En pidä minäkään mieheni esikoisesta :(

En todellakaan voi sietää sitä lasta, enkä voi sille mitään.
Kasvatuksen tulostahan se on minkälainen lapsesta tulee ja tämä on ainakin piloille lellitty ja omahyväinen, kiero jne.
Ei omille tunteilleen mitään mahda, eri asia tietenkin on näyttääkö niitä ja miten. Mua inhottaa jo valmiiks kun se tulee taas viikonlopuks. Aiheuttaa oikeesti stressiä ja päänvaivaa nimenomaan mulle, isänsä on töissä viikonlopun
Pidän kyllä yleensä muidenkin lapsista, en vaan omistani, mutta tämä on poikkeus :/ se vaan inhottaa... :ashamed:

 

no joo. mulla melkolailla sama tilanne. Miehen lapsi on oikea "kauhukakara". sanoo mulle et "sun pitäis muuttaa pois täältä" ja sitte se määrää missä kukin nukkuu. ja sehän menee siihen että mä nukun lattialla ja kakara isänsä vieressä. lapsi sotkee sen minkä ehtii ja mä joudun sitte siivoamaan, eikä sekään tahdo onnistua ku on oikeasta kädestä katkennu jänne. Mietin vain et miten ihmeessä selviän viikonlopun ku se tulee meille, ja mulle pistetään tänään puudutus-kortisonipiikki tuohon käteen.. ei tule mitää. :/

eipä mulla lapsia vastaan ole mitää ne on ihania, omia ei viel oo. Tuo lapsi on kyllä... mahdoton.<br><br>

 

Enpä minäkään mieheni vanhinta lasta kaipaile meidän arkeamme terrorisoimaan..Hän on kovasti samanluontoinen kuin äitinsä ja kovasti tykkäis et KAIKKI tanssisi hänen pillin mukaan ja valehtelu luonnistuu jo hyvin varsin varhaisella iällä. \|O
2 muuta heidän lapsistaan taas sitä vastoin on ihan ok ja heitä on jopa välillä oikeasti ikävä!Tosin siisteyskasvatus yms.on heillä kotonaan kovin erilaista kuin meillä ja se pännii välillä rankasti(myös lasten isää), mutta minkäpä sille voi jos äiti tykkkää asua kuin siat pellossa...

 

Meillä on aikas huvittavasti, että lapsista se äidin näköinen on se minulle läheisin lapsi. En tiedä, mutta toinen näistä lapsista on ollut aina se "minun poika". Toisesta välitän ja huolehdin kyllä, mutta tunneside ei ole samanlainen. Myös tämän itselleni läheisemmän ottaisin mieluusti vaikka heti lähilapseksi, mutta toisen luonne ei niin minua lämmitä. Tosin molemmat lapset kyllä ottaisimme vaikka heti meille asumaan, mikäli se olisi meidän tahdosta kiinni. Ovat olleet niin pieniä kun tulin mukaan kuvioihin, että suhde on kehittynyt todella läheiseksi. Te, jotka ette sulata miesten lapsia, kuinka pieniä lapset olivat uusperheenne syntyessä?

 

Tulemme hyvin juttuun mieheni lasten kanssa, joista toinen on 10-vuotias tyttö ja toinen 13-vuotias poika. Mukavia ja yhtä hyvin (tai vaihtoehtoisesti yhtä huonosti) kasvatettuja lapsia ovat kuin omanikin. Tyttö on ulkonäöltään kuin "pienoismalli" äidistään, mutta ei se mitenkään vaikuta minun suhtautumiseeni.
Luulenpa, että "äitipuoli" näkee herkästi korostuneena miehensä lapsissa kaikki "virheet" , huonon käytöksen yms. ja se kaikki enemmän ärsyttää. Ne muiden ihmisten mukavat lapset kun eivät kanna mukanaan samaa historiaa kuin puolison ex-liitossa syntyneet lapset!

 

Kyllä maailma on julma ja ihmiset siinä raadollisia! Miten aikuiset ihmiset voi puhua noin pahasti lapsista?

 

\

no joo. mulla melkolailla sama tilanne. Miehen lapsi on oikea "kauhukakara". sanoo mulle et "sun pitäis muuttaa pois täältä" ja sitte se määrää missä kukin nukkuu. ja sehän menee siihen että mä nukun lattialla ja kakara isänsä vieressä. lapsi sotkee sen minkä ehtii ja mä joudun sitte siivoamaan, eikä sekään tahdo onnistua ku on oikeasta kädestä katkennu jänne. Mietin vain et miten ihmeessä selviän viikonlopun ku se tulee meille, ja mulle pistetään tänään puudutus-kortisonipiikki tuohon käteen.. ei tule mitää. :/

eipä mulla lapsia vastaan ole mitää ne on ihania, omia ei viel oo. Tuo lapsi on kyllä... mahdoton.

Vaikkei suoranaisesti lasta voi syyttää, mut jos miehesi tosiaan suostuu tuollaiseen pompotteluun, on ymmärrettävää ettet voi hänestä pitää. Kai olet jutellut miehesi kanssa, ettei esim. tuollaiset nukkumisjärjestelyt käy? Ehkä miehesi potee huonoa omaatuntoa erosta, mut ei sitä tuollaiset ainakaan paranna. Selkeät "teidän kodin" säännötä käyttöön - lapsi siivoaa jälkensä ja muutenkin elää "talon tavalla", loppujen lopuksi lapsenkin etu tajuta, että sinä ja miehesi ovat ne jotka päättää.

 

\

\

no joo. mulla melkolailla sama tilanne. Miehen lapsi on oikea "kauhukakara". sanoo mulle et "sun pitäis muuttaa pois täältä" ja sitte se määrää missä kukin nukkuu. ja sehän menee siihen että mä nukun lattialla ja kakara isänsä vieressä. lapsi sotkee sen minkä ehtii ja mä joudun sitte siivoamaan, eikä sekään tahdo onnistua ku on oikeasta kädestä katkennu jänne. Mietin vain et miten ihmeessä selviän viikonlopun ku se tulee meille, ja mulle pistetään tänään puudutus-kortisonipiikki tuohon käteen.. ei tule mitää. :/

eipä mulla lapsia vastaan ole mitää ne on ihania, omia ei viel oo. Tuo lapsi on kyllä... mahdoton.

Vaikkei suoranaisesti lasta voi syyttää, mut jos miehesi tosiaan suostuu tuollaiseen pompotteluun, on ymmärrettävää ettet voi hänestä pitää. Kai olet jutellut miehesi kanssa, ettei esim. tuollaiset nukkumisjärjestelyt käy? Ehkä miehesi potee huonoa omaatuntoa erosta, mut ei sitä tuollaiset ainakaan paranna. Selkeät "teidän kodin" säännötä käyttöön - lapsi siivoaa jälkensä ja muutenkin elää "talon tavalla", loppujen lopuksi lapsenkin etu tajuta, että sinä ja miehesi ovat ne jotka päättää.

on kyllä jutellut mieheni kanssa. mutta luulen että se ei jaksa kuunnella lapsensa kiukuttelua ( se kun menee ihan liiallisuuksiin välillä), siksi se antaa lapsensa pompotella. Enkä usko että mies potee huonoa omaatuntoa erosta, ku sen exä petti ja jätti!

olen sanonut että täällä ollaan mun säännöillä ku on myös mun kämppä ( mieshän asuu epävirallisesti täällä). mutta on ihan ku olisin puhunut seinille. lapsen äiti on antanut lapselle kaiken periksi ja lapsi tietty luulee että täällä toimitaan samoin. No eilen illalla juuri keskusteltiin tästä asiasta hyvällä menestyksellä. Katotaan miten käy.

 

\

Kyllä maailma on julma ja ihmiset siinä raadollisia! Miten aikuiset ihmiset voi puhua noin pahasti lapsista?

Yleensä syyllistetään vain isän nykyinen puoliso lasta koskevista negatiivisista kommenteista. Mutta kun lapset ovat erilaisia, eivät automaattisesti ihania. Esimerkiksi päiväkodissa työskenteleviltä olen monesti kuullut, miten jotkut lapset ovat kauhukakaroita, ilkeitä toisia kohtaan, riitaa haastamassa ja ilman käytöstapoja. Toiset aivan hurmaavia ja kilttejä. Äitipuolten kuitenkin pitäisi aina automaattisesti pitää miehen lapsista. Ehkä omiaan rakastaa ehdoitta, mutta ei voi vaatia muiden tekevän samoin.