En oikeasti jaksa,mikä mulla on..:(

Olen päälle kolmikymppinen kolmen lapsen äiti,naimisissa ja kaikki päällisin puolin kunnossa,oma koti,työ ja ystäviä.Mutta oon vaan jotenkin fyysisesti ja henkisesti loppu,kotona oon ihan väsynyt,en jaksa ajatella mitään.Huudan ja kiroilen vaan lapsille ja miehille,hukun pyykkivuoriin ja kotihommiin.Mies yrittää jaksaa osansa,mutta on itsekin väsynyt, vuorotyöläinen.Töissä jaksan jotenkin,kun saan kotihommat pois mielestä,mutta heti kotiin päästyäni iskee lamaannuttava väsymys.Kaikkein pahinta on miehen ilta-ja yövuorot,kun joudun tappelemaan lapset nukkumaan yksin.Olen siinä niin surkea.Epäjohdonmukainen ja väsynyt äiti.Hermo kireällä.Iltapalat laitan ja vastaan lasten toiveisiin,mutta aina menee huutamiseksi,jos joudun toitottamaan samoja asioita useaan kertaan.Koen hirveän väsyttävänä arjen kahden koululaisen ja yhden päiväkotilaisen kanssa.En millään jaksaisi valmistella aamuja,katsoa vaatteita valmiiksi jne.Se kaikki on minun harteillani yksistään.Isovanhempia ei kiinnosta,elävät omaa arkeaan,enkä osaa puhua kenellekään omasta väsymyksestäni.Anoppi jotenkuten tietää,mutta hänen mielestään olen turhan valittaja.Oon niin väsynyt,etten jaksa edes nukkua.Menne vain päivästä toiseen kuin sumussa.Sama olisi vaikka kuolla,synkkiä ajatuksia on alkanut tulvimaan mieleen,koska tunnen epäonnistuvani kaikessa.Enkä osaa edes oikeasti myöntää sitä itselleni saati muille.

 

Anemia?
Liikaa töitä?

 

Anemiaa ei ole,väsymys on syytä lyhyiden yöunien,kun en saa itseäni nukkumaan.Lapset kun nukahtavat viimein niin alan tekemään kaiken,mitä en jaksanut tehdä aiemmin illalla.Olen miettinyt,että ehkä olen "suorittaja-tyyppi",yritän suoriutua kaikesta yhtä aikaa.Olla hyvä työntekijä,äiti,vaimo ja pitää koti kunnossa.Hermostun,kun kaikki ei menekään putkeen ja tunnen epäonnistuvani.Surkeaa,tiedän..Ehkä tämä kaikki joksus räjähtää käsiin tai tajuan,että elämä ei olekaan niin vakavaa..Toivon jälkimmäistä..

 

Olet masentunut. Hyötyisit ehkä lääkityksestä. Sun tarvis myös saada vapaa-aikaa itselles jotta ehtisit harrastaa liikuntaa, se parantaa jaksamista ja mielialaa.
Entäpä jos jäisit osittaiselle hoitovapaalle?

 

[QUOTE="aloittaja";27249660]Anemiaa ei ole,väsymys on syytä lyhyiden yöunien,kun en saa itseäni nukkumaan.Lapset kun nukahtavat viimein niin alan tekemään kaiken,mitä en jaksanut tehdä aiemmin illalla.Olen miettinyt,että ehkä olen "suorittaja-tyyppi",yritän suoriutua kaikesta yhtä aikaa.Olla hyvä työntekijä,äiti,vaimo ja pitää koti kunnossa.Hermostun,kun kaikki ei menekään putkeen ja tunnen epäonnistuvani.Surkeaa,tiedän..Ehkä tämä kaikki joksus räjähtää käsiin tai tajuan,että elämä ei olekaan niin vakavaa..Toivon jälkimmäistä..[/QUOTE]

Kuvailit just melkein mun elämän Eli et oo yksin, kuuletko? koita (säkin) miettiä mikä sua auttas jaksamaan ja pakota asiat muuttumaan niin että saat jaksamista. Neuvominen on helppoa, joten anteeksi etukäteen tästä

Sä olet liian suorittaja, uskoisin, relaa. Opettele relaamaan. Mäkin yritän. Mut kyl on pirun vaikee päästä eroon tuollasesta asenteesta...

 

kuulostat ihan minulta. Nyt olen kotiäitinä sillä minulla on vauva, mutta sama jatkuu, lapsille huutamiseksi menee joka ilta. Olentullut siihen tulokseen että pyrin liian täydellisyyteen kaikessa, olisi itselleenkin hyvä olla armollisempi. Nytkin opiskelen äitiyslomalla ja sekin stressaa. Äitini aina sanoo, että älä ota asioita niin vakavasti mutta minkäs luonteelleen mahtaa. Väsymys on koko ajan ja silloin kaikki näyttää surkealta. Maailman onnellisin pitäisi olla, on terveyttä, hyvä työpaikka, turvallinen toimeentulo, harrastuksia, ystäviä, kiva koti ja mikä parasta; maailman ihanin perhe. Silti tästä kaikesta ei osaa iloita tarpeeksi, mitenhän sen oppisi?

 

Kuulostaa ihan minun elämältä. Meillä lapset 2,4 ja 6. Minä olen päivätyössä ja mies vuorotyössä, ei tee juurikaan kotitöitä. Minulla jaksamiseen auttaa liikunta! Laiskottaa lähteä, mutta yritän aina kun mahdollista, käydä vaikka vain puolen tunnin hikilenkillä. Lasten kanssa joskus toki joskus väsyn, mutta se kai on normaalia?

Osittainen hoitovapaa?? Mulla ei onnistu

 

Jos molemmat kerran käy töissä niin kummallekkin osapuolelle kuuluu kotityöt tasapuolisesti, mies vain auttamaan enemmän. Koululaiset katsovat itse heti kun pääsevät koulusta, ja ovat tehneet läksynsä, seuraavan päivän kouluvaatteet. Saatko vapaa-aikaa? Mies lasten vahdiksi ja sinä vaikka 2h lenkille, jumppaan, kuntosalille, keksi itsellesi joku uusi kiva harrastus missä käyt viikoittain.
Palkatkaa mll-hoitaja, tai joku lähisukulainen lasten vahdiksi, käytte miehen kanssa syömässä tms.
Jotain tuohon on nyt saatava muutosta?

 

Välilyönti?

 

Mun olo oli lä'hes samanlainen viime syksynä.
En osaa muuta neuvoa kuin beroccaa ja d-vitamiinia ja kalkkia (maitotuotteita) että tuo d-vitamiini imeytyy kunnolla. Mulla ne auttoi.

Ja sitten tietysti lainaa kirjastosta Mervi Juusolan Äidin voimakirja. Siinä oli hyviä asioita mietittäväksi siihen omaan käytökseen jne.

Jaksamisia kauheasti ja koita saada nukuttua! Itse tiedän 6 lapsen äitinä että valtavia univelkoja ei yhdessä tai kahdessa yössä nukuta pois vaan siihen voi mennä jopa 6kk-1v!

 

Hei soitappa heti itelles lääkäriaika,toi on masennusta!Noi sun jutut on kun mun kertomia ja mä sain avun masennuslääkkeistä ja kävin juttelemassa ihan tk.n psykiatrisen sairaanhoitajan luona,sekä psykologin luona,sain puhuttua pahaa oloa pois..Mulla on kanssa välillä toi ihan arjessa jaksaminen,neljän lapsen asioitten hoito niin väsyttävää,että meinaa epätoivo iskeä.Mulla on vieläkin vuosien jälkeen ajoittain tota suurta väsymystä ihan kaikkeen,nytkin kun syksy on tehny tuloaan,niin toi väsymys kaikkeen nostaa päätään.Hae apua ajoissa,ettei tosiaan kaikki räjähdä käsiin.

 

Masennukselta kuulostaa. Mulla oli ihan samanlaista :/ Kesti noin puoli vuotta ennen kuin myönsin edes itselleni, että olen masentunut. Todella vaikeaa oli hakea apua. Nykyään käyn terapiassa ja syön mielialaa kohottavaa lääkettä. Ja jaksan arkea paljon paremmin

 

Itse aloitin osittaisen hoitovapaan juurikin samoista syistä. Suosittelen, mikäli vain mahdollista. Eli täytyy olla joko alle kolmevuotias tai 1-2 luokkalainen, että tuolle pääsee. Olin juuri 5 päivää vapaalla, kun muutoin ollut max 3 pv putkeen vapaata ja sekin oli aiemmin vaikea järjestää edes muutaman kerran vuodessa. On helpottanut omaa oloani valtavasti ja lapsetkin nauttii, kun näkevät edes vähän enemmän äitiään. Työaikani sellainen, että illasta ei ole jäänyt montaa tuntia lasten kanssa oloon.