En ole koskaan oppinut ystävyyden "sääntöjä"

[vieras..]

Minun on aina ollut hyvin vaikea tutustua ihmisiin ja saada ystäviä. Ja epäilen tämän johtuvan siitä, että en ole oikein koskaan oppinut ystävyyden "pelisääntöjä", tai miten niitä nyt kuvailisi

Elin lapsuuteni ja nuoruuteni pienessä maalaiskylässä, jossa toki leikin ja olin muiden tyttöjen kanssa, mutta se oli enemmän sellaista ystävyyttä, mikä muodostuu, kun ei vaan ole ketään muutakaan, josta olisi seuraa.

No, yläasteella sitten nämä aikaisemmat "ystävät" löysivät itselleen uusia kavereita, ja jostain syystä alkoivat puhua muille luokkalaisille pahaa minusta selän takana, ja tuloksena oli se, että kukaan ei halunnut olla tekemisissä kanssani ja olin yksin koko yläasteen ja lukion ajan (lukioon tuli suurimmaksi osaksi samoja tyyppejä kuin oli yläasteellakin).

Eli kasvoin käytännössä aikuiseksi ilman minkäänlaista kokemusta ystävyydestä ja siitä, miten ystävyyttä pitäisi hoitaa ja sen sellaista.

Aikuisena sitten onnistuin ystävystymään parin naisen kanssa joksikin aikaa, mutta myöhemmin he hävisivät elämästäni. Osittain elämäntilanteista johtuen, mutta osittain varmasti myös sen takia, että minä itse onnistuin karkottamaan heidät pois tahtomattani.

Eräänkin kerran oli kyse siitä, että toinen näistä naisista epäili, että en luota häneen, koska en ikinä uskoudu mistään yksityisasioistani ja ongelmistani, vaikka hän on uskoutunut minulle hyvin yksityisissä asioissa. Ja minun ongelmani ei ole siinä, että ettenkö olisi luottanut häneen, vaan siinä, että en vain ole koskaan oppinut kertomaan asioistani kellekään, koska elämässäni ei ollut koskaan ollut sellaisia ihmisiä joille olisin voinut uskoutua, ja opin käsittelemään ongelmiani yksin omassa päässäni kun ei muutakaan vaihtoehtoa ollut.

 

[kohtaloko]

Voi,sun ja mun pitäis olla ystäviä!Ihan kuin olisi minun kirjoitukseni.Tosi,mulla oli lapsena kyllä ystäviä,en ole niiin maalta kuitenkaan,eli pystyin kyllä ystävystymään ikätovereiden kans.Silti en oikeen uskoutunu kellekkään,ja siihen ystävyyssuhteet kaatuvat edelleen.Enkä oikeen sit viitti ystäviä ettiäkkään..

 

[Happygirl-91]

Okei, minusta ihmissuhteet ei saa olla yksipuolisia eli että toinen avautuu, luottaa, pitää yhteyttä, toinen ei. Eli sun täytyy oppia luottamaan ystäviisi ja jakamaan elämäsi asiat heidän kanssaan. Muuten et voi olettaa sen olevan vastavuoroinen ja tyydyttävä ystävyyssuhde, eikä sellaista kukaan jaksa pidemmän päälle. Tuntuis tosi turhauttavalta jos mun kaverit ei uskaltaisi tai haluaisi kertoa syvimmistäkin huolistaan ja peloistaan, koska kun olet hyvä toisille, he on hyviä sulle.

 

[tarkennus]

Tuntuis tosi turhauttavalta jos mun kaverit ei uskaltaisi tai haluaisi kertoa syvimmistäkin huolistaan ja peloistaan, koska kun olet hyvä toisille, he on hyviä sulle.

Olet siis kertonut ystävillesi tästä tauosta avopuolisosi kanssa ja ihastuksestasi lähetystyöntekijään?

 

[ap.]

Okei, minusta ihmissuhteet ei saa olla yksipuolisia eli että toinen avautuu, luottaa, pitää yhteyttä, toinen ei. Eli sun täytyy oppia luottamaan ystäviisi ja jakamaan elämäsi asiat heidän kanssaan. Muuten et voi olettaa sen olevan vastavuoroinen ja tyydyttävä ystävyyssuhde, eikä sellaista kukaan jaksa pidemmän päälle. Tuntuis tosi turhauttavalta jos mun kaverit ei uskaltaisi tai haluaisi kertoa syvimmistäkin huolistaan ja peloistaan, koska kun olet hyvä toisille, he on hyviä sulle.

Ymmärrän tuon nykyisin, mutta en tajunnut sitä tarpeeksi ajoissa kun olisi pitänyt. Tuo ystäväni avautuminen siitä, että en luota häneen tuli minulle melkoisena järkytyksenä ja rehellisesti sanottuna en edes ollut tajunnut tehneeni virheitä tässä asiassa. Jos asia ikinä tuli ohimennen mieleen, niin ajattelin vaan, että en nyt halua vaivata ystävääni ongelmillani. (etenkin kun ne tuntuivat niin pieniltä verrattuna siihen, mitä kaikkea sain kuulla hänen kokeneen lapsuudessaan)

 

[Happygirl-91]

Olet siis kertonut ystävillesi tästä tauosta avopuolisosi kanssa ja ihastuksestasi lähetystyöntekijään?

En ole kertonut kaikille että "lähetystyöntekijään" koska se ei ole oleellista, vaan ihan että ulkomaalaiseen mieheen, joka viipyy täällä vain max. pari vuotta.

 

[Sopivasti lihava mäyrä]

Okei, minusta ihmissuhteet ei saa olla yksipuolisia eli että toinen avautuu, luottaa, pitää yhteyttä, toinen ei. Eli sun täytyy oppia luottamaan ystäviisi ja jakamaan elämäsi asiat heidän kanssaan. Muuten et voi olettaa sen olevan vastavuoroinen ja tyydyttävä ystävyyssuhde, eikä sellaista kukaan jaksa pidemmän päälle. Tuntuis tosi turhauttavalta jos mun kaverit ei uskaltaisi tai haluaisi kertoa syvimmistäkin huolistaan ja peloistaan, koska kun olet hyvä toisille, he on hyviä sulle.

Paskanmarjat.

Ystävyys on sitä, että hyväksyy ystävän sellaisena kuin hän on. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. Vaikka itse haluaakin avautua ystävälle ja puida ongelmiaan hänen kanssaan, pitää hyväksyä se, että toinen ei ehkä ole niin avoin. Sillä ei ole mitään tekemistä luottamuksen tai uskalluksen kanssa, toiset ei vaan yksinkertaisesti halua avautua kellekään, vaan miettivät asioita itsekseen. Toisaalta tämä sulkeutunutkin ystävä tietää, että jos hänelle tulee tarvetta puhua ja avautua, hänen pitää voida luottaa ystäväänsä.

Seuraavaksi kun löydät sellaisen ihmisen, josta voisi tulla ystäväsi, kerro hänelle tästä. Kerro, että vaikket olekaan avautuvaa tyyppiä, se ei tarkoita sitä, ettetkö luottaisi tai etteikö sulle voisi avautua. Että olet vain sen tyyppinen. Toisaalta, jos haluat oppia avautumaan ja haluat kertoa murheitasi jollekin, sitä voi opetella. Siinäkin kohtaa voit kertoa, että tää on sulle ihan uutta etkä oikein tiedä miten asioista juttelisi.

 

[Pallomasi]

Voi, mä tiedän tunteen. Melkein kuin mun kirjoittamani.
Se on niin helppoa tulla sanomaan mitä pitää ja täytyy. Omaa persoonaansa, jollaiseksi on kokemustensa myötä muokkautunut, on vaan kovin vaikea lähteä muuttamaan.

 

[Happygirl-91]

Paskanmarjat.

Ystävyys on sitä, että hyväksyy ystävän sellaisena kuin hän on. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. Vaikka itse haluaakin avautua ystävälle ja puida ongelmiaan hänen kanssaan, pitää hyväksyä se, että toinen ei ehkä ole niin avoin. Sillä ei ole mitään tekemistä luottamuksen tai uskalluksen kanssa, toiset ei vaan yksinkertaisesti halua avautua kellekään, vaan miettivät asioita itsekseen. Toisaalta tämä sulkeutunutkin ystävä tietää, että jos hänelle tulee tarvetta puhua ja avautua, hänen pitää voida luottaa ystäväänsä.

Toki saa olla arka ja hitaammin "lämpenevä", eikä kaikki luota sormia napsauttamalla toisiin. Se on OK, osa persoonallisuutta Minusta kuitenkin olisi loukkaavaa jos en kuulisi henkilökohtaisia asioita, vaan pinnallisia "hyvin menee, mitäs tässä"-juttuja. En kaipaa sellaisia hyvänpäivän tuttuja.

 

[hkn]

Ah, minäkin olisin voinut kirjoittaa tuon.
Peesaan "Sopivasti lihavaa mäyrää" (mainio nikki!), vähän vanhemmalla iällä olen oppinut, että niitäkin ihmisiä löytyy, jotka hyväksyvät minut tällaisena, ja toisaalta olen lopulta löytänyt myös sellaisia ihmisiä, joille haluan ja voin avautua enemmän.