En saa kysyttyä lapsen mummolta hoitoasioista...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaana kun hävettää nää jutut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Kaiutin:
No, meillä ei ole koskaan ollut mitään säännöllisiä lastenhoitoja meidän parisuhteenhoitoamme varten. Ei se parisuhteenhoito anoppia kaipaa. Jos lapsia on todellakin vain yksi, se nukkuu tuossa iässä niin paljon, että ehditte miehen kanssa tekemään paljon yhteisiä asioita. Ja lapsen kanssahan voi myös tehdä paljon -yhdessä. Jos kaikki olisikin kiinni siitä, että pääsette vetämään perseet, olisi se kai mahdollista järjestää. Mutta kuullostaa siltä, että miehesi ei ole samoilla linjoilla, ei siis kiinnostunut näkemään vaivaa lapsen hoitoonsaamiseksi.

Ehdotan seuraavaa: juttelette miehen kanssa siitä, mitkä ovat molempien toiveet ja tarpeet, ja alatte perheenä yhdessä miettimään asioihin ratkaisuja. Jättäkää anoppi ihan koko homman ulkopuolelle. Sitten, kun olette päättäneet jotakin miehesi kanssa, vaikkapa jonkin päivämäärän tietyn yhteisen asian toteuttamiseksi, asian jota myös miehesti haluaa, on lapsen hoitoonsaaminen enää muodollisuus siinä vaiheessa.

Jotenkin vaan aina ihmetyttää miten täällä kaikki lapsivapaa aika nähdään vain ryyppäämisenä. Meillä ei harrasteta humalajuomista ollenkaan, mies on absolutisti ja itse saatan tyyliin ottaa viiniä ruuan kanssa tai pari olutta/siideriä, mutta siinä se. Ja kuitenkin meille on myös tärkeää saada joskus kahdenkeskeistä aikaa ilman lapsia.

muoks. tuota miehen toimintaa kyllä tuossa vähän ihmettelen, miksei hän voi itse kysyä? Onhan miltei jokaisen kuitenkin helpompi pyytää apua omalta äidiltään kuin anopiltaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Alkuperäinen kirjoittaja Kaiutin:
No, meillä ei ole koskaan ollut mitään säännöllisiä lastenhoitoja meidän parisuhteenhoitoamme varten. Ei se parisuhteenhoito anoppia kaipaa. Jos lapsia on todellakin vain yksi, se nukkuu tuossa iässä niin paljon, että ehditte miehen kanssa tekemään paljon yhteisiä asioita. Ja lapsen kanssahan voi myös tehdä paljon -yhdessä. Jos kaikki olisikin kiinni siitä, että pääsette vetämään perseet, olisi se kai mahdollista järjestää. Mutta kuullostaa siltä, että miehesi ei ole samoilla linjoilla, ei siis kiinnostunut näkemään vaivaa lapsen hoitoonsaamiseksi.

Ehdotan seuraavaa: juttelette miehen kanssa siitä, mitkä ovat molempien toiveet ja tarpeet, ja alatte perheenä yhdessä miettimään asioihin ratkaisuja. Jättäkää anoppi ihan koko homman ulkopuolelle. Sitten, kun olette päättäneet jotakin miehesi kanssa, vaikkapa jonkin päivämäärän tietyn yhteisen asian toteuttamiseksi, asian jota myös miehesti haluaa, on lapsen hoitoonsaaminen enää muodollisuus siinä vaiheessa.

Jotenkin vaan aina ihmetyttää miten täällä kaikki lapsivapaa aika nähdään vain ryyppäämisenä. Meillä ei harrasteta humalajuomista ollenkaan, mies on absolutisti ja itse saatan tyyliin ottaa viiniä ruuan kanssa tai pari olutta/siideriä, mutta siinä se. Ja kuitenkin meille on myös tärkeää saada joskus kahdenkeskeistä aikaa ilman lapsia.


Minä tässä juuri mietiskelen koska pääsen ukkelin kanssa syömään ravinteliin aivan rauhaksiin kahdestaan eli koska voisin vipata pojat anopille.
Ei siis ryypiskelemään.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Kaiutin:
Ehdotan seuraavaa: juttelette miehen kanssa siitä, mitkä ovat molempien toiveet ja tarpeet, ja alatte perheenä yhdessä miettimään asioihin ratkaisuja. Jättäkää anoppi ihan koko homman ulkopuolelle. Sitten, kun olette päättäneet jotakin miehesi kanssa, vaikkapa jonkin päivämäärän tietyn yhteisen asian toteuttamiseksi, asian jota myös miehesti haluaa, on lapsen hoitoonsaaminen enää muodollisuus siinä vaiheessa.

Mä taas en ap:nä jättäisi anoppia tän asian ulkopuolelle. Koska jos anoppi hoitaisi omaa laspsenlastaan, kyse olisi paljon muustakin kuin lapsen vanhempien saamasta kahdenkeskisestä ajasta.

Mä olen ollut onnekas siinä, että mulla on ollut tukiverkosto ja lapseni pienestä pitäen olleet tekemisissä näiden ihmisten kanssa niin, että lasten ja näiden ihmisten väliset suhteet ovat olleet hyvin läheisiä. Tämä asia on poistanut multa lähes kokonaan pelon siitä, että entä jos mulle sattuu jotain. Jään auton alle ja makaan kuukauden sairaalassa, esimerkiksi. Sellaisessa tilanteessa olisi ollut itsestäänselvää, että lapseni olisivat menneet tuttuun ja turvalliseen mummolaan tai siskolleni.
 
Ei munkaan ollut tarkoitus mollata. En vain ymmärrä kahta asiaa tossa aloitustekstissä.

1. Miksi lapsi pitäisi saada säännöllisesti hoitoon? Eikö silloin olisi kaikkein helpointa käyttää "oikeaa" lapsenvahtia ja viedä lapsi sitten sukulaisille epäsäännöllisesti hoitoon silloin kun heille sopii?

2. Miksi sun omat vanhemmat ei voi hoitaa lasta lainkaan? Ikä ei minusta ole este tuohon ja sekin kuulostaa tekosyyltä, että eivät ole vuosikausiin hoitaneet lapsia. Ei lapset mitään teknisiä vempaimia ole.

Siksi ehdotin, että selvittelisit omat ajatuksesi ensin. Nuo sun ongelmat kun on ihan järjellä voitettavissa. Jaksuja sulle ja toivottavasti saatte sitä kahdenkeskistä aikaa :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja plörö:
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Alkuperäinen kirjoittaja vali vali:
12vuotta olen ollut kotona,hoitanut lapsiani ja kertaakaan ei vapaata,toisin kuin sinulla.

9 vuotta olen ollut pätkätöissä. Kertaakaan en ole saanut olla edes kahta viikkoa yhtä soittoa kotona, toisin kuin sinä.

Kärsi kärsi, niin kirkkaimman kruunun saat? :saint:

:laugh: lastenhoitohan onkin lomaa, just!

Kuka lomasta on puhunut, kotona olosta tuossa puhutaan.
 

Yhteistyössä