En ole tavannut yhtään yksi lapsista perhettä jossa lapsi ei olisi muuta kuin minä minä minä ja vielä kerran minä

["Vieras"]

Kaikki tänne heti ja nyt, kaikki on minun minun minun. Minä minä minä eikä kukaan muu. Jakaa ei osata, saatikka leikkiä toisten lasten tai edes aikuisten kanssa. Mihinkään lapsen tavaraan ei saa koskea koska "se on minun". Ja kun et saa tahtoasi läpi niin voi luoja mikä huuto konsertti alkaa. Vanhemmilta saa kaiken periksi, eikä yarvitse jakaa. Mutta kun kuvaan astuukin joku joka ei annakaan lapsen määrätä aina ja kaikessa on lapsen elämä hirveää.
Luoja paratkoon tuollainen lapsi vaatii hermoja.

Miksi niitä ainokaisia lapsiaan ei voisi opettaa yhdyskunta kelpoisiksi kansalaisiksi? Leikkimään ja jakamaan toisten kanssa. Opettaa ettei kaikki pompi heidän pillin mukaan?

En toki yleistä että kaikki yksi lapsiset perheet olisivat tälläisiä, mutta itse en ainakaan ole vielä tavannut yhtään joka ei olisi.

 

[justiinsa]

Mun esikoinen on tommonen ja joo sillä on myös pikkusisarus.
Eikä todellakaan saa periksi juuri mitään, pettymysten sietämistä opetellaan joka päivä.
Kävikö mielessä, et saattais kuulua myös tiettyyn kehitysvaiheeseen?

 

["Aloittaja"]

Ja vielä pahemman tälläisestä lapsesta tekee se jos ei ole missään hoidossa. On vaan kotona äidin ja isin pikku kullannuppuna aamusta iltaan. Isovanhemmat lellii joskus ja siinäpä se.

 

[Leona Y hrm]

Mä tunnen tuollaisia lapsia ja niillä on sisaruksia.

 

[Scarlett O Harava]

Älä yleistä. Ei likka ainakaa oo tuollaanen, ei ollu silloonkaa ku ei ollu viä pikkuveljeä isänsä puolelta.

 

[ainokaisen äiti]

Ei meidän poikamme ainakaan ole tuollainen

 

[Pin]

Mä taas (ainoa lapsi) aina ihmettelin ala- ja yläasteella miten kaikille oli niin vaikea jakaa esim karkkinsa parhaan ystävän kanssa ja menin ihan hämilleen aina tilanteissa joissa lapset jakoivat "epäreilusti" lelut ja herkut. Mä oikein nautin siitä että sain ostaa nameja ja jakaa bestiksen kanssa, tai antaa parhaimman lelun kun oli jotain hienoa. Nautin aidosti siitä että sain miellyttää kaveria ja että oli hänellä hyvä mieli.
Enkä muista että minua edes olisi mitenkään varsinaisesti opetettu tähän, tai että olisi ollut mitkään itkunvääntöä opettelun kanssa. Enpä ollut koskaan joutunut kilpailemaan raivokkaasti mistään niin en sitten osannutkaan sitä "minäminäminun!!!"-asennetta.

Luulisin, että menee ennemminkin niin päin, että sisarusten on hankalampi oppia jakaminen kun aina on pientä (luonnollista) kilpailua ja sellainen opitaan jo pienestä. En tiedä sitten mikä on yleisesti asian laita. Jos näkisi jotain tutkimustulosta, ihan mielenkiintoista.

 

["Aloittaja"]

Älä yleistä. Ei likka ainakaa oo tuollaanen, ei ollu silloonkaa ku ei ollu viä pikkuveljeä isänsä puolelta.

Luitko koko tekstin ja ymmärsit sen myös?
Kirjoitinkin ettem yleistä ja voi toki olla että kaikki ei ole sellaisia, mutta ITSE en ole tavannut vielä yhtään joka ei olisi.

 

[tuttu]

miten noi yhdyssanat voi olla noin vaikeita..

 

["vieras"]

En ole itse huomannut merkittävää eroa yksilapsisten ja monilapsisten perheiden lapsissa lapsuusiässä, siis muuta kuin persoonaan ja/tai ikäkauteen liittyviä juttuja. Ja täytyy kyllä sanoa, että ei nuo mun ainoana lapsena kasvaneet aikuiset kaverit ole sen kelvottomampia kuin sisaruksia omaavat verrokkinsa. Ehkä mulla on käynyt tuuri tai olen sokea. Itsellä ja puolisolla on liuta sisaruksia ja omakin lapsilauma kasvaa, eli ei ole oma lehmä edes ojassa

Omaansa on tietysti mahdoton arvioida objektiivisesti, enkä kuvittelekaan että tämä olisi omaa ansiotani, mutta meidän esikoinen oli kolme vuotta ainokainen, ja oli kyllä kolmevuotiaana minusta keskimääräistä lahjakkaampi odottamaan vuoroaan, jakamaan, huomioimaan tunteita ja sietämään pettymyksiä jos ne perusteltiin ja sai kohdata ne yhdessä luotettavan aikuisen kanssa. Ja ei, tämä ei siis tosiaan ole minkään huipun kasvatustaitoni ansiota, vaan esikoista on siunattu synnynnäisellä empatiakyvyllä, rauhallisuudella ja joustavuudella, mitä edes me ei miehen kanssa onnistuttu sössimään edes silloin kun lapsi oli ainokainen

 

["Aloittaja"]

Mä taas (ainoa lapsi) aina ihmettelin ala- ja yläasteella miten kaikille oli niin vaikea jakaa esim karkkinsa parhaan ystävän kanssa ja menin ihan hämilleen aina tilanteissa joissa lapset jakoivat "epäreilusti" lelut ja herkut. Mä oikein nautin siitä että sain ostaa nameja ja jakaa bestiksen kanssa, tai antaa parhaimman lelun kun oli jotain hienoa. Nautin aidosti siitä että sain miellyttää kaveria ja että oli hänellä hyvä mieli.
Enkä muista että minua edes olisi mitenkään varsinaisesti opetettu tähän, tai että olisi ollut mitkään itkunvääntöä opettelun kanssa. Enpä ollut koskaan joutunut kilpailemaan raivokkaasti mistään niin en sitten osannutkaan sitä "minäminäminun!!!"-asennetta.

Luulisin, että menee ennemminkin niin päin, että sisarusten on hankalampi oppia jakaminen kun aina on pientä (luonnollista) kilpailua ja sellainen opitaan jo pienestä. En tiedä sitten mikä on yleisesti asian laita. Jos näkisi jotain tutkimustulosta, ihan mielenkiintoista.

Hienoa että sinun kaltaisiakin yksi lapsisen perheen lapsia löytyy.

I

 

["vieras"]

Tulepas tutustumaan meidän tyttöön. On nyt 12v ja tykkää leikkiä kaikenikäisten kanssa, tosi lapsirakas jos noin voi 12v lapsesta sanoa. Ei ole ikinä ollut sellainen, ettei voisi jakaa lelujaan.

 

[Scarlett O Harava]

[QUOTE="Aloittaja";29129786]Luitko koko tekstin ja ymmärsit sen myös?
Kirjoitinkin ettem yleistä ja voi toki olla että kaikki ei ole sellaisia, mutta ITSE en ole tavannut vielä yhtään joka ei olisi.[/QUOTE]

No kyllä sun teksti oli aika asenteellinen ja pistää ärsyttämään tuollaaset.

 

["Aloittaja"]

miten noi yhdyssanat voi olla noin vaikeita..

Eikö sinulla yhdyssana poliisi ole muuta tekemistä kuin kytätä ihmisten oikea oppista kirjoittamista.

 

[tuttu]

[QUOTE="Aloittaja";29129805]Eikö sinulla yhdyssana poliisi ole muuta tekemistä kuin kytätä ihmisten oikea oppista kirjoittamista.[/QUOTE]
Ei tartte kytätä kun hyppii silmille

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="vieras";29129798]Tulepas tutustumaan meidän tyttöön. On nyt 12v ja tykkää leikkiä kaikenikäisten kanssa, tosi lapsirakas jos noin voi 12v lapsesta sanoa. Ei ole ikinä ollut sellainen, ettei voisi jakaa lelujaan.[/QUOTE]

Kyllä mielenkiinnolla tutustuisinkin. Niinkun kirjoitin varmasti poikkeuksiakin löytyy.

 

["haha"]

Meidän tyttö kun oli ainut lapsi 3.5 vuotiaaksi eikä ollut hoidossa osasi leikkiä kaikkien lapsien kanssa ja jakaa leluja ja aina tullut kaikkien kanssa toimeen. Eli sanoisinko, että täysin persoonasta ja myöskin joskus kasvatuksesta kiinni. En väitä olevani mikään huippu kasvattaja, että tyttö nyt sattuu olemaan sosiaalinen luonne ja tykkää kavereista. Nyt hänellä on 2 kk ikäinen pikkuveli, että ei enää perheen ainut.

 

[Pin]

Ja mun mies osaa kans jakaa karkit mun kanssa nykypäivänä ja oli ainoa KOTONA asuva koko elämänsä. Eli periaatteessa sai ainokaiden kohtelun ja kasvatukset kun oli niin myöhäinen iltatähti. Karkit pitää jakaa! :xmas:

 

[---]

Näin:

yksilapsinen perhe
yhdyskuntakelpoinen (yleensä kyllä sanotaan "yhteiskuntakelpoinen")
yhdyssanapoliisi
oikeaoppinen

 

[tuttu]

Näin:

yksilapsinen perhe
yhdyskuntakelpoinen (yleensä kyllä sanotaan "yhteiskuntakelpoinen")
yhdyssanapoliisi
oikeaoppinen

ja huutokonsertti

 

[---]

ja huutokonsertti

Jep

 

[musta kahvi]

Mun esikoinen on tommonen ja joo sillä on myös pikkusisarus.
Eikä todellakaan saa periksi juuri mitään, pettymysten sietämistä opetellaan joka päivä.
Kävikö mielessä, et saattais kuulua myös tiettyyn kehitysvaiheeseen?

Niin tai ihan vain luonteeseen
Olen ainoa lapsi, enkä kyllä ole ollut omasta mielestä tuollainen lapsena. Ihan osasin normaalisti leikkiä kavereiden kanssa ja jakaa juttuja. Ja minusta tuntuu, ettei sitä tarvinnut erikseen mitenkään ihmeemmin opettaa, tosin olen ollut puolivuotiaasta saakka päiväkodissa, siellähän sitä oppii jakamista.

 

["sasa"]

[QUOTE="Vieras";29129761]Kaikki tänne heti ja nyt, kaikki on minun minun minun. Minä minä minä eikä kukaan muu. Jakaa ei osata, saatikka leikkiä toisten lasten tai edes aikuisten kanssa. Mihinkään lapsen tavaraan ei saa koskea koska "se on minun".

Miksi niitä ainokaisia lapsiaan ei voisi opettaa yhdyskunta kelpoisiksi kansalaisiksi? Leikkimään ja jakamaan toisten kanssa. .[/QUOTE]

Miksi lapsi pitäisi jo pienestä alkaen pakottaa tähän sosialistiunelmaan, jossa väkipakolla yritetään saada nallekarkit tasan kaikkien kesken? Maailman jossa minun on myös sinun? Koska eihän se niin mene aikuistenkaan maailmassa. Onneksi.

 

["aloittaja"]

Ei tartte kytätä kun hyppii silmille

olisiko silmälääkärin paikka jos tekstit hyppii silmille?

 

[Aino Ainokainen]

Tässä kirjoittaa eräs joka on ollut se yksilapsisen perheen lapsi. Koskaan ei ole ollut vaikeutta jakaa leluja tms kavereillekin ja ihan täysipäiseksi olen kasvanut lapsesta saakka. Sellasia minäminäminä-tyyppejä kyllä löytyy ihan kaikenlaisista perheistä, kuten jokainen tietää.

Ja se vielä että voi miten mielelläni olisin halunnut itselleni siskon tai veljen. Ja saako ainoa lapsi aina kaiken mitä haluaa? Mieti sitä ap.