En perinytkään isääni

[Keittiönoita]

Meitä on vaan yksi sisarussarja, mutta vanhempani menivät naimisiin vasta esikoisen (minut) saatuaan.

Mä kyllä voisin kuvitella, että sun vanhempasi ovat hoitaneet tarvittavat asiat kuntoon ja olet laillisesti isäsi tytär.

 

[Outo olo]

Kiva tietää, minä en tule perimään mitää. Mutta aika epäreilua lapsiani kohtaan, jos serkut tulevat saamaan perintöä ja he eivät. Lapsilthan se periaatteessa on pois. Minä olen jo itse niin vanha sitten parinkyymmenen vuoden päästä, kun vanhempani kuolevat, en minä tuolloin enää rahalla mitään tee.

Meitä on vaan yksi sisarussarja, mutta vanhempani menivät naimisiin vasta esikoisen (minut) saatuaan.

Noinhan en kirjoittanut. Vaan: lapsi on oikeutettu perintöön, mikäli tunnustusasiat ovat kunnossa. Sen voi tarkistaa kunnan lastenvalvojalta.

 

[wwww]

Appiukolla oli ennen nykyistä avioliittoa tehty au-lapsi, josta hän maksoi elatusmaksut täysi-ikäisyyteen asti. Isyyttä ei kuitenkaan tunnustettu virallisesti. Olimme vain tyytyväisiä, kun appiukon kuoltua ei tuntemattomaksi jäänyt tytär tullutkaan perinnönjaolle, kuten olimme pelänneet.

Perinnön jako saa ihmisistä kyllä aina esiin sen kaikkein ihanimman ja sydämellisimmän puolen.

 

["minä"]

Perinnön jako saa ihmisistä kyllä aina esiin sen kaikkein ihanimman ja sydämellisimmän puolen.

Aivan...

Tuli kyllä ihan karmiva olo tuosta asenteesta. Meidän suvussa oli sellainen tilanne, että yksi setäni kuoli. Koko suvulla oli tiedossa, että hänellä oli yksi lapsi, jota ei oltu tunnustettu. Laillisesti kuolleen setäni peri siis hänen äitinsä ja hänen sisarruksensa puoliksi. Kaksi setääni (mielestäni moraalittomasti) piti saamansa perinnön, kaikki muut perijät lahjoittivat saamansa perinnön kuolleen setäni tunnustamattomalle lapselle.

 

[Outo olo]

Perinnön jako saa ihmisistä kyllä aina esiin sen kaikkein ihanimman ja sydämellisimmän puolen.

Näin on. Heti-mulle-tänne-kaikki. No, mun tapauksessa ei kummemmasta perinnöstä ollut kyse. Harmittaa silti. Vallankin kun serkkuni oli saanut isältäni mm. tontin. Jotenkin jäänyt sellainen olo, että mua on tuplahuijattu.

 

[Mummomainen]

Minä olen syntynyt tuon vuoden 1975 jälkeen ja isyys on tunnustettu eli saan sitten mahdollisen perinnön. Tosin on muitakin jakajia, mutta en oikein jaksa uskoa, että mitään isoa perintöä on tulossa. En edes tiedä monta lasta tässä on jakamassa perintöä, ainakin kaksi muuta lisäkseni, mahdollisesti enemmänkin. Lisäksi kyseinen henkilö ei tietojeni mukaan ole mitenkään varakas vaan pikemminkin päinvastoin. En edes tiedä onko ikinä mitään palkkatyötä tehnyt, ainakin kun olin lapsi, niin oli vankilassa. Ja hänenkin vanhemmillaan on niin monta lasta, että vaikka vanhemmilla varallisuutta olisi niin menee niin monen lapsen kesken, ettei siitä paljon yhdelle lapselle jää ja vaikka jäisi, niin jotenkin minulla on kuva, että menisi vahingonkorvausmaksuihin ym. Elatusmaksuthan ainakin ennen vanhenivat viidessä vuodessa, joten niihin ei mahdollista perintöä enää menisi.

Mutta sitten vielä tuohon varsinaiseen asiaan niin ainakin minun mielestäni lapsella on täysi oikeus periä vanhempansa, vaikka ei tätä vanhempaa olisi nähnyt ollenkaan tai pitkiin aikoihin. En ole itsekään nähnyt sen jälkeen kun olin 9- tai 10-vuotias, mutta perinnön ottaisin ilomielin, sillä mielestäni olen siihen oikeutettu eikä ole lapsen tehtävä ylläpitää mitään suhdetta. Lapsi on tähän tilanteeseen syyttömänä joutunut. Kukaan ei ole niitä miehiä käskenyt hankkimaan lapsia, en ainakaan jaksa uskoa, että nämä miehet olisi raiskattu ja joutuneet tilanteeseen ilman omaa syytään. Niin makaa kuin petaa, vai miten se sanonta nyt menisi.

No itse tuskin saan minkäänlaista perintöä, joten rahallista hyötyä tästä tuskin on itselleni. Velkaa ei onneksi voi periä.