En saa 1,8 vuotiasta kuriin

[ihmettelen taas]

Miten voitte luulla, ettei vajaa 2 vuotias ymmärrä kieltoa EI? Ihan varmasti ymmärtää, jos sitä on kotona käytetty. Sehän on asia erikseen, että jos sitä ei oo ennen tota pahinta uhmaa koskaan käytetty, niin voihan se sanan merkitys olla hukassa kaksivuotiaallakin. Kyllä itse kielsin jo 8kk ikäistä, joka ryömi ja konttasi johtoihin jne. Ymmärsi jo sillon, että äidin ääni on tiukka ja toruva. Nostin vauvan pois kielletystä paikasta ja niin se vaan oppi olemaan syömättä johtoja ja sorkkimatta kukkapurkkeja. Kieltäminen on jatkunut siitä asti ja nyt uhmaikäisenä ymmärtää varsin hyvin jo ilkeyttä tehdessään, että äiti suuttuu tämän jälkeen. Siksihän ne sitä ilekyttä tekevät ja rajoja kokeilevat, koska tiedostavat sen että tästä jotain seuraa. Ei ne tolloina vaan touhua ja toskaa, vaan joku idea niillä siihen aina on. Kaksivuotias kokeilee jo opittuja sääntöjä, esim. voiko seistä ostoskärryissä ja huutaa, heittää ruokaa tai muuta vanhemmista niin mukavaa toimintaa. Uhmaikäisellle ne rajat tulee kerrata ja opettaa, jotta pärjää sen kanssa myös myöhemmin. Joidenkin lasten kanssa vaan pitää tehdä enemmän työtä, kuin toisten. Luonteissa on eroja ja niitä ei voi muuttaa. Kaksivuotias pystyy jo muistamaan asioita pitkänkin ajan päästä. Vanhempia usein hämää se, jos lapsi ei puhu hyvin. Pidetään sitten tyhmempänä kuin onkaan. Kyllä kaksivuotias ymmärtää syy-seuraussuhteen varsin hyvin. Eihän se mitään tuhmaa voisi tehdä tahallaan, jos ei älyä/toivo sille seurausta.

 

[samat ajatukset]

Yhdyn täysin ihmettelen taas -nimimerkin kirjoitukseen. Myös meillä alle vuoden ikäinen osasi ei-sanan kun kiellettiin konttailemasta johdonmukaisesti kiellettyihin paikkoihin. Niin kuin joku tuolla edellä kirjoittikin, että ei kai ne osaa ei-sanaa jos niitä ei ikinä ole kielletty. Mun mielestä se on omaa löperyyttä kun vedotaan siihen, että ei meidän mussukka vielä mitään ymmärrä. No ei varmaan jos ei sille mitään opeteta.

 

[eieieieieieieiei]

Meillä sisäistettiin ei sana noin 11kk ikäisenä, kun lähti kävelemään ja yllättäen kaikki olikin ulottuvilla. Sanoin kahdesti tiukasti EI, ja jos ei mennyt perille kannoin eteiseen toistaen sanaa EI. Ei tykännyt yhtään kun eristettiin. Sitten halasin heti kun palattiin olohuoneeseen ja selitin miksi ei saa koskea. Ei tarvinnut monta kertaa tehdä. Nyt 1,5 v ja tottelee toistaiseksi. On kyllä pari kertaa kokeillut rajojaan, mutta eteisen jäähynurkkaus on palauttanut kurin hyvin.
Ja siis eteinen on tuossa nurkan takana, valot päällä, ei ovea, aulamainen tila. En käytä väkivaltaa, halitaan ja pusitaan jne jne...
Jotkut lapset tottelee helpommin, toiset tarvitsee vähän tiukempaa kuria.

 

[Aurora Vee]

Nimimerkki eieieiei:n viimeinen lause oli hyvä: jotkut tosiaan tottelevat helpommin kuin toiset. Toiset lapset vain ovat niin jääräpäisiä (anteeksi, voimakastahtoisia on korrektimpi ilmaisu) etteivät usko kieltoja, ja toisilla on niin kova vauhti päällä etteivät kuuntele vanhempiaan. Tämmöinen on syntynyt esimerkiksi meidän perheen kuopukseksi.

Olen samaa mieltä kuin osa edellisistä kirjoittajista, että kannattaa soveltaa neuvoja oman lapsen ymmärrykseen sopivaksi. Myös perheen sisällä lapset voivat olla hyvin erilaisia luonteeltaan, herkkyydeltään ja "älyltään".

 

[kuri ja järjestys]

kyllä tuon ikäinen ymmärtää, ja lellimisellä vain pahentaa tilannetta, näin antaa kodin vallan ja auktoriteetin lapselle. Nämä lapset joita ei koskaan kuriteta eikä kielletä ovat niitä tulevaisuuden ongelmanuoria jotka lypsävät vanhempiensa voima-, ja rahavarat ja haistattelevat mennessään kun äidit ja isät voivottelevat.

Vanhempiensa ja muiden kunnioitusta pitää opettaa pienestä pitäen, jos minun lapseni löisi tai potkisi minua ja naureskelisi päälle, hälytyskelloni soisi ja kovaa ja heti lähtisi lempilelu hyllylle ja käyttäisin psykologin neuvomaa "nyt äiti on suuttunut"-lausetta lapsen silmien tasolla sanottuna.