en osaa hyväksyä mieheni lasta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja typerys
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

typerys

Vieras
en kestä ajatusta että sen exä on mun elämässäni hamaan loppuun asti.mulle ei olla koskaan kerrottu koska pitävät yhteyttä ja kuinka usein ja mitä sopivat lapsen tiimoilta.lapsi on aina haettu niin ettei minulle olla kerrottu.tiedä sitten onko se vaikuttanut minun suhtautumiseeni lasta kohtaan.en ikinä ole lapselle sanonut pahasti,joskus olen ihan innoissani hänen seurastaan,mutta usein lähden omille menoilleni kun lapsi tulee.

en haluaisi erota miehestäkään,mutta pakko kai se on jos tilanne ei muutu
 
Alkuperäinen kirjoittaja IlmanNikkiä:
ehkä pieni keskustelun paikka.. ei noin voi jatkua. Ne exät vaan tulee paketissa, kun on yhteisiä lapsia.


onhan me keskusteltukin,muttei se siitä muuksi muutu.ei taida olla vaihtoehtoja kun etsiä lapseton mies
 
Meillä oli aluksi noin, että lapsi tuli meille ihan mulle yllätyksenä. Mä en tykännyt siitä yhtään. Mua ei siis haitannu lapsen tulo, mutta olisi ollu ihan kiva tietää. Asiasta käytiin kova keskustelu mieheni kanssa ja nykyisin sovitaan yhdessä tulot ja menot koko perheenä. Lapsi nykyisin soittaa minullekin koulun jälkeen, että voisko tulla (olen itse pienten lasten kanssa kotona). Mukavasti toimii tiukan keskustelun jälkeen.
 
Kaiken a ja o on avoimuus sun ja miehesi välillä. Uusperheessä on monen monta kulmakiveä, ja ongelmia saa ratkoa jatkuvasti, jos sun ja miehesi välinen kommunikaatio ei toimi, ei perhe-elämäkään tule toimimaan. Nyt asiat pöydälle, ja selkeä systeemi tapaamisiin, niin, että sinäkin tiedät missä mennään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä oli aluksi noin, että lapsi tuli meille ihan mulle yllätyksenä. Mä en tykännyt siitä yhtään. Mua ei siis haitannu lapsen tulo, mutta olisi ollu ihan kiva tietää. Asiasta käytiin kova keskustelu mieheni kanssa ja nykyisin sovitaan yhdessä tulot ja menot koko perheenä. Lapsi nykyisin soittaa minullekin koulun jälkeen, että voisko tulla (olen itse pienten lasten kanssa kotona). Mukavasti toimii tiukan keskustelun jälkeen.


mun mies ei varmaan uskalla kertoa koska hakee,kun pelkää että häivyn samantien jos kuulen.ei se niinkään ole,en vain halua että tuollaista asiaa salataan minulta.

kai tässä on sekin etten ole tärkein miehelleni,niinkuin muiden miesten kanssa on ollut.olen aina toinen.
 
Tunnustan se että jos miehelläni olisi ollut ex-vaimonsa kanssa lapsi(a) niin olisi varmaan suhteemme kaatunut siihen. Nainen yritti muutenkin tunkea koko ajan elämäämme mutta juuri siksi kun yhteisiä lapsia ei ollut oli helppo siirtää syrjään.

Vieläkin joskus koettaa ottaa jollaintavoin yhteyttä mutta mies on onneksi sitä mietä että ei ole mitään syytä pitää yhteyksiä eikä vastaa millään tavoin.

Voin vaan kuvitella jos olisi yhteinen lapsi niin se olisi hyvä tekosyy exälle olla koko ajan jollain tavoin yhteydessä enkä kyllä jaksaisi sitä hetkeäkään..
 
Alkuperäinen kirjoittaja uus vaemo:
Kaiken a ja o on avoimuus sun ja miehesi välillä. Uusperheessä on monen monta kulmakiveä, ja ongelmia saa ratkoa jatkuvasti, jos sun ja miehesi välinen kommunikaatio ei toimi, ei perhe-elämäkään tule toimimaan. Nyt asiat pöydälle, ja selkeä systeemi tapaamisiin, niin, että sinäkin tiedät missä mennään.


meillä on tuo puhuminen ollut aika vaikeaa välillä,mies ei osaa puhua.enkä minäkään enää,aina kun yritin jostain asiasta,mies ei vastannut tai poistui huoneesta
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Tunnustan se että jos miehelläni olisi ollut ex-vaimonsa kanssa lapsi(a) niin olisi varmaan suhteemme kaatunut siihen. Nainen yritti muutenkin tunkea koko ajan elämäämme mutta juuri siksi kun yhteisiä lapsia ei ollut oli helppo siirtää syrjään.

Vieläkin joskus koettaa ottaa jollaintavoin yhteyttä mutta mies on onneksi sitä mietä että ei ole mitään syytä pitää yhteyksiä eikä vastaa millään tavoin.

Voin vaan kuvitella jos olisi yhteinen lapsi niin se olisi hyvä tekosyy exälle olla koko ajan jollain tavoin yhteydessä enkä kyllä jaksaisi sitä hetkeäkään..


jotkut osaa ottaa toisen lapset niin hyvin,kadehdin heitä.minä en vaan pysty sitä hyväksymään että se nainen tulee olemaan aina jollain lailla "läsnä"
 
Eihän läheisiä ihmisiä voi listata, kuka on kenellekin ykkönen jne. Meillä oli aikoinaan sellanen tilanne, että mies suunnitteli asianajajansa kanssa, että mieheni hakee lapsensa yksinhuoltajuutta, ja että lapsi muutta meille, en tähän suostunut, monestakaan syystä, ja tuolloin mieheni sanoi, että oma lapsi menee edelle, ja nyt äitinä mä ymmärrän mitä hän tarkoitti. Kyllä lapset menee tällasissa asioissa edelle, mutta pelkille lapsille ei voi elää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä oli aluksi noin, että lapsi tuli meille ihan mulle yllätyksenä. Mä en tykännyt siitä yhtään. Mua ei siis haitannu lapsen tulo, mutta olisi ollu ihan kiva tietää. Asiasta käytiin kova keskustelu mieheni kanssa ja nykyisin sovitaan yhdessä tulot ja menot koko perheenä. Lapsi nykyisin soittaa minullekin koulun jälkeen, että voisko tulla (olen itse pienten lasten kanssa kotona). Mukavasti toimii tiukan keskustelun jälkeen.


mun mies ei varmaan uskalla kertoa koska hakee,kun pelkää että häivyn samantien jos kuulen.ei se niinkään ole,en vain halua että tuollaista asiaa salataan minulta.

kai tässä on sekin etten ole tärkein miehelleni,niinkuin muiden miesten kanssa on ollut.olen aina toinen.

Kiitettävää rehellisyyttä. Ajatella: jos teillä olisi yhteinen lapsi, olisit siltikin luultavasti toinen. Sellaista se lapsen tulo teettää. (ihan ajatuskokeena olen joskus itsekseni miettinyt, että jos mun miehen pitäisi joskus valita minun tai meidän lapsen väliltä jossain kriisitilanteessa tmv, niin lapsi menisi edelle. Tämä olisi minusta ihan luonnollista)
 
Sinun ongelmasi ydin on jossain ihan muualla kuin lapsessa taikka edes hänen äidissään, nimittäin sinun miehessäsi. Tarkka yhteydenpitoraportointi miehesi ja exänsä keskusteluista lienee turhaa, mutta sulle pitäisi kertoa, mitä lapsen asioista on sovittu. Tuossa on tosiaan keskustelun paikka, pikimmiten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Baroness of Bastardia:
Et siis hyväksy exää ja hänen osaansa elämässänne. Ikävää, en osaa auttaa.

Etkö luota puolisosi naismakuun vain mikä tökkii?


ei miehellä ole mitään naismakua.minulla ja exällä on 20vuotta ikäeroa.olen nätti,exä taas ei.hän ei uskaltanut pethe-jutuissapuhua kellekkään,minä taas puhun kaikkien kanssa.olemme kuin yö ja päivä,ei voi puhua samassa lausessa,paitsi taisin kyllä puhua =D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Satunnainen:
Sinun ongelmasi ydin on jossain ihan muualla kuin lapsessa taikka edes hänen äidissään, nimittäin sinun miehessäsi. Tarkka yhteydenpitoraportointi miehesi ja exänsä keskusteluista lienee turhaa, mutta sulle pitäisi kertoa, mitä lapsen asioista on sovittu. Tuossa on tosiaan keskustelun paikka, pikimmiten.


totta,minun mielessänihän se asia liikkuu että minun tarvitsee hyväksyä tämä nainen elämääni,mitä en kyllä hyväksy.taidan olla liian naiivi tähän kuvioon
 
meillä on ihan alusta asti mies kertonut milloin lapsi tulee, milloin menee ja koka hoitaa kuljetukset. mä olen luonteeltanikin sellainen, että hyppisin pitkin seiniä, jos toisaalle sovitut asiat vaan tapahtuis ilman että mulle kerrottais, vaikka ne vaikuttais munkin elämään ja olemiseen. mulla ei ole mitään lasta vastaan, vaan haluan tietää mitä tapahtuu ja milloin, koska osittain hoidan mieheni lasta yksinäni mieheni ollessa töissä.

meillä onneksi homma toimii ja mies on ymmärtänyt mun näkökulman tälläisenä "äänettömänä jäsenenä" lapsenhuoltoasioissa.
 
Kuulostaa, että olisit hieman epävarma omasta paikasta miehesi elämässä. Exää ja lasta on helppo syyttää, mutta todellisuudessa ongelma on teidän kahden välinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja bellezza:
mulle vois olla kovapala se vaikee exä. jos sattuis oleen vielä mustasukkainen lapsestaan.
itse se asia että toisella olisi lapsi ei häiritsis.


ei tämä exä ole vaikea,ei millään tavalla.en vain pidä ajatuksesta että mieheni elämässä pyörii aina tuo nainen
 

Yhteistyössä