En "osaa" treffailla enää.

Olen 24 vuotias nainen. Seurustelin n. 9 vuotta avomieheni kanssa, erosimme vuosi sitten. Haluaisin elämääni jo uuden suhteen, mutta olen arka käymään treffeillä. Pienessä hiprakassa olen kyllä "harrastanut" muutamia yhdenillan-juttuja, mutta treffeille kun pitäisi mennä, pakenen.

Olen tavannut kivan ja FIKSUN nuoren miehen, johon haluaisin kovasti tutustua. Emme tunne tokikaan toisiamme vielä kovin hyvin, mutta olen saanut hänestä asiallisen kuvan. Hän haluaisi myöskin tutustua minuun ja on pyytänyt käymään kahvilla kanssaan, mutta en yksinkertaisesti uskalla mennä. Saan pakokauhun, enkä tiedä miten päin olisin. Olin kuitenkin niin kauan suhteessa, etten osaa treffailla :ashamed: Tai niin ainakin kuvittelen.

Lähinnä siis ujouteni on suurin pelkoni. Annan ehkä ihmisille kuvan, että olen räväkkä ja "kova tyyppi", mutta todellisuudessa en ole. Pelkään mokavaani tai sitä, etten saa sanaa suustani ja olen vain hiljaa.

Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? :/

 

no mietitään.

vaihtoehto 1: menet treffeille, ja on kurjaa. kävelet pois, mitään et saanut muttet myöskään menettänyt.
vaihtoehto 2: jätät menemättä, mitään et saanut muttet myöskään menettänyt.
vaihtoehto 3: menet treffeille, ja on kivaa. mitään et menettänyt, mutta saattoi olla hauskan ihmissuhteen alku.

kaikissa kolmessa tapauksessa ei menetä mitään. yhdessä kolmesta tapauksesta ei menetä mitään, mutta saavuttaa. nyt hurja arvauskilpailu, mikähän vaihtoehto oli kyseessä? huom. tämä ei ole rakettitiedettä.