T
tahdonavautua
Vieras
Minua on aina haukuttu rankasti vartaloni vuoksi, mm. koko yhdeksänvuotisen peruskoulun ajan. Viidenneltä yhdeksännelle luokalle eli viiden vuoden ajan olin todella monen silmätikkuna, kiusaajia oli reilut neljäkymmentä, suurin osa poikia. Minua alettiin kiusaamaan alunperin hiustenvärini vuoksi ja kun huomattiin että olen herkkä, se kiusaaminen vaan yltyi. Vartaloani ruodittiin vuosikaudet pikkukaupungin kaduillakin. Minulle huudeltiin mm. kaupoissakin kaukaa, että katsokaa nyt tuota, tuota pe*settä voisi nu*ssia vaikka kymmenen miestä kerralla ja silti olisi väljää. Tuon tasoisia juttuja vuodesta toiseen. Suosikkina tuo edellä mainittu ja "katsokaa nyt miten ruma toi on, katsokaa". Joka päivä useat aikuisetkin kuulivat ne, mutta kukaan ei koskaan puuttunut. Minua heiteltiin kivillä, jääpaloilla, uhkailtiin, solvattiin ja kopeloitiin. Tavaroitani pilloteltiin ja varastettiin. Olin mitoiltani tuohon aikaan suurimmillani 175cm ja 71kg. Takapuoleni on aina ollut aika iso, vaikka olen aina harrastanut liikaa. Olen niin kutsuttu päärynävartalo. Myös rinnat olivat aika isot.
Kun kerroin opettajille ja vanhemmilleni kiusaamisesta useaan otteeseen, kävikin niin, että jouduin puhutteluun, kun kaksi kiusaajaa väittivät, että minä aina haukun heitä. Heitä ei onneksi lopulta uskottu, mutta kukaan ei myöskään ollut tilanteestani kiinnostunut. Suosikkikommentti oli aina että "pojat nyt vaan on poikia, älä ole niin herkkä". Romahdin täysin.
Ongelma on nyt siinä, että olen jo 25-vuotias ja edelleen pelkään liikkua kaupungilla, vaikka asun kaukana lähtökaupungistani. Otan kaikesta itseeni ja itken itsekseni. Tiedän, ettei minussa ole ollut vikaa vaan kiusaajissa, mutta silti en onnistu pääsemään ahdistuksestani. Yritän kovasti pitää vartalostani ja välillä onnistunkin, mutten usko, että kukaan muu voisi siitä pitää vaikka mieheni minua usein kehuukin ja yrittää auttaa.
Nyt minua aina vaivannut syömishäiriöni pahenee. Yhtenä päivänä siivosin kylpyhuonetta ja koska olin menossa sen jälkeen suihkuun, pesin kaakeleita alasti. Siinä pestessäni pyllistin mieheni suuntaan ja kun nousin ylös, mieheni näytti omituiselta, jotenkin pettyneeltä. Pyysin häntä kertomaan mikä on ja hän sanoi, että häntä vähän harmittaa, kun takapuoleni ei ole niin kiihottava kuin joillain naisilla, joiden kuvia näkee jossakin. Loukkaannuin hirveästi ja vaikka mieheni yrittää selittää että tykkää vartalostani kovasti, olen alkanut oksennella syömiäni ruokia. Mieheni lipsautti kerran, että no eihän se takapuolesi nyt vaan näytä hyvältä, mutta rakastaa sitä silti. Nyt on kuulemma muuttanut mielensä ja pyytää anteeksi.
Miksi minä olen tällainen? En kehtaa enää sen kylppäriepisodin jälkeen kävellä alasti kodissani, ennenkin se on ollut hyvin vaikeaa, koska pelkään niin, että minun vartalostani ajatellaan pahaa. Jos olen pylly paljaana, kävelen takaperin poispäin miehestäni kuin mikäkin pelle.
Mitä minä voisin tehdä? Minun ei tarvitsisi laihduttaa ja vaikka tarvitsisikin niin sen voisi tehdä muutenkin kuin oksentelemalla. En tajua miten pääsisin tästä pois. Olen hirveän peloissani ja ahdistunut ja koen olevani hullu.
Kun kerroin opettajille ja vanhemmilleni kiusaamisesta useaan otteeseen, kävikin niin, että jouduin puhutteluun, kun kaksi kiusaajaa väittivät, että minä aina haukun heitä. Heitä ei onneksi lopulta uskottu, mutta kukaan ei myöskään ollut tilanteestani kiinnostunut. Suosikkikommentti oli aina että "pojat nyt vaan on poikia, älä ole niin herkkä". Romahdin täysin.
Ongelma on nyt siinä, että olen jo 25-vuotias ja edelleen pelkään liikkua kaupungilla, vaikka asun kaukana lähtökaupungistani. Otan kaikesta itseeni ja itken itsekseni. Tiedän, ettei minussa ole ollut vikaa vaan kiusaajissa, mutta silti en onnistu pääsemään ahdistuksestani. Yritän kovasti pitää vartalostani ja välillä onnistunkin, mutten usko, että kukaan muu voisi siitä pitää vaikka mieheni minua usein kehuukin ja yrittää auttaa.
Nyt minua aina vaivannut syömishäiriöni pahenee. Yhtenä päivänä siivosin kylpyhuonetta ja koska olin menossa sen jälkeen suihkuun, pesin kaakeleita alasti. Siinä pestessäni pyllistin mieheni suuntaan ja kun nousin ylös, mieheni näytti omituiselta, jotenkin pettyneeltä. Pyysin häntä kertomaan mikä on ja hän sanoi, että häntä vähän harmittaa, kun takapuoleni ei ole niin kiihottava kuin joillain naisilla, joiden kuvia näkee jossakin. Loukkaannuin hirveästi ja vaikka mieheni yrittää selittää että tykkää vartalostani kovasti, olen alkanut oksennella syömiäni ruokia. Mieheni lipsautti kerran, että no eihän se takapuolesi nyt vaan näytä hyvältä, mutta rakastaa sitä silti. Nyt on kuulemma muuttanut mielensä ja pyytää anteeksi.
Miksi minä olen tällainen? En kehtaa enää sen kylppäriepisodin jälkeen kävellä alasti kodissani, ennenkin se on ollut hyvin vaikeaa, koska pelkään niin, että minun vartalostani ajatellaan pahaa. Jos olen pylly paljaana, kävelen takaperin poispäin miehestäni kuin mikäkin pelle.
Mitä minä voisin tehdä? Minun ei tarvitsisi laihduttaa ja vaikka tarvitsisikin niin sen voisi tehdä muutenkin kuin oksentelemalla. En tajua miten pääsisin tästä pois. Olen hirveän peloissani ja ahdistunut ja koen olevani hullu.
