Olen törmännyt vuoden sisällä kolmesti nuoruuden aikaiseen rakkauteen. Joka kerrasta on jäänyt kumma tunne, kuin hän olisi halunnut sanoa jotain enemmän. Tai sitten kuvittelen...
Viimeisin sattui lasteni joulujuhlissa. Havahduin yhtäkkiä tunteeseen, että joku tuijottaa minua. Kun käänsin päätäni, tämä mies tuijotti minua intensiivisesti. Hän oli oman naisystävänsä kanssa samoissa juhlissa ja minä lasteni kanssa. Monta kertaa juhlan aikana huomasin, että hän katselee minua. Ensimmäisellä kerralla tavatessamme, minulle jäi tunne niinkuin mitään vuosia ei olisi välillämme ollutkaan. Juttelimme kuin aikoinaan ja aivan kuin olisimme olleet yhteydessä koko ajan. Kuitenkin vuosia on vierähtänyt ja paljon. Täytyy kyllä myöntää, että olen monesti vuosien aikana miettinyt että mitä hänelle kuuluu ja missä mahtaa olla.
Entä jos hän onkin se minulle kuuluva puolisko, jonka kanssa olisin onnellinen? Oma avioliittoni on onneton ja jatkuu lähinnä tottumuksesta ja säälistä. Rakkaudesta ei ole ollut kyse enää pitkiin aikoihin ja olenkin yrittänyt puhua avioerosta, mutta turhaan.
Nyt tämä entinen rakkauteni sotkee ajatuksiani aina vaan enemmän. Aivan järjetön tilanne.
Ei tässäkään jutussa varmaan ollut päätä eikä häntää, mutta sainpahan purettua oloani vähän ja jospa ajatukseni selkeävät, kun luen tämän jutun uusiksi.
Viimeisin sattui lasteni joulujuhlissa. Havahduin yhtäkkiä tunteeseen, että joku tuijottaa minua. Kun käänsin päätäni, tämä mies tuijotti minua intensiivisesti. Hän oli oman naisystävänsä kanssa samoissa juhlissa ja minä lasteni kanssa. Monta kertaa juhlan aikana huomasin, että hän katselee minua. Ensimmäisellä kerralla tavatessamme, minulle jäi tunne niinkuin mitään vuosia ei olisi välillämme ollutkaan. Juttelimme kuin aikoinaan ja aivan kuin olisimme olleet yhteydessä koko ajan. Kuitenkin vuosia on vierähtänyt ja paljon. Täytyy kyllä myöntää, että olen monesti vuosien aikana miettinyt että mitä hänelle kuuluu ja missä mahtaa olla.
Entä jos hän onkin se minulle kuuluva puolisko, jonka kanssa olisin onnellinen? Oma avioliittoni on onneton ja jatkuu lähinnä tottumuksesta ja säälistä. Rakkaudesta ei ole ollut kyse enää pitkiin aikoihin ja olenkin yrittänyt puhua avioerosta, mutta turhaan.
Nyt tämä entinen rakkauteni sotkee ajatuksiani aina vaan enemmän. Aivan järjetön tilanne.
Ei tässäkään jutussa varmaan ollut päätä eikä häntää, mutta sainpahan purettua oloani vähän ja jospa ajatukseni selkeävät, kun luen tämän jutun uusiksi.