En siis ole vieläkään toipunut "traumoistani" seksiin liittyen!

["vieras"]

Erosin vuosi sitten suhteesta, jossa vuosia suostuin seksiin vaikken oikeastaan olisi halunnut. Lopulta tilanne meni jo seksuaaliseen hyväksikäyttöön eikä mies välittänyt ollenkaan, vaikka sanoin että en halua. Ei kuitenkaan ottanut väkisin mutta käytti henkistä väkivaltaa. Nyt sitten erään ystäväni mies ehdotti salaista seksiä. Tietenkään EN suostunut siihen mutta lisäksi alkoi todella ällöttää ajatus siitä, että pitäisi joku mies päästää niin lähelle. Puistattaa ajatella miestä koskemassa minun intiimejä paikkojani ja puuskuttamassa päälläni. Tämän vuoden aikana en ole kertaakaan harrastanut seksiä enkä ollut muutenkaan läheisissä tunnelmissa yhdenkään miehen kanssa. Tuntuu, että eksä jätti niin syvät arvet seksiin liittyen, etten halua edes ajatella sitä. Meidän suhteessa oli muita ongelmia, jotka sitten aiheuttivat haluttomuuteni. Ensimmäisinä vuosina (ja ennen suhdetta) olin kuitenkin seksuaalisesti aktiivinen ja halusin seksiä usein. Palaudunkohan koskaan ennalleni?

 

[Isä]

Juu pihtaamalla se mailma paranee

 

["vieras"]

Juu pihtaamalla se mailma paranee

Olet vajakki.

 

["Tuikku"]

Anna itsellesi aikaa toipua. Joskus se kestää vuosikausiakin. Mutta vähitellen ikävät muistot alkavat lievenemään. Tiedät kyllä itse, koska olet valmis uuteen suhteeseen.

 

["vieras"]

Mistäs sinä vielä tiedät miten suhtaudut seksiin kun sen aika ja ihminen sitä sinun kanssasi tekemään löytyy, mietippä sen jälkeen vasta jos ei ala sujumaan.

 

[voi hyvän tähen]

[QUOTE="vieras";24864658]Olet vajakki.[/QUOTE]

peesi.

 

["ap"]

[QUOTE="vieras";24864672]Mistäs sinä vielä tiedät miten suhtaudut seksiin kun sen aika ja ihminen sitä sinun kanssasi tekemään löytyy, mietippä sen jälkeen vasta jos ei ala sujumaan.[/QUOTE]

En voikaan varmasti tietää. En usko kuitenkaan, että tulee ihan lähiaikoina tapahtumaan enkä edes sitä halua. Olen muutenkin nykyään ihan ylitarkka omista rajoistani, niiden yli ei tule kukaan, jos en halua.

 

[ihme mies]

Juu pihtaamalla se mailma paranee

Sun älyllinen kapasiteetti ja ulosanti on suurin piirtein yhtä hyvä kuin laatikollisella kiviä.

 

[PipariSuu]

[QUOTE="ap";24864691]En voikaan varmasti tietää. En usko kuitenkaan, että tulee ihan lähiaikoina tapahtumaan enkä edes sitä halua. Olen muutenkin nykyään ihan ylitarkka omista rajoistani, niiden yli ei tule kukaan, jos en halua.[/QUOTE]

Miksi sitten annoit eksäsi tulla rajojesi ylitse, jos juuri se teki sinulle pahaa?

 

[fff]

Miksi sitten annoit eksäsi tulla rajojesi ylitse, jos juuri se teki sinulle pahaa?

Niinpä. Sitäpä ei tiedä uhri itsekään ennen kuin pääsee irti.

 

[voi hyvän tähen]

Miksi sitten annoit eksäsi tulla rajojesi ylitse, jos juuri se teki sinulle pahaa?

Joillain ihmisillä ei sillätavalla ole tunnetta omista rajoista. seei tarkoita kuitenkaan, etteikö sillätavalla voisiloukata itseään syvästi tai antaa toisen loukata. Joidenkin on helppo ilmaista rajansa vain tutuimmille ihmisille, vieraat ylittävät niitä jatkuvasti. Mikä lie vaurio lapsuudesta.

 

["vieras"]

[QUOTE="ap";24864691]En voikaan varmasti tietää. En usko kuitenkaan, että tulee ihan lähiaikoina tapahtumaan enkä edes sitä halua. Olen muutenkin nykyään ihan ylitarkka omista rajoistani, niiden yli ei tule kukaan, jos en halua.[/QUOTE]
Minusta kaverin miehen epäsopivat ehdottelut eivät oikein anna kuvaa siitä mitä miehistä ylipäätään ajattelet. Oliko siinäkin kyse siitä, että rajojesi päältä käveltiin vai miksi annoit tilanteen mennä ehdotteluihin asti?

 

[Isä]

Sun älyllinen kapasiteetti ja ulosanti on suurin piirtein yhtä hyvä kuin laatikollisella kiviä.

Kato säki uskaltauduit tulla ulos kaapista
Tulitko hakemaan säälipillua?

Edelliseen viestiini en jaksanu kirjottaa pahoittelujani, mutta kuitenkin...

 

["ap"]

Miksi sitten annoit eksäsi tulla rajojesi ylitse, jos juuri se teki sinulle pahaa?

Sepäs! En osannut sanoa ei, koska pelkäsin että suuttuu. Laitoin hänen tarpeensa omieni edelle. Yritin ylläpitää sopua. Lisäksi eksä hyppi seinille, jos ei saanut pariin päivään ja vonkasi kokoajan niin oli pakko suostua, että sai hetken rauhaa. Pari kuukautta ennen eroa sain tarpeeksi ja kieltäydyin täysin.

 

["ap"]

[QUOTE="vieras";24864717]Minusta kaverin miehen epäsopivat ehdottelut eivät oikein anna kuvaa siitä mitä miehistä ylipäätään ajattelet. Oliko siinäkin kyse siitä, että rajojesi päältä käveltiin vai miksi annoit tilanteen mennä ehdotteluihin asti?[/QUOTE]

Eikun nuo ehdottelut tuli ihan puskista, en ole edes nähnyt koko miestä moneen kuukauteen enkä todellakaan ole rohkaissut mihinkään.

 

[fortunate]

[QUOTE="vieras";24864717]Minusta kaverin miehen epäsopivat ehdottelut eivät oikein anna kuvaa siitä mitä miehistä ylipäätään ajattelet. Oliko siinäkin kyse siitä, että rajojesi päältä käveltiin vai miksi annoit tilanteen mennä ehdotteluihin asti?[/QUOTE]

No voi kuule, en mäkään ns.aihetta ole antanut, mutta silti saan kuulla ehdotteluita tutuiltakin miehiltä. En tiiä sit, pitäskö se alkaa irvistelemään kaikille ihan vaan varmuuden vuoksi, ettei tule niitä saamarin ehdotteluita???

 

[PipariSuu]

[QUOTE="ap";24864720]Sepäs! En osannut sanoa ei, koska pelkäsin että suuttuu. Laitoin hänen tarpeensa omieni edelle. Yritin ylläpitää sopua. Lisäksi eksä hyppi seinille, jos ei saanut pariin päivään ja vonkasi kokoajan niin oli pakko suostua, että sai hetken rauhaa. Pari kuukautta ennen eroa sain tarpeeksi ja kieltäydyin täysin.[/QUOTE]

En nyt halua sulle pahaa mieltä, mutta et voi tuota tapausta periaatteessa syytää miehen päälle.... En tiedä osaanko sanoa nyt oikein, ettei mua käsitetä väärin, mutta jokaisen itse pitää itse pitää omat rajansa ja sanoa rajat myös toiselle selvästi. Jos toinen ei kuitenkaan väkivalloin hyväksikäytä tai käytä sellaista vakavaa henkistä väkivaltaa, ei voi oikeastaan kuin miettiä itseään, miksi teki niin kuin teki. Se, että toinen kerjää ja vinkuu ja vonkuu ei kyllä oikeastaan ole sellaista henkistä väkivaltaa, josta voisi ns. "syyttää" toista sitten jos suostuu... Eli luulen, että kun ymmärrät itse tuon, että vain sinä itse tuollaisissa tilanteissa pystyt määritteleen itsellesi tapahtuvat asiat, pääset sinuiksi enemmän noihin asioihin. Jos taasen ajattelet, että kaikki johtui vain tuosta miehestä, niin olet loputtomassa epäluuloisessa suossa, koska mistä tiedät, ettei seuraavakin mies ole samanlainen vonkaaja, johon sitten "joudut henkisen väkivallan" vuoksi suostua...?

 

[PipariSuu]

[QUOTE="vieras";24864653] Nyt sitten erään ystäväni mies ehdotti salaista seksiä. Tietenkään EN suostunut siihen mutta lisäksi alkoi todella ällöttää ajatus siitä, että pitäisi joku mies päästää niin lähelle. Puistattaa ajatella miestä koskemassa minun intiimejä paikkojani ja puuskuttamassa päälläni. Tämän vuoden aikana en ole kertaakaan harrastanut seksiä enkä ollut muutenkaan läheisissä tunnelmissa yhdenkään miehen kanssa. [/QUOTE]

Luultavasti tuossa vaiheessa aika moni muukin kokisi samanlaisia puistatuksen tunteita, jos tuollaisia ehdottelee ykskaks... Eli sinänsä ihan normaali reaktio sinulta, josta en olisi ollenkaan huolissani. Ja jos tuollaisia miehiä on tässä vuoden aikana tullut sulle vastaan, niin ymmärrän hyvin ettei se seksi ole maistunut.

 

[tulitikkutyttö]

Juu pihtaamalla se mailma paranee

eiköhän kaikki tiedä jo että elät puutteessa ja viimeksi olet seksiä saanut vuonna 85 jouluna, mutta et kyllä voi siitä syyttää kaikkia maailman naisia.

 

["vieras"]

Piparsuun kommentti on kummallinen. Pystyykö hän muka ulkopuolisena ihmisenä määrittelemään mikä on "sellaista vakavaa henkistä väkivaltaa", joka saisi vaikuttaa ap:n käyttäytymiseen. Tasapainottomiin suhteisiin ajaudutaan niin monesta syystä, että ei siitä voi syyllistyä, vaan ottaa opiksi ja mennä eteenpäin. Kyllä heidän suhteessa myös miehellä on ollut vastuu huonosta käytöksestään, eikä ap:lla vain, kuin ei ole laittanut tarpeeksi hanttiin.

 

["ap"]

En nyt halua sulle pahaa mieltä, mutta et voi tuota tapausta periaatteessa syytää miehen päälle.... En tiedä osaanko sanoa nyt oikein, ettei mua käsitetä väärin, mutta jokaisen itse pitää itse pitää omat rajansa ja sanoa rajat myös toiselle selvästi. Jos toinen ei kuitenkaan väkivalloin hyväksikäytä tai käytä sellaista vakavaa henkistä väkivaltaa, ei voi oikeastaan kuin miettiä itseään, miksi teki niin kuin teki. Se, että toinen kerjää ja vinkuu ja vonkuu ei kyllä oikeastaan ole sellaista henkistä väkivaltaa, josta voisi ns. "syyttää" toista sitten jos suostuu... Eli luulen, että kun ymmärrät itse tuon, että vain sinä itse tuollaisissa tilanteissa pystyt määritteleen itsellesi tapahtuvat asiat, pääset sinuiksi enemmän noihin asioihin. Jos taasen ajattelet, että kaikki johtui vain tuosta miehestä, niin olet loputtomassa epäluuloisessa suossa, koska mistä tiedät, ettei seuraavakin mies ole samanlainen vonkaaja, johon sitten "joudut henkisen väkivallan" vuoksi suostua...?

Henkistä väkivaltaa ilmeni enemmän suhteen muilla osa-alueilla mm. kotiin "sitomista", syyllistämistä, haukkumista, uhkaavaa käytöstä jne. mistä sitten johtui etten oikein uskaltanut seksissäkään vastustaa. Koen kyllä hyväksikäyttönä sen, että minun tarpeita ei oteta huomioon vaan minua käytetään "panopuuna" vaikka mies hyvin tiesi, että suostun vain hänen mielikseen. Edes lause "en halua enää seksiä kanssasi" ei vaikuttanut häneen millään lailla. MUTTA ymmärrän täysin oman osuuteni (tyhmyyteni) asiassa. Mitäs menin suostumaan? Olisi pitänyt vaan kieltäytyä tiukemmin ja vaatia itsellenikin jotain. Olisi olisi olisi... Minua on koko elämä ohjailtu ja määräilty, ja eksän toiminta oli luonnollinen jatkumo siihen. Mutta ei enää! Nyt kellään ei ole enää asiaa määrätä mitä saan tehdä ja milloin ja kenen kanssa! Mutta kuitenkin mua oksettaa ja ällöttää, jos mies lähestyy minua seksi mielessään. En ole valmis mihinkään uuteen vielä.

 

[tulitikkutyttö]

kannattaa rakentaa itselle vahvemmat rajat ja opetella luottamaan taas itseensä ihmisenä

 

["vieras"]

Varmaan on hyvä välttääkin seksiä siihen asti, kunnes on hyvin käynyt läpi noita ongelmia ja osaa pitää omista rajoista kiinni. Ja pitää päästä siihen rauhalliseen vaiheeseenkin vielä ensin, jolloin miehet eivät kaikki näytä vaan vihollisislta. Aluksi tulee aina noissa tilanteissa sellaista ylireagointia myös, mikä sitten vähitellen tasoittuu. Keskity nyt vaan pitämään huolta itsestäsi ja hanki keskusteluapua, jos siltä tuntuu. Tästä ehkä pääisikin yksin yli, mutta jos on traumoja lapsuudesta, niin niitä olisi ihan hyvä varmaan selvitellä jonkun toisen kanssa.

 

["..."]

Ystäväni mies oli samantyyppinen painostaja ja henkisen väkivallan käyttäjä. Ei suhteen aluksi, mutta loppuajasta kyllä. Ystävälläni puhkesi stressiperäistä allergiaakin, joka katosi kun pääsi äijästä vihdoin eroon. Seksiin painostettiin ja samalla oli sairaaloisen mustasukkainen. Esim. vessassa täytyui käydä ovi auki ja saunassa jos oli yksin, niin heti oletettiin, että "räplää itseään". Pimeä ukko. Kyllä näistä traumoja jää kelle vaan.

Nyt ystäväni ollut jo kolme vuotta uudessa, onnellisessa suhteessa.

 

["vieras"]

[QUOTE="...";24864773]Ystäväni mies oli samantyyppinen painostaja ja henkisen väkivallan käyttäjä. Ei suhteen aluksi, mutta loppuajasta kyllä. Ystävälläni puhkesi stressiperäistä allergiaakin, joka katosi kun pääsi äijästä vihdoin eroon. Seksiin painostettiin ja samalla oli sairaaloisen mustasukkainen. Esim. vessassa täytyui käydä ovi auki ja saunassa jos oli yksin, niin heti oletettiin, että "räplää itseään". Pimeä ukko.
[/QUOTE]
Huh :O.