En tiedä miksi, mutta mietin nykyään..

[Fleur de la Cour]

paljon sitä miltä minusta mahtoikaan tuntua kun olin masentunut ja minua häiritsee kun en osaa sanoa enää miten pahalta minusta tuntui, hämmennyn siitä huomiosta etten muista asioita vuoden 2003 ajalta ollenkaan, tunnen haikeutta ja surua kun kuulen jotakin musiikkia siltä ajalta (se onkin ainoita muistikuviani..) ja äärimmäisen kovaa syyllisyyttä siitä mitä mahdoin tehdä lapselleni silloin henkisesti. Minulla on reipas ja osaava ja taitava ja ihastuttava, erittäin rakas lapsi, mutta silti pelkään varmaan lopun elämääni mitä traumoja jäi lapsen mielen perukoille ja miten hän ne ennen aikuisikää tai aikuisena joutuu varmaan käsittelemään. Tällä hetkellä olen siis hyvin tyytyväinen ja aikaansaava ihminen, ja onnellinen pienistä asioista ja nautin elämästä, mutta silti ajatuksiin eksyy nykyään tämä asia.

 

[dolly]

aivan tuota samaa tulee itekkin mietittyä useasti :hug:

 

[Fleur de la Cour]

putosipas tää äkkiä.. :/

 

[Fleur de la Cour]

aivan tuota samaa tulee itekkin mietittyä useasti :hug:

Toisaalta herää kysymys, että kokiko meidänkin äidit tällaista vaan onko se vaan uusi ilmiö..

 

[kangasajuruoho]

Lapsi kyllä sopeutuu ja selviää. Ihan varmasti.

(vaikka se juuri silloin olisikin kurjalta tuntunut)

 

[vieras]

Mä muistan vielä selkeästi omat tuntemukseni ja tapahtumat 2002-2004 vuosien väliltä. Vielä joskus se tunne yllättää, salakavalasti ja arvaamatta, mut nykyään siihen osaa jo suhtautua erilailla ja käsittelemään niitä tunteita.

 

[Triolapsellinen]

Mulla samanlaisia ajatuksia ajalta 2000.Pieni raks lapseni kärsi varmasti jollakin lailla masennuksestani.Toivon todella etten saanut aikaan hänelle traumoja,joita joutuu käymään läpi vielä aikuisena. :attn:

 

[Fleur de la Cour]

Mä muistan vielä selkeästi omat tuntemukseni ja tapahtumat 2002-2004 vuosien väliltä. Vielä joskus se tunne yllättää, salakavalasti ja arvaamatta, mut nykyään siihen osaa jo suhtautua erilailla ja käsittelemään niitä tunteita.

Mä muistan kyllä niitä omia tuntemuksiani, mutten titenkään enää sitä ahdistustani, mutten muista enkä varmaan tiedäkään muiden asioita siltä ajalta, koska en pystynyt sellaisia vastaanottamaan tajuntaani, masentuneena maailma pyörii aika tavalla sen oman ahdistuksen ympärillä vain..