Kadonneen äidin kohtalo ratkesi
4.1.2008 06:39
Ruotsissa lähes kaksi kuukautta sitten kadonneen 34-vuotiaan Anuliina Petterssonin kohtalo on selviämässä. Hänen vanhempansa saivat tyttärensä kotikylän Borgstenan seurakunnan papilta toissa iltana surullisen viestin: Anuliinaksi uskottu vainaja oli löydetty metsästä läheltä kotoa. Poliisi ei ole vielä tunnistanut vainajaa varmuudella, mutta Anuliinan vanhemmat ovat käytännössä varmoja, että kyse on heidän tyttärestään.
- Vaimoni kanssa olemme surutyön nyt uskaltaneet aloittaa. Sen verran vahvalla pohjalla nämä tiedot ovat, Pohjois-Suomessa asuva isä huokaa.
Tytär oli muuttanut Ruotsiin noin 15 vuotta sitten ja oli siellä toista kertaa naimisissa. Nykyisen miehensä kanssa hän luotsasi kuuden lapsen uusperhettä.
Viime marraskuussa Anuliina Pettersson katosi äkkiarvaamatta kotoaan keskellä päivää. Myös polkupyörä oli hävinnyt, mutta passi, lompakko ja silmälasit olivat jääneet kotiin.
"Ruotsissa ei hoidettu kunnolla"
Arvoituksellinen katoaminen ehti herättää villejä huhuja jopa uskonlahkon matkaan lähtemisestä. Mitään rikosta kuolemaan ei kuitenkaan liity.
Todelliset syyt ovat maanläheisempiä, mutta samalla paljon monisyisempiä.- Uskallan surun keskelläkin sanoa, että jotenkin Anuliina ajettiin niin umpikujaan siinä yhteiskunnassa, isä sanoo.
Hän kertoo, että tyttärellä todettiin jo nuorena hormonaalinen sairaus, joka hoitamattomana aiheuttaa erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia. - Nyt on käynyt niin, että Ruotsissa ei ole hoidettu kunnolla. Tyttö oli aina toiveikas, kun meni lääkäriin, mutta koskaan ei muutosta tapahtunut.
Viimeisin lääkärikäynti oli vain kaksi päivää ennen katoamista.
- Jälkiviisaasti voi pahoitella, että emme ehkä osanneet auttaa tarpeeksi. Isän mukaan tilannetta pahensivat talous- ja muut vaikeudet. Syntyi kierre, joka olisi isän mukaan saattanut katketa, jos yhdenkin palasen olisi saanut pois.
Kuvaavaa hänen mukaansa on, että Anuliinan muuten ruotsiksi pitämän päiväkirjan viimeinen sivu alkaa suomenkielisellä, sydäntä särkevällä huudahduksella.
Isä sanoo, että julkisuus ja sitä seuranneet myötätunnon osoitukset ovat osaltaan auttaneet jaksamaan. Vanhemmat haluavat puhua asiasta kuitenkin myös siksi, että muut vastaavassa tilanteessa olevat voisivat ottaa opiksi ja saada apua.
Molemmille vanhemmille aika on raskasta.
- Tavallaan toinen aalto tuli. Ensimmäinen aalto oli, kun saimme tietää katoamisesta, jolloin hyppäsimme autoon ja ajoimme Haaparannan kautta sinne etelään. Pientä toivon pilkahdustakin tuntui välillä olevan, mutta kyllä faktojen perusteella vahvistui jo aiemmin näkemys, että häntä ei enää ole.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1471905
Poliisi ei ole vielä tunnistanut vainajaa varmuudella, mutta Anuliinan vanhemmat ovat käytännössä varmoja, että kyse on heidän tyttärestään.
- Vaimoni kanssa olemme surutyön nyt uskaltaneet aloittaa. Sen verran vahvalla pohjalla nämä tiedot ovat, Pohjois-Suomessa asuva isä huokaa.
Todelliset syyt ovat maanläheisempiä, mutta samalla paljon monisyisempiä.- Uskallan surun keskelläkin sanoa, että jotenkin Anuliina ajettiin niin umpikujaan siinä yhteiskunnassa, isä sanoo.
Hän kertoo, että tyttärellä todettiin jo nuorena hormonaalinen sairaus, joka hoitamattomana aiheuttaa erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia. - Nyt on käynyt niin, että Ruotsissa ei ole hoidettu kunnolla. Tyttö oli aina toiveikas, kun meni lääkäriin, mutta koskaan ei muutosta tapahtunut.
Viimeisin lääkärikäynti oli vain kaksi päivää ennen katoamista.
- Jälkiviisaasti voi pahoitella, että emme ehkä osanneet auttaa tarpeeksi. Isän mukaan tilannetta pahensivat talous- ja muut vaikeudet. Syntyi kierre, joka olisi isän mukaan saattanut katketa, jos yhdenkin palasen olisi saanut pois.
Kuvaavaa hänen mukaansa on, että Anuliinan muuten ruotsiksi pitämän päiväkirjan viimeinen sivu alkaa suomenkielisellä, sydäntä särkevällä huudahduksella.
