En osaa enää puhua äidiksi tulleelle ystävälleni

["vieras"]

Tai siis äideille ylipäänsä.

Sitä vaan jotenkin aina vaan puhun ja kyselen jotain siihen lapseen liittyvää, vaikka olen sen äidin mielestä maailman tylsintä seuraa, kun en puhu mistään muusta.

En tiedä, jostain vaan on jämähtänyt päähän ajatus siitä, että äitejä (ainakin uusia sellaisia) ei kiinnosta mikään muu kuin oma lapsensa, ja sitten en vaan osaa puhua mistään muusta, kun epäilen, että ei ne mun muut juttuni kuitenkaan kiinnosta.

 

["..."]

Mä olen samanlainen ja häiritsee vietävästi itseäni. Kaikenlaisista tapaamisista tulee todella kiusallisia.

 

["Vierailija"]

Minäkään en kerro omista kuulumisistani mitään äiti-ihmisille, koska jotenkin epäilen todella vahvasti ettei heitä kuitenkaan kiinnosta.

 

[leijona-76]

[QUOTE="Vierailija";28716437]Minäkään en kerro omista kuulumisistani mitään äiti-ihmisille, koska jotenkin epäilen todella vahvasti ettei heitä kuitenkaan kiinnosta.[/QUOTE]

harmi että tollanen mielikuva. Itellä kyllä tuli juteltua kaikkea muutakin. Vähemmän sitä vauvajuttua.

 

[LG]

No johan nyt. Äitien kanssa voi puhua mistä vaan. Ei äitiys hävitä keskustelun aiheita.

 

["Hmm"]

Minä en osaa puhua edes raskaana oleville naisille, saati sitten äideille.

 

["Jepulis"]

Mä ainakin mielelläni kuuntelin (kun lapset olivat pieniä) lapsettomien ystävieni juttuja miehistä, töistä jne. Ihan virkistävää pulauttelujen ja vaipanvaihtojen keskellä ja oma nuppi sai hetken rentoutua

 

[Ihmetyttää]

Miksi te vihaatte lapsia?

 

[FreezeCat]

Puhu ihmeessä ihan niistä tavallisista asioista ja aihioista, mistä puhuitte aikaisemminkin ennen kuin ystäväsi tuli äidiksi . Ihanaa toki on, että olet kiinnostunut ja kyselet lapsestakin mutta ihan yhtä kiinnostunut hän on sinun kuulumisista ja ajatuksista kuin ennenkin.

Sama ystävä hän sinulle on.

 

[Eedla]

Mä ainakin tykkään puhua kaikenlaisesta.

 

["vieras"]

Koska sen lapsen kanssa on käytännössä lähes koko ajan, itsestäni oli ainakin tosi virkistävää jutella ihan kaikesta muusta. Lapsista sai puhua ihan riittävästi muiden äitien - sellaisten puolituttujen - kanssa.

 

["vieras"]

Tiedän tuon tunteen. Ja toisaalta tiedän senkin tunteen, kun juttelen lapsettoman kaverin kanssa ja haluaisin, että mulla olisi jotain muutakin keskustelunaiheita kuin lapseen liittyviä, kun kaikkihan manaa maanrakoon koko ajan lapsistaan lässyttävät kotiäidit, mutta ei mulla juurikaan muita kuulumisia ole Olen sitten tullut siihen tulokseen, että kaverit kertokoon oikeasti mitä heidän elämäänsä oikeasti kuuluu, ja se kiinnostaa minua ihan oikeasti. Ja minä sitten kerron omat kuulumiseni, niin lapsipainotteisia kun ovatkin, ja vaikka jotakuta ei kiinnostaisikaan erityisesti ne lapsijutut ja yksityiskohdat, niin jos sen verran että kuuluuko hyvää/huonoa.

 

[leijona-76]

[QUOTE="Jepulis";28716534]Mä ainakin mielelläni kuuntelin (kun lapset olivat pieniä) lapsettomien ystävieni juttuja miehistä, töistä jne. Ihan virkistävää pulauttelujen ja vaipanvaihtojen keskellä ja oma nuppi sai hetken rentoutua [/QUOTE]


Juur näin. Ja äitienkin kansa tuli lörpöteltyä kaikenlaista.