"niisku" Minusta suo kommentoi aika hyvin! Itse asiassa kirjoitit kuin minun elämästäni. Meillä tismalleen sama tilanne, ja minä vaan mietin, mikä minussa on vikana, kun en kelpaa. Puhuminen on ainoa keino päästä perille siitä, mitä toisen ajatuksissa liikkuu, meillä on monet riidat tulleet juuri siksi, ettei puhuta (jolloin tulee oletuksia tietämättä kuitenkaan mitä toinen on asiasta mieltä tai miksi joku asia on niin kuin se on) / kuunnella loppuun asti (jolloin ymmärretään väärin, kun ei ole kuunnellut sinne pisteeseen asti). Puhuminen on taitolaji, äärimmäisen vaikeaa, oikeasti se on todella vaikeaa, etenkin RAKENTAVA keskustelu toista kuitenkaan syyttämättä. Meillä on kommunikointiongelmia lähinnä minun osaltani ja sen suhteen joudun tekemään töitä äärimmäisen pajon itseni kanssa. Meillä mä kaipaan läheisyyttä paljon, mutta mies on kovin itsenäinen eikä kaipaa läheisyyttä juurikaan, pikainen aamu- ja iltahali pikapusulla riittää hänelle, kerran 5-8 viikossa seksiä on hänelle sopiva määrä seksiä, hän haluaa ennemminkin katsoa pornoa ja runkata. Mies on kertonut minulle (hänelle on vaikeaa puhua etenkin tuosta pornon katselusta, koska kokee sen noloa asiana ja hän haluaisi pitää ne asiat 100% omana tietonaan), mikä siinä pornossa on se "juttu". Hän on myös selittänyt nämä läheisyysasiat aika hyvin. Ymmärrän hänen kantansa, kuten sen, ettei hän ole lapsuudessa nähnyt läheisyyttä tai tunteiden näyttämistä avoimesti (siis vanhempiensa löheisyyttä tai vanhempien keskenään puhumista ei ole koskaan nähnyt) ja osaltaan siksi hänen onkin hyvin vaikea koskettaa minua ja mieheni liittää koskettamisen aina seksiin! Mutta sitten on myös näitä ulkonäköasioita, jotka myös omalta osaltaan vaikuttavat mieheni läheisyysasioihin ja seksin vähyyteen parisuhteessamme. Ja välillä minusta tuntuu samoin kuin sinusta, että olen turhautunut ja tehnyt kaikkeni asian eteen, mutta siltikin tuntuu, ettei mies tee asioiden eteen töitä niin kuin ongelmien eteen on tehtävä töitä, jotta suhde pysyy yllä, mutta kaikesta huolimatta mies rakastaa minua. Hankala tilanne. Koetamme saada yhteisen sävelen ja minulta on kyllä vaadittu äärimmäisen pitkää pinnaa ja välillä on todella raskasta, mutta sen sanon, ettei se ruoho aidan toisella puolella sen vihreämpää ole!! Minusta moni eroaa liian helposti, kun ei jakseta / haluta selvittää ongelmia... erotaan heti vastoinkäymisen eteentullessa. Ero ei ole mikään ratkaisu! Ihan varmasti yhteinen sävel löytyy, mutta se vaatii töitä molemmilta ja se taas vaatii motivaatiota ja omaa halua nähdä vaivaa suhteensa eteen. Surullista, mutta monesti ihminen ei tajua ennen kuin läheisen ihmisen menettää. Mä tsemppaan sua vielä puhumaan, älä syyllistä, vaa kysy esim. "MIKSI sinulle on niin vaikeaa koskettaa?" tai "Minulle voit kertoa, jos mieltäsi painaa jokin!" Hei muuten, jos haluat vaihtaa asiasta enemmänkin, niin laita minulle yksityisviestiä!!! Sinun tulee olla kirjautunut, jotta voit kirjoittaa yksityisviestejä... mulla olisi asiaa tästä aiheesta vaikka kuinka ja vertaistuki on ainakin mulle todella tärkeää!
*muoks* Lisäyksenä vielä se, että suosittelen lämpimästi sitä pariterapiaa, koska siellä annetaan hyviä "työkaluja" siihen, miten puheyhteyttä saa luotua toiseen. Ja tiedän niin monia, joille pariterapia on ollut pelastus! Ja niin kuin itsekin sanoit, puheyhteys ja kommunoikointi on saatava ihan ensimmäiseksi toimimaan, ilman niitä on vaikea lähteä selvittämään asioita. Ja oikeasti, jos haluat jakaa ajatuksiasi enemmänkin, mulla kun on kovin vastaavanlainen tilanne kuin sinulla, olisin iloinen saadessani itsekin jutella jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa. Ja täällä julkisesti ei viitsi ihan kaikkea kirjoittaa niin yksäri toimii siinäkin mielessä.
Nytkin olen koko päivän toivonut miehen suunnalta jotain aloitetta, mutta äsken tuo romutti taas koko loppuillan sanomalla, että alkaa pelata pleikkaa... just. Mua ei taida olla olemassakaan.