En osaa olla nuori...

["BLIND"]

Ongelma tämäkin, mutta minua on jo pidemmän aikaa "vaivannut" se, että en osaa oikeasti olla nuori. Olen 20-vuotias ja tunnen "huonoa omaatuntoa" jos valvon pidempään kuin kymmeneen tai nukun pidempään kuin seitsemään...

Muut ikäiseni (jos ei ole töitä tai koulua yms velvoitteita seuraavana päivänä) valvovat aamuyölle asti ja nukkuvat niin pitkään kuin nukuttaa..

Muutenkin jos olen jossain mielessäni pyörii kotityöt, laskun maksut yms. enkä välttämättä kuuntele lainkaan mitä toinen puhuu...

Minulla ei ole lapsia, on osa-aikatyö(tarvittaessa kutsuttava)..

En tiedä mikä minulla on.. Jouduin itsenäistymään ja ottamaan itseäni niskasta kiinni tosi nuorena, mutta silti osasin nauttia niistä illoista, jolloin valvottiin myöhään ja niistä päivistä kun sai nukkua kun ei ollut töitä..

Onko muita kohtalontovereita ja millä tästä pääsisi eroon....? Kiitos vastaajille

 

["aapee"]

eikö ketään....

 

["hei"]

Miksi tämä vaivaa sinua? Tuntuuko että pitäisi olla enemmän "niinkuin muut". Onko sinulla ihmisiä jotka ymmärtävät sinua?
Stressaatko paljon?

Jos ongelma on vain siinä että ylläpidät hyvää unirytmiä niin en olisi kauhean huolissani. Unirytmi ei ole sama kuin nuoruus ja monet pyrkivät (itsekkin) hyvään unirytmiin. Outoa että se häiritsee sinua.
Minäkin stressasin nuorempana laskuista ja kotitöistä, en tiedä miksi en enää. Ehkä sellainen ajattelu että kyllä ne asiat hoituvat, ennemmin tai myöhemmin. Jos ajatukset tuntuvat ahdistavilta niin tee ne heti pois alta ja tee suunnitelma koska hoidat mitäkin.

 

["minä"]

Mulla on vähän sama homma. Ei niinkään esim. nukkumisen kanssa, vaan lähinnä se nuoruuden innostus ja juhliminen yms. En osaa olla baareissa pitämässä hauskaa, enkä hengaile päivät pitkät kaupungilla kavereiden kanssa, en lähde kolmipäiväisille festareille, enkä varsinkaan missään telttamajoituksessa. En ole koskaan osannut olla sellainen nuori, mitä muut ovat, enkä ole koskaan osannut varsinaisesti pitää hauskaa. Olen myös 20, ja kavereita mulla on, mutta jotenkin en koe tarvetta mennä mukaan niitten hullutuksiin yms. En edes teini-iässä

 

[Ö]

Minuakin on vaivannut oikeastaan aina ja varsinkin siitä lähtien kun omilleni muutin tuo eräänlainen "kiltin tytön syndrooma" tai "tunnollisuustauti". Jo lapsena saatoin hetken leikkiä ja sitten vetäytyä omaan rauhaa esimerkiksi lukemaan ja sellaista rauhallisempaa menoa kaipaan yhä. Olen tietyllä tavalla sosiaalinen, mutta en jaksa ihmeellistä mesoamista.

Minulla on omaan kotiin muutosta asti ollut periaatteena, että ensisijaisesti pyritään pitämään katto pään päällä. Kaikesta muusta voi pihistää, mutta oman kodin haluan pitää ja ruokaa pitää olla - vaikka purkkihernekeittoa. Sitä kun seurasi vierestä esim. sellaista mihin alkoholismi, työttömyys, liian rento suhtautuminen laskunmaksuun jne. johti, haluaa hoitaa omat asiansa mahdollisimman hyvin.

Olen joskus huomannut, että tällainen hieman ylikehittynyt velvollisuudentuntoisuus hieman estää suhtautumasta joihinkin muihinkin asioihin rennommin. Mutta jos sitä vain on luonnostaan murehtija, minkäs teet.

Mutta erilaisesta elämänrytmistä tai elämäntavasta ei kannata potea huonoa omaatuntoa ja itseään voi joskus yrittää armahtaa hieman. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Kyllä minustakin välissä tuntui, etten osaa olla nuori, kun ei samat menot kiinnostaneet kuin suurella osalla ikäisistäni. Toisaalta, enpä ole nyt velkavankeudessa...

Omalla kohdallani tärkeintä on, että olen löytänyt pari todella hyvää samanhenkistä ystävää, joiden kanssa pidämme hauskaa omilla tavoillamme. Ei kaikkien tarvitse olla samasta muotista. Ja onneksi sinä silti olet oikeasti nuori, vaikka et ehkä käyttäydy samalla tavalla kuin jotkut muut.

Omalla kohdallani teki hyvää kirjoittaa listoja, murentaa huolettavia asioita pienempiin osiin. Saatoin tehdä pienen, toteutettavissa olevan listan asioista, joita oli ihan välttämätön tehdä ja päätin, että kun olen listan asiat tehnyt, armahdan itseni. Lähden vaikkapa ulos ja kun lukko loksahtaa, huolet jäävät lukon taakse. Ei aina helppoa, aivoja kun ei voi laittaa paussille tai deletoida sieltä huolitiedostoa pois, mutta usein saattoi jopa onnistua.

Tiedän, nuorena on vaikeaa olla sellainen, joka ei ole suuna päänä menossa rientoihin jne. mutta ei se haittaa. Et ole ainoa! Ihaninta on, jos sinulla on edes pari samanhenkistä ystävää. Hyville ystäville voi hieman keventää sydäntään. He välittävät sinusta juuri sellaisena kuin olet. Samalla saattaa käydä onnellisesti niin, että olokin alkaa tuntua hyvältä juuri sellaisena kuin olet, nuorena, jolla on elämän ihmeellinen polku edessä. Ja veikkaanpa, että selviydyt myös monesta eteen tulevasta elämän karikosta paljon paremmin kuin monet ikätoverisi.

Kaikkea hyvää elämäsi polulle!!!

 

["aapee"]

Kiitos ihanista vastauksista kaikille helpotti suuresti tietää, etten ole ainut asian kanssa...