En saa töitä, alkaa jo ärsyttää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Onhan toki lama ja kaikkea, mutta nuorempana, ennen ns. lapsentekoikää ja lasta töitä löytyi aina kun vaihtaa halusi enkä ole päivääkään työttömänä ollut sen jälkeen kun 15- vuotiaana aloin töitä koulun ohella.

Nyt olen reilun kk yrittänyt ja hakenut kaikkeen mahdolliseen ammattiani edes lähelle liippaavaan ja pk- seudulla kuitenkin niitä paikkoja on, enkä edes haastatteluun ole päässyt. Pakostikin tulee mieleen, että ajatellaan, että kohta se tekee toisen pennun ja toisenkin kanssa on koko ajan saikulla. Hakijoita kun on paljon, niin ymmärrän toki senkin, alkaa vaan ottamaan päähän hiljalleen...
 
siis kamoon, nythän on niin, että pysyvää työpaikkaa on ihan himputin vaikea saada, lähes mahdoton,. Ainoa konsti millä pääset tekemään töitä edes joskus, on sijaisuudet.
 
en minäkään saa. toisaalta täällä ei edes oo mitään avoimia paikkojakaan johon hakea. vähän nyt harmittaa että tulis joskus opiskeltua merkonomiksi. sillä tutkinnolla ei vaan töitä irtoa varsinkaan nyt.
 
Mulla on semmonen tilanne, että muutettiin miehen työn takia Porvooseen. En saa täältä vakipaikkaa. Olen sairaanhoitaja. Ongelma mulla on puutteellinen ruotsinkielen taito, jota yritän petrata. Ei täällä muutenkaan noita avoimia paikkoja montaa ole eli keikkailen nyt Helsingissä.
 

Yhteistyössä