa lastasi niin sinun tulee sanoa lapselle ihan samaa_ eli isäpuolta on toteltava tässä asiassa. Pyrkikää siis osoittamaan kaikille lapsille, että te vanhemmat olette tiimi...ja jos toinen teistä jotain sanoo niin se ei sitten muutu miksikään vaikka kysyisi toiselta. Ihan ydinperheessäkin on mahdollista että kapinoiva teini voi lyödä kiilan vanhempien parisuhteeseen, mikäli vanhemmat eivät vedä samaa linjaa. Esim isän tehtävä on myös puuttua jos vaikkapa teini haukkuu äitiään huoraksi että nyt siistit suusi ettei äidille todellakaan puhuta noin...jne
 
EI EI EI, pahin moka mitä voit tehdä on asettua lastesi puolelle niin että lapsesikin sen kuulevat. Pariskunnan pitäisi aina AINA osoittaa olevansa se tiimi joka johtaa perhettä. Jos asioista ja kasvatuksesta olet eri mieltä nyksäsi kanssa niin ne keskustelut käytte aina kahden kesken ilman lapsia. Lasten edessä sinun tulee tukea nyksäsi asemaa tasavertaisena kumppanina. Esim jos nyksä komentaa lastasi niin sinun tulee sanoa lapselle ihan samaa_ eli isäpuolta on toteltava tässä asiassa. Pyrkikää siis osoittamaan kaikille lapsille, että te vanhemmat olette tiimi...ja jos toinen teistä jotain sanoo niin se ei sitten muutu miksikään vaikka kysyisi toiselta. Ihan ydinperheessäkin on mahdollista että kapinoiva teini voi lyödä kiilan vanhempien parisuhteeseen, mikäli vanhemmat eivät vedä samaa linjaa. Esim isän tehtävä on myös puuttua jos vaikkapa teini haukkuu äitiään huoraksi että nyt siistit suusi ettei äidille todellakaan puhuta noin...jne


En voi yhtyä tuohon,koska siinä tapauksessa haukkuisin ja moittisin teinejä joka pvä enkä näkis heissä mitään hyvää ja sitä en tee!Keskustelut olemme kyllä hoitaneet kahden kesken.
 
[QUOTE="äiti";25605169]En voi yhtyä tuohon,koska siinä tapauksessa haukkuisin ja moittisin teinejä joka pvä enkä näkis heissä mitään hyvää ja sitä en tee!Keskustelut olemme kyllä hoitaneet kahden kesken.[/QUOTE]

no viestini ei tarkoittanut sitä että sinä haukkuisit ja moittisit lapsiasi kilvan miehen kanssa. ei, teidän tulisi keskustella miehen keskenään ne rajat että mitä lapsille puhutaan. Mä nyt tarkoitin lähinnä juuri sitä, että jos miehesi vaikkapa sanoo lapsellesi että nyt täällä on niin sotkuista että siivoappa huoneesi...niin syöt pohjan siltä teidän tiimivanhemmuudelta mikäli sinä puolestasi menet sanomaan lapselle että voi ei se nyt mitään haittaaa...ainahan sitä sotkua riittää...

ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan.

miehesi kanssa puolestaan voitte todellakin keskustella miten toisille puhutaan ...ketään ei haukuta, eikä moitita aiheetta (sellainen moite jos vaikkapa teini jättää sovitut kotityöt tekemättä on ok, siitä kuuluu sanoa) että mies kiinnittäisi erityistä huomiota tapaansa puhua lapsille ja yrittäisi myös joka päivä löytää jotain hyvää kehuttavaa jne lapsista. (eli kiittää vaikkapa siitä roskien viennistä jne)
 
[QUOTE="äiti";25605264]Näin olemme toimineetkin.Teinejä saa aina patistaa ja sovituista hommista ollaan molemmat pidetty kiinni:)[/QUOTE]

hieno juttu :). mulla tuli muuten vielä mieleen kun luin yhden kirjan ja siinä lähdettiin muutosta hakemaan vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen ihan sillä tavalla, että pidättäydyttiin sellaisesta kritiikistä ja arvostelusta ym ja keskityttiin vaan osoittamaan lapselle teoin ja sanoin rakkautta sekä hyväksyntää. Siis vanhempi tietoisesti valitsi antaa vain positiivisia, hyväksyviä kommenteja lapselle jonkun aikaa. Eli vanhempi keskittyi näkemään ja etsimään juuri niitä hyviä juttuja lapsessa ja hänen toiminnassaan. Tällainen toiminta sulatti monen lapsen kohdalla sellaisen muurin ja vastustuksen (on vaikea käyttäytyä esim ilkeästi toista kohtaan jos vastakaiku on rakkaudellinen) erityisesti vanhempien auktoriteettia vastaan ja läheisyys kasvoi. Voisi kuvitella , että mikäli miehesi käyttäytyy välinpitämättömästi eli ei jaksa kiinnittää enää huomiota saati antaa positiivista huomiota lapsillesi niin heidän käyttäytymisensä ei ainakaan parane. Jos huomiota ei saa muutoin kun negatiivisen toiminnan kautta niin haetaanhan se sitten niin..
 
[QUOTE="niin";25605390]entä jos kommentoisi sen ystävistä lähtevän melun sijaan nuorelle vaikkapa että on kiva, että sulla on ystäviä...[/QUOTE]


tuota on turha toivoa mieheltä.onkohan tää nyt viimeistä keskustelua vailla tää liitto.mä en tahdo enää jaksaa,kun muutenkin tuntuu kuin hoitaisin muksut yksin.
 

Yhteistyössä