En rakasta miestäni

  • Viestiketjun aloittaja inho
  • Ensimmäinen viesti
inho
Meillä on ollut ylä-ja alamäkiä, mutta nyt tuntuu todella etten rakasta miestäni yhtään. Menimme naimisiinkin vasta vuosi sitten, mutta tuntuu että olen ollut vaan lasten vuoksi hänen kanssaan. Elämä muuten sujuu, joten olisi itsekästä vaan vaihtaa miestä, kun on rakkauden kaipuuta. Siltä tuntuu. Pelkään etten koskaan koe rakkautta, ja alan tulla kyyniseksi, että mitä väliä jollain rakkaudella. Jos vaihtaisin miestä, kyllästyisinkö taas heti alkuihastumisen jälkeen...Tuntuu että rakastuin täysin eräällä keikalla olevaan soittajaan, jalat meinasi mennä alta, tosi epärealistista elämää.
Taitaa olla sekava juttu, mutta en tiedä mitä tekisin, kun en halua miestäni satuttaa, enkä ole kovin mukava vaimo. Voiko sitä vaan elää rakkaudetonta elämää loppuun asti???
 
Jos olet varma siitä ettet rakasta miestäsi, niin saattaa olla paras erota. Lasten kannalta se on tietenkin kamalaa, mutta jos alat katkeroitua ja muuttua kyyniseksi, niin eroaminen on ehkä lastenkin kannalta parempi? Mieti kuitenkin vielä, jos vaan voit, kyllähän ne lapset ansaitsee kummatkin vanhemmat. Tsemppii
 
mie
Samanlaisia tunteita täälläkin. Minä vain juuri ihastuin erääseen ambulanssi kuskiin. Kävi taas eilen työpaikallani ja sydän taas pomppii. Itse asiassa kävi kaksikin kertaa ja on selvästi kiinnostunut minusta. Pyysi kahvillekin... En vain osaa lähteä kun on tuo oma mies vaikken häntä rakastakaan...
 
Mieti vielä
Kysymyksiä joita kannattaa pohtia:

Oletko joskus rakastanut miestäsi? Miksi aloitte olemaan yhdessä/menitte naimisiin? Miksi hankitte lapsia yhdessä?

Arki tuntuu harmaalta ja ihastuminen muihin on helppoa. Mutta ei se sen kummempaa ole muidenkaan miesten kanssa.

Miten rakkautta voisi lisätä? Voisitko alkaa tehdä joitakin rakkauden tekoja, huomioida miestäsi? Ehkä hänkin alkaisi huomioida sinua enemmän. Saattaisittekin ehkä huomata olevanne uudestaan rakastuneita ja hullaantuneita toisiinne!

Rakastaminen ei pullahda taivaalta tyhjästä vaan se vaatii rakkaudentekoja kummaltakin puoliskolta.
 
vieraspöpö
minusta ero ei ole ikinä ensimmäinen vaihto ehto jos nyt seitä voi vaihtoehtona pitää. Olethan vihittäessäsi luvannut että tahdot rakastaa miestäsi. Itse kokeilisin eka jotain avioliittoneuvojaa tai parisuhedde terapeuttia ja onhan niitä jotai avioliittoleirejä. Tai sitten otatte kahdestaan lomaa ja menette jonnekkin niin että aikaa on vain toisillenne....
 
Onko kuvasi ( ajatuksesi siitä mitä se on ) rakkaudesta jotenkin sellainen että sen pitäisi olla tällaista " jalat alta " tunnetta kaiken aikaa.Koska sitähän se ei voi arjessa ja vuosien saatossa olla.Kuten aiemmissa kirj luit niin se on pieniä tekoja puolin ja toisin arjen jakamista, yhdessä tekemistä, toistensa hellimistä ja hoitamista, itsensä ja toinen toisensa hyväksymistä vikoineen kaikkineen, ei toisen muuttamista mieleisekseen vaan yritys yhdessä mielyttää toistansa ja sopia toistensa kanssa, vain itseään omaa käyttäytymistä ja asennoitumista voi muuttaa ei toisen( kummankin pitää muistaa tämä)Rakkaus vuosien saatossa ei ole tunne vaan tahtominen, kuten vihkivalassa sanotaan TAHDOTKO?
Meillä aina pelleillään yhellä lehden pilapiirros jutulla missä puolisot makasivat sängyssä ja toinen kysyi rakastatko minua niin vastaus oli ensin "rakastan rakastan 10 kertaa" , sitten pari kertaa "rakastan rakastan", vuodet kuluivat: sitten se oli "joo joo", sitten vanhana pappana "höpö höpö".Pelleilemme aina että missä mennään ja sen piirroksen vuosien mukaan meillä olis toi "joojoo" vaihe kun hopeahäät lähestyy.......
 

Yhteistyössä