Olen seurustellu avopuolisoni kanssa ylivuoden,ja meillä on pieni vauva.
Kun tapasimme olin päätä pahkaa rakastunut häneen ja tiesin, että hänen kanssa tulen olemaan loppuelämäni.
Kun meidän Poikamme syntyi,kaikki oli vielä aivan loistavasti ( 4 kk vanha ), mutta sitten tulikin muutto meille eteen.
Minä rupesin käymään töissä ja avopuolisoni rupesi koti-isäksi. Rupesi harrastamaan vapaa palokuntaa ja lentopalloa,peräkkäisinä päivinä.
Itse huomasin,kun muutimme että hän muuttui ihan toisenlaiseksi. Meillä on joka ikinen päivä jonkinlaisia väittelyitä ja välillä riitoja. Ja tämä viikko on ollut kaikista pahin! Kun minä tulen töistä kotiin, niin kihlattuni lähtee lentopalloon tai sitten vpk:n harjoituksiin. Okei,tänään oli päiväpalolaitoksella,että hän kävi sen takia joka päivä niiis jutskista.. Mutta kun hän tulee kotiin,ja Poikamme on nukkumassa hän ei tule edes halamaan ja ei edes suukottelemaan,se on minusta todella outoa!
Tänään heillä ( vpk laisilla ) on pikkujoulut ja hän meni sinne.. Vaikka ollaan sovittu että ilman toista ei mennä käymään missään juhlissa yms.. Mutta sinne oli päästävä ja piste! Siitä ei voitu edes neuvotella..
Mulla on vaan olo,et jotain on tapahtanut,kun on tullut niiin iso muutos hänen käyttäytymiseen!
Toinen asia on se,kun hän ei tee mitään kotitöitä.. Siitä ollaan puhuttu ja sovittu että kun hän jää koti-isäksi niin hän tekee kotitöitä enemmän. Mutta ei hän tee.
Mä en jaksa enään tälläistä! Olen kohta ihan loppuun myyty. Mietin välillä omia tunteitani et olenko vaan poikamme takia yhdessä..
Poika on niiin suloinen vauva,josta en iki maailmassa luovu! <3
Kun tapasimme olin päätä pahkaa rakastunut häneen ja tiesin, että hänen kanssa tulen olemaan loppuelämäni.
Kun meidän Poikamme syntyi,kaikki oli vielä aivan loistavasti ( 4 kk vanha ), mutta sitten tulikin muutto meille eteen.
Minä rupesin käymään töissä ja avopuolisoni rupesi koti-isäksi. Rupesi harrastamaan vapaa palokuntaa ja lentopalloa,peräkkäisinä päivinä.
Itse huomasin,kun muutimme että hän muuttui ihan toisenlaiseksi. Meillä on joka ikinen päivä jonkinlaisia väittelyitä ja välillä riitoja. Ja tämä viikko on ollut kaikista pahin! Kun minä tulen töistä kotiin, niin kihlattuni lähtee lentopalloon tai sitten vpk:n harjoituksiin. Okei,tänään oli päiväpalolaitoksella,että hän kävi sen takia joka päivä niiis jutskista.. Mutta kun hän tulee kotiin,ja Poikamme on nukkumassa hän ei tule edes halamaan ja ei edes suukottelemaan,se on minusta todella outoa!
Tänään heillä ( vpk laisilla ) on pikkujoulut ja hän meni sinne.. Vaikka ollaan sovittu että ilman toista ei mennä käymään missään juhlissa yms.. Mutta sinne oli päästävä ja piste! Siitä ei voitu edes neuvotella..
Mulla on vaan olo,et jotain on tapahtanut,kun on tullut niiin iso muutos hänen käyttäytymiseen!
Toinen asia on se,kun hän ei tee mitään kotitöitä.. Siitä ollaan puhuttu ja sovittu että kun hän jää koti-isäksi niin hän tekee kotitöitä enemmän. Mutta ei hän tee.
Mä en jaksa enään tälläistä! Olen kohta ihan loppuun myyty. Mietin välillä omia tunteitani et olenko vaan poikamme takia yhdessä..
Poika on niiin suloinen vauva,josta en iki maailmassa luovu! <3