En ole edes kukkien arvoinen :(

[ihme juttu]

[QUOTE="aloittaja";23305378]Joo kiitti teillekin. Olen sanonut ja takonut päähän monet monet kerrat, että kukkia olis kiva saada. Ja annoin itse lahjan sille. Mutta antaapa olla, minä täällä itsesäälissä kierin niin kuin joku sanoi. Kiitti ja moi.[/QUOTE]

Puhu sen kanssa vielä kertaalleen vakavasti asiasta. Kysy, oletko hänen mielestään niin arvoton, ettei sua koskaan tarvitse muistaa millään tavalla. Sano, että sulla on todella paha mieli tuon asian takia. Mä varmaan kysyisin sitäkin, että yrittääkö mies tuolla välinpitämättömyydellä vihjata jotain (siis sitä, ettei halua enää olla parisuhteessa kanssasi).

Ja kyllä itse olisin loukkaantunut tuosta, että mies menee yksinään syömään ravintolaan teidän hääpäivänänne. Sinä olet muistanut, mies ei, vaikka hänellä olisi siihen nyt ollut tilaisuuskin. Kyllähän tuo omaan korvaani epäreilulta ja välinpitämättömältä kuulostaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";23305378]Joo kiitti teillekin. Olen sanonut ja takonut päähän monet monet kerrat, että kukkia olis kiva saada. Ja annoin itse lahjan sille. Mutta antaapa olla, minä täällä itsesäälissä kierin niin kuin joku sanoi. Kiitti ja moi.[/QUOTE]

no tuskin kovin moni noin ajattelee. mä ainakin ymmärrän kuinka kurja se on jos toinen ei muista tärkeää päivää mitenkään. katkerat naiset täälä ovat niin luopuneet toivosta jo että räksyttävät. sama juttuhan se oli joulunakin. täälä haukuttiin naiset jotka kehtasivat odottaa lahjaa mieheltä, muka lapsellista. tai haukuttiin naiset jotka eivät pitäneet kattilalahjoista jotkut vaan eivät koskaan ole saaneet mitään eivätkä sitä enää halua toivoakaan niin haukkuvat naiset jotka vielä niitä lahjoja odottavat. kyllä mä ainakin odotan, koska itsekin muistan miestä lahjoin jouluna, synttärinä, isänpäivnä jne..

jutteleppa miehesi kanssa ihan suoraan tästä asiasta ja kerro miltä susta tuntuu

 

["Vieras"]

Ihan aiheesta olet surullinen! Palsta on tämmöinen - osa vastaa aidon empaattisesti, osa kääntää syyn aina aloittajalle (been there!! Tulin nimetyksi taannoin luuseriksi, kun valitin miehen dominoinnista... ). Miehesi ei ole kovin huomaavainen eikä fiksu, ikävää todella!

 

["akka"]

Mä tykkään kukista ja jos haluan kimpun vaikka tulppaaneita,ostan ne itse.Me ostetaan toisillemme joululahjat ja ne on ainoat lahjat mitä ostetaan.Paras lahja on se että toinen on mukana arjen jokaisena päivänä.Mies hakee mua autolla töistä jos on eri työvuorossa ettei mun tarvi kävellä,hieroo mun särkevät sormeni iltaisin ja toimii mulle lämpöpatterina öisin,herättää aamulla suukolla ja halilla kun lähtee ennen mua töihin ja on mun elämäni ilo ja valo.Se on paras lahja ikinä.=)

 

[Aamuäree]

En mä ole katkera ja toivosta luopunut, vaikka en muistamisia juuri odotakaan.

Mutta minusta vain tuntuu siltä että miesten eritoten pitäisi muistaa, naiset odottaa ja testaa että muistaako ne.
Toisekseen mä en ole koskaan onnistunut pyydystämään miestä joka muistaisi tämmöiset jutut....
Kolmanneksi mä itse pidän tärkeänä juurikin sitä spontaania muistamista ihan pieninkin jutuin ilman kalenteriin sidottua päivää.

En mä loukata halunnut ainakaan, anteeksi ap jos siinä niin kävi:ashamed:
Mulla on tapana sählätä monessa keskustelussa ja säästää niveliä kirjoittaessani

 

["essi"]

Miten sinä muistit miestäsi hääpäivänänne?

 

[silmä käteen]

[QUOTE="essi";23305510]Miten sinä muistit miestäsi hääpäivänänne?[/QUOTE]

Ap kertoi ostaneensa miehelleen lahjan.

 

["aloittaja"]

En mä ole katkera ja toivosta luopunut, vaikka en muistamisia juuri odotakaan.

Mutta minusta vain tuntuu siltä että miesten eritoten pitäisi muistaa, naiset odottaa ja testaa että muistaako ne.
Toisekseen mä en ole koskaan onnistunut pyydystämään miestä joka muistaisi tämmöiset jutut....
Kolmanneksi mä itse pidän tärkeänä juurikin sitä spontaania muistamista ihan pieninkin jutuin ilman kalenteriin sidottua päivää.

En mä loukata halunnut ainakaan, anteeksi ap jos siinä niin kävi:ashamed:
Mulla on tapana sählätä monessa keskustelussa ja säästää niveliä kirjoittaessani

Ok :hug: no problem.

Olen sille miehelle sanonut monesti, että tuo tuntuu pahalta ja enkö ole edes kukkien arvoinen. Mies on silloin pahoillaan ja sanoo, että ei vaan muista. Mutta silti on paha mieli taas...

 

["vieras"]

Mutta minusta vain tuntuu siltä että miesten eritoten pitäisi muistaa, naiset odottaa ja testaa että muistaako ne.

tottakai naiset odottaa, koska yleensä aina nainen muistaa itse nämä päivät. nainen hyvin harvoin unohtaa ostaa lahjan miehelleen. ja mä ostan pieniä lahjoja ja yllätyksiä miehelle aina välillä pitkin vuotta eikä miehelle ikinä tuu sama mieleen, mä saatan kaupassa käydessä ostaa miehelle sydämen muotosen konvehtirasian tms. mutta samaa en odota mieheltä, koska ei se vaan hoksaa sellasta.
mutta kyllä mä sitten odotan että mies muistaa edes niinä tiettyinä päivinä kun on syytä muistaa. miehet vaan on niin huonoja tälläsisissä jutuissa että vähän miehiltä odotetaan verrattuna siihen mitä naiset antaa ja miten naiset huomioi

 

["mies"]

En oikein ymmärrä miten hääpäivän, kihlajaispäivän tai puolison synttärit voi unohtaa. Ehkä minä en vain ole koskaan ollut niin kiireinen, tai ehkä meillä näitä mainostetaan ennakkoon tavallista enemmän.

Meillä miehillä on se hyvä että aina voi napata sen kukkapuskan, vaikka ihan marketista 5e "reilun kaupan ruusut". Te naiset joudutte miettimään paljon enemmän sitä lahjaa ja usein naisten ostamat lahjat ovatkin vähän hassuja, mutta ajatus on tärkein

 

["Mina"]

Enpä saa minäkään kukkia, kun kerran erehdyin sanomaan ettei tarvi rehuja taloon raahata. Sen jälkeen olen siis useesti pyytäny että olis kiva joskus ees saada kukkia, ikinä ei tuu. Eikä tuo muista millään muullakaan tavalla naistenpäivänä. Tosin sillä niin väliäkään ole Seurustelun vuosipäivänä koitetaan aina jtn ekstraa, jos mie vaan muistan sen, ei ole niin hyvin muistissa.. Synttäreinä ja jouluna annetaan lahjat

 

["suru"]

Otan osaa ap. =( Mun ex oli just tuommonen. Lisäksi ei onnitellut syntymäpäivänäni eikä äitienpäivänä. Minä olin kokenut lapsettomuuden jo edellisessä liitossa ja tämän tapauksen kanssa sit lapsen saimme. Tiesi varmasti kuinka tärkeä asia äitiys minulle oli kun lasta olin yli 10v toivonut ja odottanut. Ei kuulemma ollut hänellä tapana onnitella. No suhteemme alussa kyllä oli joten uskon tuon olleen tietoista kiusantekoa ja sen osoittamista kuinka arvoton hänen silmissään olin. Monin muinkin tavoin sen toi kyllä ilmi.. =/

 

[?]

Jatkossa et sano että kukkia olisi KIVA saada.

Sanot että kukkia on PAKKO saada. Tai teet miehesi elämästä vaikeaa.

Minäkin jäin miettimään tuota Pakko saada, tai...-esennetta. Ja uhkana viewlä tuo suuri epäsuhta kkukkapuska vs. "tehdä elämästä vaikeaa".

Kertoisistko enemmän esimerkkejä omasta parisuhteesta. Mitä mahdollisia myönytyksiä ja sopimuksia teilä on tehty?

 

["Mie"]

Mä olen vuosien saatossa viisastunut sen verran etten automaattisesti odota mitään. Hääpäivän ohjelma suunnitellaan yhdessä ja yleensä se on ollut hyvää ruokaa kotona koko perheelle. Miehelle olen erikseen sanonut että kukkia saa sitten myös tuoda ja on niitä sitten tuonutkin. Olishan se eriasia joskus saada jotain pyytämättäkin mutta harvemmin sellaista tapahtuu.

 

[vieras2]

Tääkin on näitä juttuja, että niin tai näin ei se mies kuitenkaan tekis oikein. Jos se tois kukkia niin ne ois vääränlaisia, jos ostais korun niin ei yhtään sun tyylisen jne. Jos ostais jotain tarpeellista niin se ois liian arkista eikä kivaa hemmottelua.

Itselläni ihana mies joka oma-aloitteisesti muistaa asioita, mutta yhtä ainutta kertaa en ole saanut mitään mieleistäni. Lempikukkani ei ole jäänyt mieleen jne. Että aina jotain.

 

[ok]

Jatkossa et sano että kukkia olisi KIVA saada.

Sanot että kukkia on PAKKO saada. Tai teet miehesi elämästä vaikeaa.

Peesi, olen suoran puheen kannalla.

 

[...]

No aika oudolta kuulostaa. Siis vielä tuo, että menee yksin syömään. Eikö teillä ollut mitään puhettaa, että pitäisikö keksiä jotain kivaa päivän kunniaksi, kun molemmat vielä olette lomallakin.

Itse kyllä odotan kukkapuskaa niin synttäripäivälle kuin hääpäivälle. Ja ihan itse saa mies muistaa, en ala siitä muistuttelemaan.

 

["aloittaja"]

Piti ihan tarkistaa kirjoitinko aloituksessa väärin, mutta oikein oli. Siis hääpäivä oli viime viikolla ja eilen mies lähti käymään kaupassa kävi syömässä samalla. Sillä kesti ja luulin, että oli ostamassa mulle jotain. Mutta kävikin syömässä. Minä ja lapset syötiin ennen hänen lähtöä niin ei kuulema tajunnut, että oltais haluttu myös syömään. Tuossa vuodatin hälle sydäntäni ja oli pahoillaan ja pyyteli anteeksi.

 

[vierailija]

Piti ihan tarkistaa kirjoitinko aloituksessa väärin, mutta oikein oli. Siis hääpäivä oli viime viikolla ja eilen mies lähti käymään kaupassa kävi syömässä samalla. Sillä kesti ja luulin, että oli ostamassa mulle jotain. Mutta kävikin syömässä. Minä ja lapset syötiin ennen hänen lähtöä niin ei kuulema tajunnut, että oltais haluttu myös syömään. Tuossa vuodatin hälle sydäntäni ja oli pahoillaan ja pyyteli anteeksi.

Mä olen alkanut inhota hääpäivääni. Joka vuosi jotain sellaista tapahtuu päivän aikana, että lopuksi sitten itkettää. Kai mä odotan mieheltäni jonkinlaista hempeämpää toimintaa. Ja just hääpäivälle osuu aina jokin töppäys. Olen suunnitellut, että alan eristäytymään omiin oloihini hääpäivän ajaksi.