En osaa puhua ihmisille (edes niille läheisimmille)

["AnneK"]

Joku vika sosiaalisissa taidoissani on, sillä tajusin tässä, kuinka vähän oikeastaan puhun ja olen aina puhunut muille ihmisille. Siis jopa vanhemmilleni ja sisaruksilleni. Olen kyllä heidän seurassaan, ja vastaan, kun minulta kysytään jotain, mutta jotenkin vaan en osaa aloittaa tai jatkaa juttua samasta asiasta tai siirtyä seuraavaan puheenaiheeseen sillälailla luontevasti. Jotenkin vain onnistun hyppäämään aiheesta toiseen niin, että muut eivät pysy mukana jutuissa.

En vain keksi mitään sanottavaa. Olen aika lailla vieraantunut sisaruksistani ja vanhemmistani ja jotenkin tuntuu sitten harvoin tavatessa hölmöltä ruveta kyselemään tai kertomaan mitään sen henkilökohtasempia ja/tai syvällisempiä juttujakaan, kun ei niistä muutenkaan puhuta keskenämme Ja ne peruskuulumiset on vaihdettu jo heti nähdessä.

 

["lellu"]

kuulostaapa tutulta. itselläni oli paljon samaa kun olin vuosikaudet kotiäitinä ja sosiaalinen piiri kutistui kun lapsettomat kaverit hyppäs kyydistä ja uusiin lapsellisiin kavereihin oli vaikea tutustua koska olin aina aika ujo ja huono aloittamaan uusia ystävyyksiä. vielä kun omat sukulaiset asui kaukana ja miehen sukulaiset piti minua jonain kummajaisena ujouden takia niin eihän sitä äkkiä osannu jutella edes oman ukkonsa kans.

avuksi löysin sosiaaliset kohtaamiset joissa on tavan takaa jokin kaava. niin kuin ostostilanteet, lääkärin tarkastukset, virasto kohtaamiset, jne. niissä kun on helppo arvata mitä sinun odotetaan sanovan, ne on hyvä askelma lähteä takaisin sosiaaliseen piiriin. saa harjoitella kohtaamisia ja oppii käsittelemään niiden aiheuttamaa stressiä. niitähän usein pelkää kun on tämä ongelma, mutta niitä voi käyttää myös hyväksi. siitä sitten pikkku hiljaa oma itsetunto hieman vahvistuu ja uskaltaa jo enempi jutella uusien ihmisten kanssa työn/koulun/harrastusten kautta. uudet ihmiset saattavat jopa pönkittää itsetuntoa paremmin kuin ne tutut. tutuilla kun on jo valmiiksi oma kuva siitä kuka sinä olet, ne odottaa tietynlaista käytöstä ja puhetta ja jos sanot jotain muuta, ne hämmentyy ja sinulle tulee kumma olo. uudet tutut saattavat jopa näyttää että he ovat positiivisesti yllättyneitä jostain mitä sanot. yhtäkkiä huomaatkin heidän pitävän sinua fiksuna ja hyvänä tyyppinä. kaiken tämän kautta itsetunto pikku hiljaa kasvaa ja sehän se on avain kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen ja omaan henkiseen hyvinvointiin. ei sinun tarvi muuttaa itseäsi. tutkiskele itseäsi ja löydä uusia puolia. ehkä sinulla on jokin taito tai inspiraatio jonka voit ottaa harrastukseksi tai uudeksi alaksi, ja sitä kautta löydät ne uudet tuttavat ja muutenkin pönkitystä sille että koet olevasi jonkin arvoinen etkä vain jokin hiiri joka kulkee ympäriinsä tekemässä velvollisuutensa eikä uskalla muuten pitää meteliä.