en pääse alakuloisuudesta eroon

  • Viestiketjun aloittaja ei mikään
  • Ensimmäinen viesti
ei mikään
Mikä auttaa? Välillä tekis mieli sanoa rumasti miehelle ja häipyä mutta tiedän että
jälkeen päin harmittaisi kuitenkin. Enkä oikeastaan enää tiedä mitä haluais.
 
ap.
[QUOTE="vieras";27835415]jos masennus johtuu tahtomis asioista
ninntahtomisen luovuttaminen saattaisi auttaa[/QUOTE]

mähän en tiedä mitä tahdon. Tai no voin mä vaan istuskella ja tuijottaa tyhjyyteen päivästä toiseen niinku nyt teen.
 
"vieras"
Voisiko alakuloisuutta aiheuttaa se, että et tiedä mitä haluat? Jonkinlainen tunne, että elämältä puuttuu suunta etkä ole oikein sitoutunut mihinkään? Et kerro millainen elämäntilanteesi on, mutta minulla on ollut vähän samanlaista. Vasta yli 30-vuotiaana olen alkanut ymmärtää, että minun pitäisi sitoutua vain johonkin (ei siis välttämättä vain parisuhteeseen, vaan vaikkapa uraan tai harrastuksiin tms.), kokeilla jotain eikä jahkailla ja harkita. En tiedä voiko sulla olla tällaista, mutta minua on ainakin auttanut, että yritän olla jahkailemattaa liikaa, päättää ja olla sitten analysoimatta päätöksen oikeellisuutta tuhottomasti, vaan katsoa mihin se vie, oliko se oikea ja jos ei niin kokeilla jotain muuta.
 
ap.
Itse olen miettinyt josko olisi jotain ikäkriisiäkin? Kesällä täytän 28. Tuntuu että vuodet menneet liian nopeaan että olen hukannut ne enkä saanut mitään aikaan. Otan paniikkia siitä että minulla on vain osa-aika työ johon olen kyllästynyt ja palkka todella huono. Muutakaan ei ole tarjolla ellei tee alanvaihtoa. Tekisi mieli lisää lapsia mutta silti siinäkin asiassa jokin jarruttaa minua..
 
mä en oo hymyilly uuden vuoden jälkeen,en oosyöny sen jälkeen....ja perkele,hengissä oon!!
Mä teidän mitä haluan,mutta en voi sitä saada.Mä oon loppueloni yksin...mulla on menny usko kaikkiin!

Anteeksi....
 
Viimeksi muokattu:
"vieras"
Itse olen miettinyt josko olisi jotain ikäkriisiäkin? Kesällä täytän 28. Tuntuu että vuodet menneet liian nopeaan että olen hukannut ne enkä saanut mitään aikaan. Otan paniikkia siitä että minulla on vain osa-aika työ johon olen kyllästynyt ja palkka todella huono. Muutakaan ei ole tarjolla ellei tee alanvaihtoa. Tekisi mieli lisää lapsia mutta silti siinäkin asiassa jokin jarruttaa minua..
Sinä olet vielä todella nuori. Jos et tunne alaa omaksesi, miksi et vaihtaisi? Minä olen 34-vuotias, valmistunut yliopistosta pari vuotta sitten. Päivääkään en ole tehnyt oman alan töitä, ja nyt mietin täydellistä alanvaihtoa. Mielestäni en ole ollenkaan liian vanha. Minulla on potentiaalia elää vielä 89 vuotta jos elän yhtä vanhaksi kuin maailman vanhin ihminen. :)
 

Yhteistyössä